Kertoisitko hieman taustastasi.

Isä oli suutari ja äiti maataloustyöntekijä. Minä kuitenkin halusin ryhtyä tutkijaksi. Kotipihalla näkemäni kauniit kukat, linnut ja hyönteiset kiehtoivat minua. Minusta tuntui, että ne olivat yli-inhimillisen viisauden tulosta.

Olet siis aina uskonut Luojaan?

En. Aloin jo lapsena epäillä Jumalan olemassaoloa. Isä kuoli yllättäen sydänkohtaukseen, ja pohdin, miksi kaiken kauniin Luoja sallisi kärsimystä ja kuolemaa.

Auttoiko tieteellinen tutkimustyö sinua löytämään vastauksen?

Ei aluksi. Kun minusta tuli molekyylibiologi, aloin tutkia kuolemaa – en solujen hallitsematonta kuolemaa, joka aiheuttaa tulehduksen ja kuolion, vaan kehomme solujen normaalia, ohjelmoitua kuolemaa. Tutkijat alkoivat kiinnittää tähän prosessiin vakavaa huomiota vasta muutamia vuosia sitten, vaikka se on terveytemme kannalta ratkaisevan tärkeä.

Miksi ohjelmoitu solukuolema on välttämätöntä?

Kehomme muodostuu biljoonista mikroskooppisen pienistä soluista, joista käytännössä kaikkien täytyy kuolla ja korvautua uusilla. Eri solutyyppien elinaika vaihtelee: jotkin korvautuvat uusilla muutaman viikon välein, toiset taas muutaman vuoden välein. Ohjelmoidun solukuoleman täytyy olla tarkoin säädeltyä, jotta vanhojen solujen kuolemisen ja uusien muodostumisen herkkä tasapaino voisi säilyä.

 Mikä voi mennä vikaan?

Jotkin tutkimukset osoittavat, että kun solut eivät kuole ajallaan, seurauksena voi olla nivelreuma tai syöpä. Jos solut toisaalta kuolevat ennen aikojaan, ihminen voi sairastua Parkinsonin tautiin tai Alzheimerin tautiin. Tutkimustyöni liittyy näiden sairauksien hoitokeinojen etsintään.

Miten solukuoleman tutkiminen vaikutti sinuun?

Se suoraan sanoen sai minut ymmälleni. Tuon ihmeellisen prosessin oli selvästikin suunnitellut joku, joka haluaa meidän pysyvän terveinä. Jäljelle jäi siis kysymys: miksi me kärsimme ja kuolemme? Tähän en saanut vastausta.

Olit kuitenkin vakuuttunut siitä, että ohjelmoitu solukuolema on suunnittelun tulosta?

Kyllä olin. Prosessin monimutkaisuus on häkellyttävä, ja sen kauneus kertoo poikkeuksellisesta viisaudesta. Minä uskon sen kertovan Jumalan viisaudesta. Tutkin tehokkailla mikroskoopeilla monia prosessia sääteleviä mutkikkaita mekanismeja. Jotkin niistä voivat tarvittaessa käynnistää solukuoleman vain muutamassa sekunnissa, ja solut osallistuvat itsensä tuhoamiseen. Prosessi on niin hienosti suunniteltu, että se on kerrassaan pelottavan ihmeellinen.

Sinulla oli kysymyksiä Jumalasta ja kärsimyksestä. Mistä sait vastaukset?

Vuonna 1991 luonani kävi kaksi Jehovan todistajaa. Kysyin heiltä, miksi ihmiset kuolevat, ja he lukivat vastaukseksi raamatunkohdan, jossa sanotaan: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema.” (Roomalaisille 5:12.) Jollei ensimmäinen ihminen olisi ollut tottelematon Jumalalle, hän olisi elänyt ikuisesti. Tajusin heti, että tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä tutkimukseni olivat paljastaneet. Minulle on aivan selvää, että Jumala ei luonut ihmisiä kuolemaan. Ikuinen elämä on täysin mahdollista, koska lähes kaikki solumme korvautuvat uusilla säännöllisesti.

Mikä sai sinut vakuuttumaan siitä, että Raamattu on Jumalan sana?

Psalmi 139:16 sanoo Jumalasta: ”Silmäsi näkivät jopa alkioni, ja kirjassasi olivat kirjoitettuina kaikki sen osat.” Biokemistinä tutkin soluihimme kirjoitettua geneettistä tietoa. Miten psalmin kirjoittaja saattoi olla selvillä tällaisesta ”kirjoituksesta”? Mitä enemmän opin tuntemaan Raamattua, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että se on laadittu Jumalan hengen ohjauksessa.

Miten sinua autettiin ymmärtämään Raamatun opetuksia?

Muuan Jehovan todistaja tarjoutui tutkimaan Raamattua kanssani. Viimein sain tietää, miksi Jumala on sallinut kärsimystä. Lisäksi opin Raamatusta, että tulevaisuudessa Jumala ”nielee kuoleman iäksi” (Jesaja 25:8). Luojallemme ei tuota mitään vaikeuksia saada suurenmoista kehoamme toimimaan täydellisesti niin, että voimme elää loputtomiin.

Miten olet käyttänyt Raamatusta hankkimaasi tietoa toisten auttamiseen?

Minusta tuli Jehovan todistaja vuonna 1995, ja siitä lähtien olen aina tilaisuuden tullen kertonut muille siitä, mitä olen Raamatusta oppinut. Esimerkiksi muuan kollegani oli aivan murtunut veljensä itsemurhan vuoksi. Hänen kirkossaan opetetaan, että Jumala ei anna itsemurhaa koskaan anteeksi. Näytin hänelle kuitenkin, mitä Raamattu kertoo ylösnousemustoivosta (Johannes 5:28, 29). Häntä lohdutti suuresti tieto siitä, että Luoja välittää meistä. Tuollaisina hetkinä tunnen, että Raamatun totuuksien kertominen toisille tuo minulle suurempaa tyydytystä kuin työni tieteen parissa.