”Uskoin löytäneeni ’sen oikean’ ja ajattelin, että voisin viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Mutta parin kuukauden seurustelun jälkeen minun piti lopettaa suhde. Oli vaikea uskoa, että jokin niin upeasti alkanut saattoi päättyä niin nopeasti!” (Anna.) *

”Meillä oli tosi paljon yhteistä. Olin varma, että menisimme naimisiin. Ajan mittaan kuitenkin huomasin, että olimme aivan erilaisia. Kun tajusin, että olin tekemässä valtavan virheen, lopetin seurustelun.” (Elaine.)

Oletko sinä kokenut jotain vastaavaa? Jos olet, tämä kirjoitus voi auttaa sinua.

Seurustelun loppuminen voi olla tuskallista – jopa sille, joka sen lopetti. ”Minusta tuntui kamalalta!” sanoo nuori Sarah, jonka seurustelu päättyi puolen vuoden jälkeen. ”Ensin tuo ihminen oli osa elämääni ja tulevaisuuttani, mutta yhtäkkiä hän oli poissa. Kun sitten kuulin kappaleita, joita olimme kuunnelleet yhdessä, mieleeni palasivat hyvät hetkemme, ja kun olin jossain, missä olimme olleet yhdessä, hänen poissaolonsa tuntui tuskalliselta. Tunsin tällä tavalla, vaikka minä olin se, joka suhteen lopetti!”

Tuskallisuudestaan huolimatta seurustelun päättyminen voi olla hyvä asia. ”Toista ei halua satuttaa”, sanoo Elaine. ”Toisaalta, jos seurustelua jatkaa, vaikkei suhde toimi, lopulta molemmat kärsivät.” Sarah on samaa mieltä: ”Jos jonkun kanssa ei ole onnellinen silloin kun seurustelee, ei luultavasti ole onnellinen naimisiin menon jälkeenkään, joten suhde on parasta lopettaa.”

Seurustelun päättyminen ei tee sinusta epäonnistujaa. Onnistunut seurustelusuhde johtaa ratkaisuun, ei välttämättä avioliittoon. Jos jommallakummalla teistä on vakavia epäilyksiä, oikea ratkaisu voi olla seurustelun lopettaminen. Suhteen mahdollinen epäonnistuminen ei kuitenkaan merkitse sitä, että sinä olet epäonnistunut. Mutta miten päästä eteenpäin?

Anna itsesi surra. ”Menetin enemmän kuin ystävän. Menetin parhaan ystävän”, sanoo edellä mainittu Elaine. Kun suhde johonkin hyvin läheiseen ihmiseen kariutuu, on normaalia surra. Nuori Adam sanoo: ”Suhteen päättyminen on aina jossain määrin tuskallista, vaikka tietäisi, että päätös oli oikea.” Sinusta voi tuntua samalta kuin Raamatussa mainitusta kuningas Daavidista. Hän kirjoitti ahdistuneena: ”Yöt kaiket on vuoteeni itkusta märkä.” (Psalmit 6:7, Kirkkoraamattu 1992 [6:6, UM].) Monesti sydänsurusta toipuu parhaiten kohtaamalla surun – ei kieltämällä sitä. Omien tunteiden hyväksyminen voi olla ensimmäinen askel kohti toipumista. (Raamatun periaate: Psalmit 4:4.)

Hakeudu niiden seuraan, jotka välittävät sinusta. Se ei tosin ole aina helppoa. ”En halunnut aluksi edes nähdä ketään”, sanoo Anna, jota lainattiin edellä. ”Tarvitsin aikaa toipua iskusta, käydä kaiken läpi mielessäni ja tajuta, mitä oli tapahtunut.” Aikanaan Anna kuitenkin huomasi, että hänelle oli hyväksi viettää aikaa läheisten ystäviensä kanssa, jotka saattoivat rohkaista häntä. ”Olen nyt paremmalla mielellä”, hän sanoo, ”eikä seurustelun päättyminen tunnu enää niin tuskalliselta.” (Raamatun periaate: Sananlaskut 17:17.)

Mieti, mitä voit oppia tapahtuneesta. Paljastiko se joitain piirteitä, joissa sinun on tarpeen edistyä? Mitä ehkä tekisit seuraavan kerran toisin? Nuori Marcia-niminen nainen sanoo: ”Vasta myöhemmin osasin analysoida tapahtunutta paremmin. Vei kuitenkin aikaa ennen kuin tunteet tasoittuivat ja pystyin katselemaan asioita järkevästi.” Edellä mainittu Adam on samaa mieltä. Hän sanoo: ”Kesti vuoden päästä yli seurustelun loppumisesta. Vielä kauemmin kesti, että saatoin nähdä asian hyvät puolet. Kokemus opetti minulle paljon itsestäni, vastakkaisesta sukupuolesta ja ihmissuhteista. Se, että suhde loppui, ei tunnu enää ollenkaan niin pahalta.”

Kerro tunteistasi Jumalalle rukouksessa. Raamatussa sanotaan, että Jumala ”parantaa ne, joiden sydän on särkynyt, ja sitoo heidän kipeät kohtansa” (Psalmit 147:3). Jumala ei tietenkään ole taivaallinen avioliittojen järjestäjä, eikä hän ole vastuussa kenenkään seurustelun päättymisestä. Hän on kuitenkin kiinnostunut hyvinvoinnistamme. Kerro hänelle avoimesti tunteistasi rukouksessa. (Raamatun periaate: 1. Pietarin kirje 5:7.)