Sinä ja puolisosi olette juuri riidelleet. ”Ei minun tarvitse pyytää anteeksi”, sanot itsellesi. ”En minä sitä aloittanut!”

Jätät asian sikseen, mutta tunnelma pysyy kireänä. Mietit, pitäisikö sittenkin pyytää anteeksi, mutta et pysty sanomaan tuota yksinkertaista sanaa.

Ylpeys. ”Minun on joskus vaikea pyytää anteeksi, koska itsetunto ei anna myöten”, tunnustaa Charles-niminen aviomies. * Ylpeyden vuoksi voi tuntua liian kiusalliselta tunnustaa olevansa osasyyllinen.

Oma näkemys. Saatat ajatella, että anteeksipyyntö on paikallaan vain, jos syy on sinussa. Vaimo nimeltä Jill sanoo: ”Kun olen sataprosenttisesti syyllinen, on helppo pyytää anteeksi. Mutta kun kumpikin on sanonut jotain, mitä ei olisi pitänyt, se on vaikeaa. Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi, jos me molemmat mokasimme?”

Vielä vaikeampaa anteeksi pyytäminen voi olla silloin kun tuntuu, että vika on pelkästään puolisossa. ”Kun aidosti tunnet, ettet ole tehnyt mitään väärää, anteeksipyynnöstä kieltäytyminen on tavallaan syyttömyyden julistus”, sanoo aviomies nimeltä Joseph.

Kasvatus. Kenties vartuit perheessä, jossa ei ollut tapana pyydellä anteeksi. Siinä tapauksessa et ehkä ole oppinut myöntämään omia virheitäsi. Jos ei ole harjoitellut anteeksi pyytämistä lapsena, vilpitön anteeksipyyntö ei kuulu tapoihin aikuisenakaan.

Ajattele puolisoasi. Onko joku pyytänyt sinulta joskus anteeksi? Eikö se tuntunutkin hyvältä? Etkö haluaisikin, että puolisostasi tuntuisi yhtä hyvältä? Vaikka ajattelisit olevasi oikeassa, voit silti pyytää anteeksi, jos puoliso tuntee itsensä loukatuksi tai jos toiminnallasi on ollut tahattomia seurauksia. Sanasi voivat auttaa häntä toipumaan. (Raamatun periaate: Luukas 6:31.)

Ajattele avioliittoasi. Älä pidä anteeksi pyytämistä henkilökohtaisena tappiona vaan voittona – avioliitollesi. Ihminen, joka pysyy loukkaantuneena, ”on kuin linnoitettu kaupunki” (Sananlaskut 18:19, Kirkkoraamattu 1992). On vaikeaa tai jopa mahdotonta palauttaa rauhaa, jos olet puolustusasemissa. Mutta kun pyydät anteeksi, loukkaus ei kasva muuriksi välillenne. Tällä tavoin asetat avioliittosi itsesi edelle. (Raamatun periaate: Filippiläisille 2:3.)

Ole altis pyytämään anteeksi. Anteeksi pyytäminen voi olla vaikeaa, jos syy ei ole yksin sinun. Puolisosi puutteet eivät kuitenkaan oikeuta sinua käyttäytymään huonosti. Älä ajattele, että aika parantaa haavat, ja siksi epäröi pyytää anteeksi. Sinun anteeksipyyntösi voi tehdä anteeksi pyytämisen helpommaksi puolisollesi. Mitä enemmän sitä harjoittelee, sitä helpommaksi se tulee. (Raamatun periaate: Matteus 5:25.)

Osoita, että olet tosissasi. Oman käytöksen puolusteleminen ei ole yhtä kuin anteeksipyyntö. Ja se, että sanoo sarkastiseen sävyyn ”olen pahoillani, että sinä olet niin herkkä”, ei ole anteeksipyyntö ollenkaan! Ota vastuu teoistasi ja tunnusta puolisosi loukatut tunteet, uskoitpa noiden tunteiden olevan aiheellisia tai et.

Tunnusta tosiasiat. Myönnä nöyrästi, että kuten kaikki muutkin, myös sinä teet virheitä. Vaikka ajattelisit olevasi syytön tilanteeseen, on hyvä ymmärtää, että todennäköisesti sinun versiosi tapahtuneesta ei ole koko totuus. ”Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa”, sanotaan Raamatussa, ”kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.” (Sananlaskut 18:17, Kirkkoraamattu 1992.) Kun sinulla on realistinen näkemys itsestäsi ja puutteistasi, olet taipuvaisempi pyytämään anteeksi.