IHMISET ovat jo pitkään uskoneet, että kuolleet voivat opastaa eläviä. Eräs tätä uskomusta käsittelevä muinainen teos on kreikkalaisen runoilijan Homeroksen kertomus tarunomaisesta sankarista Odysseuksesta. Tämä halusi epätoivoisesti tietää, miten päästä takaisin kotisaareensa Ithakaan, ja uskaltautui siksi manalaan kysymään neuvoa eräältä kuolleelta tietäjältä.

Toivoessaan saavansa kuolleilta vastauksia mieltään vaivaaviin kysymyksiin monet ovat kääntyneet meedioiden puoleen, nukkuneet esi-isiensä haudoissa tai turvautuneet spiritistisiin menoihin. Onko elävien tosiaan mahdollista saada yliluonnollista opastusta kuolleilta?

Laajalle levinnyt tapa

Monet maailman valtauskonnoista opettavat, että kanssakäyminen vainajien kanssa on mahdollista. Teoksessa Encyclopedia of Religion sanotaan, että ”nekromantia eli vainajien henkien esiin manaaminen on pääasiassa eräs ennustelun muoto”. Siinä lisätään, että tapa on ”laajalle levinnyt”. Tietosanakirja New Catholic Encyclopedia vahvistaa tämän sanomalla, että ”nekromantia eri muodoissaan on levinnyt kaikkialle maailmaan”. Ei ole siksi yllättävää, että monien uskontokuntien jäsenet ovat yrittäneet saada tietoja henkimaailmasta.

New Catholic Encyclopedia jatkaa, että vaikka ”kirkko tuomitsi jyrkästi” kanssakäymisen kuolleiden kanssa, ”keski- ja renessanssiaikaisissa lähteissä on lukuisia viittauksia tuohon tapaan”. Mikä on Raamatun näkemys näistä asioista?

Pitäisikö meidän ”tiedustella kuolleilta”?

Jehova Jumala käski muinoin kansaansa: ”Keskuudestasi ei saa löytyä ketään, joka – – tiedustelee kuolleilta.” (5. Mooseksen kirja 18:9–13.) Miksi Jehova antoi tällaisen kiellon? Jos elävien olisi mahdollista puhua kuolleiden kanssa, eikö Jumalan olisi rakkaudellista sallia tällainen kanssakäyminen? Se ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole mahdollista. Mistä se voidaan tietää?

Raamatussa sanotaan toistuvasti, että kuolleet ovat tiedottomia. Saarnaajan 9:5 sanoo: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” Psalmissa 146:3, 4 neuvotaan: ”Älkää panko luottamustanne jalosukuisiin älkääkä ihmisen poikaan, jolle pelastus ei kuulu. Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” Profeetta Jesaja puolestaan sanoi kuolleiden olevan ”elottomia” (Jesaja 26:14).

Useat ihmiset, jotka ovat turvautuneet spiritistisiin tapoihin, uskovat kuitenkin saaneensa yhteyden kuolleisiin läheisiinsä. Tällaiset kokemukset ovat yleisiä, joten monet ovat selvästikin puhuneet jonkun henkimaailmaan kuuluvan kanssa. He eivät kuitenkaan ole puhuneet kuolleiden kanssa, kuten edellä lainatut raamatunkohdat osoittavat. Kenen kanssa he sitten ovat puhuneet?

Kenen kanssa he ovat puhuneet?

Raamattu osoittaa, että jotkut Jumalan henkipojista kapinoivat Tekijäänsä vastaan ja  heistä tuli demoneita (1. Mooseksen kirja 6:1–5; Juudaksen kirje 6, 7). Demonit edistävät sitä väärää näkemystä, että ihmiset jatkavat elämää kuoleman jälkeen. Tämän valheen tueksi demonit esiintyvät kuolleina ihmisinä puhumalla eläville henkimaailmasta käsin.

Raamatussa kerrotaan, että sen jälkeen kun Jehova oli hylännyt Israelin kuninkaan Saulin tämän tottelemattomuuden vuoksi, Saul yritti ottaa yhteyttä kuolleeseen profeetta Samueliin meedion välityksellä. Saul kyllä sai henkimaailmasta viestin, mutta se ei ollut Samuelilta. Tämä oli eläessään kieltäytynyt tapaamasta Saulia, ja lisäksi Samuel oli vastustanut meedioita. Todellisuudessa Saul sai tietoja Samuelina esiintyvältä demonilta. (1. Samuelin kirja 28:3–20.)

Demonit ovat Jumalan vihollisia, ja yhteyden ottaminen niihin on vaarallista. Tästä syystä Raamattu käskee: ”Älkää kääntykö meedioiden puoleen älkääkä kysykö neuvoa ammattimaisilta ennustajilta ja tulko siten heistä epäpuhtaiksi.” (3. Mooseksen kirja 19:31.) Lisäksi 5. Mooseksen kirjan 18:11, 12:ssa varoitetaan, että jokainen, joka ”tiedustelee kuolleilta – – on Jehovasta inhottava”. Niihin uskottomiin tekoihin, joiden vuoksi Jehova surmasi kuningas Saulin, sisältyi se, että tämä oli ”[pyytänyt] meediota tekemään tiedusteluja” (1. Aikakirja 10:13, 14).

Kenen puoleen sitten pitäisi kääntyä, kun eteen tulee hämmentäviä kysymyksiä tai vaikeita ratkaisuja ja tuntee tarvitsevansa ohjausta korkeammasta lähteestä? Raamattu kuvailee Jehova Jumalaa ”Suureksi Opettajaksi”. Lisäksi jos sinä ja läheisesi etsitte opastusta hänen Sanastaan Raamatusta ja toimitte sen neuvojen mukaan, Raamatussa luvataan: ”Sinun korvasi [kuulevat] sanan takaasi sanovan: ’Tässä on tie. Kulkekaa sitä.’ ” (Jesaja 30:20, 21.) Vaikka kristityt eivät nykyään odota kuulevansa kirjaimellisesti tosi Jumalan ääntä, hän voi opastaa heitä Raamatun avulla. Sen välityksellä Jehova itse tarjoutuu opastamaan meitä!

OLETKO MIETTINYT?

● Mitä Jumala ajattelee siitä, että elävät yrittävät saada yhteyden kuolleisiin? (5. Mooseksen kirja 18:9–13.)

● Voivatko kuolleet antaa eläville tietoja? Miksi vastaat siten? (Saarnaaja 9:5.)

● Keneltä voimme luottavaisina etsiä opastusta? (Jesaja 30:20, 21.)