Mikä nenä!
Mikä nenä!
NÄHDESSÄÄN nenäapinauroksen ensimmäistä kertaa ihmiset yleensä päivittelevät sen muhkeaa, suun päällä riippuvaa nenää. * Joidenkin urosten nenä voi kasvaa lähes 20 senttimetrin mittaiseksi, mikä on noin neljännes apinan vartalon pituudesta. Koska tämä uloke lerpattaa uroksen suun ja leuan päällä, se on syödessä työnnettävä syrjään. Jos ihmisen nenä olisi suhteessa yhtä suuri, se ulottuisi miltei rintakehän puoliväliin!
Mitä hyötyä suuresta nenästä on tälle eläimelle? * Asiasta ollaan montaa mieltä. Nenän kautta saattaa haihtua ylimääräistä ruumiinlämpöä. Nenä voi myös lisätä syvyyttä ääneen tai varoittaa muita uroksia, sillä johtajauroksen nenä paisuu ja muuttuu punaiseksi apinan suuttuessa tai kiihtyessä. Nenä saattaa myös lisätä sukupuolista vetovoimaa ja saada naaraan sydämen läpättämään! Todennäköisimmin nenä kuitenkin palvelee useaa tarkoitusta, joita kaikkia ei ehkä edes tunneta.
Möhömaha
Kaikilla nenäapinoilla on myös huomiota herättävä möhömaha. Mahan sisältö saattaakin muodostaa neljänneksen apinan painosta. Niinpä sekä urokset että naaraat näyttävät siltä kuin ne olisivat jatkuvasti pieniin päin. Miksi niillä sitten on pullea vatsa?
Kuten lehmällä myös nenäapinalla maha on täynnä kasvien ja bakteerien muodostamaa löysää seosta. Bakteerit saavat ruoan käymään ja pilkkovat selluloosan sekä jotkin kasvimyrkyt, jotka tietäisivät hengenmenoa muille eläimille. Hämmästyttävän ruoansulatusjärjestelmänsä ansiosta nenäapinat pystyvät syömään lehtiä sekä palkokasvien, palmujen ja muiden kasvien vähäsokerisia hedelmiä ja siemeniä. Tällaista ravintoa eivät muut kädelliset, joiden ruoansulatusjärjestelmä on erilainen, pystyisi sulattamaan.
Nenäapinan tehokkaalla ruoansulatuksella on myös varjopuolensa. Apinan on pysyttävä erossa makeista hedelmistä, jotka alkavat käydä nopeasti. Ne saisivat sen mahan turpoamaan, mikä voisi pahimmillaan johtaa kivuliaaseen kuolemaan.
Runsaasti selluloosaa sisältävän ravinnon ja monimutkaisen ruoansulatusjärjestelmän vuoksi nenäapinat tarvitsevat paljon aikaa aterioiden sulatteluun. Tukevan aamiaisen jälkeen ne vetäytyvätkin ruokalevolle, joskus moniksi tunneiksi, ennen seuraavaa ateriaa.
Seurallinen eläin
Ovatpa nenäapinat syömässä tai lepäämässä, ne ovat harvoin yksin. Johtajauroksilla on haaremi, johon voi kuulua jopa kahdeksan naarasta jälkeläisineen. Ryhmään syntyvät urokset häädetään laumasta, kun ne ovat tarpeeksi vanhoja selviytyäkseen omillaan. Nämä nuorukaiset hakeutuvat toisten nuorten urosten seuraan ja muodostavat ryhmän, johon niin ikään kuuluu yksi tai kaksi suurta urosta. Äkkiseltään tällainenkin ryhmä saattaa näyttää haaremilta.
Nenäapinoiden käyttäytymiseen liittyy erikoinen piirre: haaremit lyöttäytyvät usein yhteen, erityisesti iltaisin apinoiden kerääntyessä joelle. Jos uros näissä tilanteissa huomaa, että jokin toinen uros osoittaa kiinnostusta sen naaraisiin, se järjestää näytöksen esitelläkseen voimiaan. Yleensä tämä laumaansa puolustava uros, joka saattaa painaa parikymmentä kiloa, nojautuu nelinkontin eteenpäin, avaa suunsa ammolleen ja tuijottaa kilpailijaansa. Kirjassa Proboscis Monkeys of Borneo sanotaan: ”Jos tämä ei tuota toivottua tulosta, uros alkaa äkkiarvaamatta hyppiä puusta toiseen, usein äänekkäästi karjuen. Se laskeutuu toistuvasti kuolleiden oksien päälle, jotka katketessaan räsähtävät terävästi ja pahentavat meteliä entisestään.” Nujakoitakin syntyy, mutta vain harvoin.
