KUN tutkijat löysivät antibiootit 1900-luvun puolivälissä, lääkärit toivoivat näiden uusien lääkkeiden hävittävän jotkin taudit kokonaan. Aluksi näyttikin siltä, että nämä uudet lääkeaineet täyttävät odotukset. Niiden runsas käyttö on kuitenkin johtanut antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittymiseen.

Löytääkseen uusia keinoja tauteja vastaan jotkut tutkijat ovat perehtyneet menneinä aikoina käytettyihin taudinehkäisymenetelmiin. Eräs niistä perustuu auringonvalon ja raittiin ilman terveyshyötyihin.

Englannissa on ollut useita varhaisia auringonvalon ja raikkaan ilman parantavan vaikutuksen puolestapuhujia. Lääkäri John Lettsom (1744–1815) määräsi tuberkuloosiin sairastuneille lapsille meri-ilmaa ja auringonvaloa. Vuonna 1840 kirurgi George Bodington huomasi, että esimerkiksi maanviljelijät, kyntäjät ja paimenet, jotka työskentelivät ulkoilmassa, eivät yleensä sairastuneet tuberkuloosiin. Sen sijaan ne, jotka olivat paljon sisätiloissa, näyttivät sairastuvan huomattavasti herkemmin.

Florence Nightingale (1820–1910) tuli kuuluisaksi sairaanhoidon uudistuksista, joita hän teki hoitaessaan haavoittuneita brittisotilaita Krimin sodan aikana. Hän kysyi: ”Jos öiseen aikaan tai aamulla ennen ikkunan avaamista käytte – – ihmisten makuuhuoneissa, – – niin onko ilma mielestänne niissä koskaan muuta kuin epäterveellisen tympeätä ja huonoa?” Hän suositteli, että potilaan huoneilma pidettäisiin yhtä raikkaana kuin ulkoilma kuitenkaan palelluttamatta potilasta. Hän jatkoi: ”Kaikki kokemukseni sairaista ovat johtaneet siihen ehdottomaan tulokseen, että sairaiden raittiin ilman tarvetta seuraa toisena valon tarve, – – ja etteivät he tarvitse vain valoa, vaan suorastaan  auringonvaloa.” Tuohon aikaan monet uskoivat myös, että vaatteiden ja vuodevaatteiden altistaminen auringonvalolle oli hyväksi terveydelle.

Vaikka tiede onkin edistynyt 1800-luvun jälkeen, monet tutkimukset ovat johtaneet samanlaisiin johtopäätöksiin. Esimerkiksi kiinalainen tutkimus vuodelta 2011 osoitti, että täpötäysissä opiskelija-asuntoloissa, joissa ilmanvaihto on huono, ”esiintyy enemmän hengitystieinfektioita”.

Maailman terveysjärjestö WHO on todennut, että luonnollinen ilmanvaihto on tärkeää infektioiden torjunnassa. Tähän sisältyy se, että ulkoilma pääsee virtaamaan koko rakennuksen läpi. Vuonna 2009 julkaistuissa WHO:n ohjeissa suositellaankin luonnollista ilmanvaihtoa tehokkaana keinona vähentää tartuntariskiä terveydenhoidon tiloissa. *

Saatat olla samaa mieltä siitä, että auringonvalolla ja raikkaalla ilmalla on myönteisiä vaikutuksia. Mutta mihin niiden tartuntoja ehkäisevä vaikutus perustuu?

Britannian puolustusministeriön tekemät tutkimukset antavat joitakin vastauksia. Tutkijat yrittivät selvittää, kuinka kauan ulkoilma pysyisi vaarallisena, jos myrkyllisiä bakteereja sisältävä biologinen ase räjäytettäisiin Lontoon yllä. Selvittääkseen ilman mukana kulkeutuvien taudinaiheuttajien toimintakykyä tutkijat kiinnittivät kolibakteereja hämähäkin seittirihmoihin ja altistivat ne ulkoilmalle. Koe tehtiin yöllä, koska auringonvalon tiedettiin tappavan nuo bakteerit. Millaiset olivat tulokset?

Noin kaksi tuntia myöhemmin miltei kaikki bakteerit olivat kuolleet. Kun niitä toisaalta pidettiin suljetussa säiliössä lämpötilan, kosteuspitoisuuden ja sijainnin pysyessä samana, suurin osa bakteereista oli vielä kahden tunnin jälkeen elossa. Miksi? Ilmeisesti jokin tekijä ulkoilmassa tappaa bakteereja, mutta sitä ei ole täysin tunnistettu. Tutkijat viittaavat kuitenkin erääseen kemialliseen yhdisteeseen, jota esiintyy ulkoilmassa ja joka ”toimii luonnon desifiointiaineena ilmassa väijyviä taudinaiheuttajia ja bakteereja vastaan”.

Myös auringonvalolla on luontaisia desinfioivia vaikutuksia. Julkaisussa Journal of Hospital Infection kerrotaan, että ”suurin osa ilmateitse leviävistä mikrobeista ei voi sietää auringonvaloa”.

Mitä merkitystä tällä on sinulle? Ehkä voisit viettää kohtuullisesti aikaa auringossa ja raikkaassa ulkoilmassa. Todennäköisesti se tekee sinulle hyvää.