YLÄMAAN naudan tunnistaa heti suurista sarvista, silmien päällä roikkuvasta pitkästä otsatukasta ja vankkaa ruumista peittävästä paksusta, pörröisestä karvasta.

Karaistunut ylämaan nauta, joka on yksi vanhimmista tunnetuista karjaroduista, on menestynyt satojen vuosien ajan Skotlannin ylämailla ja saarilla ankarasta ilmanalasta huolimatta. Aikaisemmin ajateltiin, että kaukaisilla ylängöillä laiduntavat suurikokoiset, punakarvaiset naudat ja länsirannikon saarilla elävät pienemmät, mustat naudat ovat eri lajia. Nykyään ne lasketaan yhdeksi roduksi, ja ne voivat olla väriltään punaisia, mustia, vaaleanruskeita, keltaisia tai lähes valkoisia.

Naudan tuuhea, miltei koominen otsatukka palvelee tärkeää tarkoitusta. Talvella se suojelee jäiseltä viimalta, sateelta ja lumelta. Kesällä se taas pitää loitolla hyönteiset, jotka voisivat aiheuttaa silmätulehduksen.

Muista nautaeläimistä poiketen ylämaankarjalla on kaksi villakerrosta. Ulompi kerros koostuu pörröisestä pitkästä karvasta, joka saattaa olla jopa noin 30 senttimetrin pituista. Tämä öljyinen ”villatakki” suojaa sateelta ja lumelta, ja  sisempi, pehmeä villakerros pitää eläimen lämpimänä.

Jim, joka on työskennellyt ylämaankarjan parissa vuosien ajan, kertoo: ”Niiden peseminen on hyvin hankalaa, sillä niitä on lähes mahdoton kastella läpikotaisin!” Villapeitteensä ansiosta ylämaan naudat menestyvät ja lisääntyvät kaatosateiden ja hyytävien tuulten pieksemillä vuoristoseuduilla, joilla mikään muu karjarotu ei selviytyisi.

Jos sää käy kesällä liian kuumaksi ja kuivaksi, mukautuva ylämaan nauta pudottaa raskaan ”päällystakkinsa”. Kun kylmyys ja kosteus palaavat, se kasvattaa sen takaisin.

Lampailla on tapana tuhota kasvillisuutta rouskuttamalla juuria ja hentoja versoja, mutta lehmät – ylämaan naudat mukaan lukien – ovat toista maata. Ylämaankarja jopa muokkaa huonolaatuista laidunmaata paremmaksi. Pitkillä, voimakkailla sarvillaan ja suurella turvallaan se perkaa harmillisia pensaikkoja, joihin useimmat muut karjaeläimet eivät suostu kajoamaan. Tämän puhdistustyön ansiosta ruoho ja puut pääsevät jälleen kasvamaan.

Ylämaan nauta ei kahden villakerroksensa ansiosta tarvitse ylimääräistä rasvakerrosta pysyäkseen lämpimänä, joten sen liha sisältää vähemmän rasvaa ja kolesterolia mutta enemmän rautaa ja proteiinia kuin muu naudanliha. Lisäksi tämän laadukkaan lihan tuottaminen ei vaadi kalliita rehuja.

Ylämaan naudat ovat jo pitkään eläneet lähellä ihmistä. Entisaikaan skotlantilaiset pitivät niitä talonsa pohjakerroksessa, missä ne lämmittivät perheen asuttamia ylempiä kerroksia.

Vaikka karjaeläimet ovat yleensä rauhallisia ja säyseitä, ylämaan naudat voivat toisinaan olla vaarallisia. Esimerkiksi emo voi suojella vasikkaansa tarmokkaasti. Onkin viisaampaa kiertää lauma kuin kulkea sen läpi.

Ylämaan naudan sopeutuvuus on tehnyt siitä suositun eri puolilla maailmaa. Se viihtyy pohjoisessa Alaskassa ja Skandinaviassa, ja sen voi nähdä laiduntamassa jopa kolmen kilometrin korkeudessa Andeilla. Toisaalta se tulee toimeen myös lämpimämmillä alueilla.

Skotlanti on kuuluisa skottiruutukankaista, kilteistä ja säkkipilleistä, mutta myös kauniista, persoonallisesta ylämaankarjasta. Onko sinun asuinseudullasi lehmiä, joilla on yllään kaksi villatakkia?