Kirjassa jatketaan: ”Sen lisäksi, että nenäapinat ovat merkillisen näköisiä, ne päästelevät mitä eriskummallisimpia ääniä.” Apinat murahtelevat, kirkuvat, karjuvat ja kiljuvat, varsinkin ilta-aikaan, kun ne tapaavat toisiaan jokien varsilla. Tässä äänten sekamelskassa emot saattavat kaikessa rauhassa ruokkia ja hoivata sinertävänaamaisia pienokaisiaan. Kun pimeys viimein verhoaa metsän, apinat hakeutuvat mukaville paikoille, tavallisesti jokivarren korkeisiin puihin, ja käyvät nukkumaan.
Räpyläjalat
Nenä ei ole nenäapinan ainoa omituinen piirre. Sillä on myös räpylämäiset jalat. Niiden ansiosta se pystyy paitsi uimaan hyvin myös liikkumaan turvallisesti lietteisissä mangrovemetsissä. Trooppiset mangrovemetsät voivat tuoda joillekuille mieleen krokotiilit, ja niitä onkin runsaasti nenäapinoiden asuinseudulla. Miten veden äärellä viihtyvät apinat välttyvät joutumasta krokotiilien hampaisiin?
Apinat turvaavat selustansa esimerkiksi liukumalla ääneti jokeen ja uimalla koiraa peräkanaa pinnan värähtämättä juuri lainkaan. Kun joki on kapea, ne käyttävät toisenlaista strategiaa. Ne kiipeävät korkealle puuhun, ottavat vauhtia ja hyppäävät oksalta suunnilleen kymmenen metrin korkeudesta mahalleen jokeen ja uivat sitten kiireen vilkkaa loppumatkan. Jopa pienokaisia kantavat emot turvautuvat tähän keinoon. Toisinaan kokonainen lauma pulahtaa veteen ja kauhoo sitten kaikin voimin vastarannalle! Krokotiili ei kuitenkaan ole nenäapinan pahin vihollinen.
Sukupuutto uhkaa
Nenäapinat on luokiteltu uhanalaisiksi. Niitä elää luonnollisessa elinympäristössään ehkä vain muutamia tuhansia, ja määrä pienenee kaiken aikaa. Syynä tähän on etupäässä ihmisen toiminta: tulipalot, metsänhakkuut, hallitsematon turismi ja metsien raivaaminen öljypalmuviljelmien tieltä. Myös metsästys vaatii veronsa. Jotkut tappavat nenäapinoita huvin vuoksi, toiset ruoaksi tai kansanlääkinnällisiin tarkoituksiin. Se että nenäapinat nukkuvat usein näkyvillä paikoilla joen varsilla, tekee niistä erityisen suojattomia. Eräällä alueella, jolla metsästäjät kävivät pikaveneillään säännöllisesti, nenäapinoiden määrä väheni viidessä vuodessa puoleen!
Luonnonsuojelijat yrittävät saattaa nenäapinoiden ahdingon ihmisten tietoon, ja Borneossa ne ovat lailla suojeltuja. Aika näyttää, riittävätkö nämä toimet. Kummallisen nenäapinan katoaminen luonnosta olisi suuri tragedia, sillä siinä riittää tutkimista! Kaiken lisäksi laji ei selviydy kovin hyvin vankeudessa.
Nenäapina on tietysti vain yksi monista eläimistä, joiden tulevaisuus näyttää synkältä. Lukemattomat lajit ovat jo hävinneet. Onneksi Jehova Jumala tulee ottamaan maan täysin hallintaansa, poistamaan pahat ihmiset ja opettamaan palvelijoilleen, miten heidän kuuluu hoitaa kotiaan maapalloa (Sananlaskut 2:21, 22). Hän lupaa: ”[Ihmiset] eivät tee vahinkoa eivätkä tuota turmiota koko pyhällä vuorellani, sillä maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren.” (Jesaja 11:9.)
[Alaviitteet]
^ kpl 2 Nenäapina asustaa Borneon saaressa. Paikalliset kutsuvat sitä nimellä orang belanda, ’hollantilainen’.
^ kpl 3 Myös naarailla on suuri nenä, vaikka se ei vedäkään vertoja uroksen nenälle.
[Kuva s. 12]
Nenäapinoilla on huomiota herättävä nenä ja möhömaha.
[Lähdemerkintä]
© Peter Lilja/age fotostock
[Kuva s. 13]
Uroksen nenä riippuu suun päällä, ja syödessä se on työnnettävä sivuun.
[Lähdemerkintä]
© Juniors Bildarchiv/Alamy
[Kuva s. 14]
Ovatpa nenäapinat syömässä tai lepäämässä, ne ovat harvoin yksin.
[Lähdemerkintä]
© Peter Lilja/age fotostock
