Jotkut sanovat, ettei lasta voi kehua liikaa. Toisten mielestä jatkuva kehuminen pilaa lapsen ja saa hänet ajattelemaan, että hän on erityisasemassa, ikään kuin maailma olisi hänelle velkaa.

On hyvä miettiä, miten paljon lasta tulisi kehua ja millä tavalla. Millaisen kiitoksen antaminen kannustaa lasta? Entä mistä voisi olla haittaa? Miten saavuttaa paras lopputulos?

Kaikki kehuminen ei ole samanarvoista, kuten seuraavasta käy ilmi.

Liiallinen kehuminen voi olla haitallista. Jotkut vanhemmat ylistävät lapsiaan vuolaasti ilman mitään aihetta tarkoituksenaan vahvistaa näiden itsetuntoa. Nuoret ”ovat kuitenkin tarpeeksi fiksuja nähdäkseen, että liioittelet ja ettet todellisuudessa tarkoita sitä, mitä sanot”, varoittaa tri David Walsh. ”He tajuavat, etteivät he ole ansainneet [ylistystä] – – ja saattavat tulla siihen tulokseen, ettei sinuun voi luottaa.” *

Kykyihin kohdistuvasta kehumisesta voi olla hyötyä. Tyttäresi saattaa olla taitava piirtämään, ja haluat tietenkin kehua häntä siitä. Sanasi voivat motivoida häntä tulemaan yhä taitavammaksi. Asialla voi kuitenkin olla varjopuoli. Kehuminen, joka kohdistuu pelkästään lapsen luontaisiin kykyihin, voi saada hänet ajattelemaan, että on parasta kehittää vain sellaisia taitoja, jotka eivät vaadi paljon työtä. Hän saattaa jopa kaihtaa uusia haasteita, koska pelkää epäonnistumista. Hän voi järkeillä: ”Tämä on liian vaikeaa. Minusta ei vain ole tähän. Miksi edes yrittäisin?”

Työhön ja vaivannäköön kohdistuva kehuminen on paras tapa. Lapset, joita ei kehuta pelkästään heidän kykyjensä vuoksi, vaan ennemminkin kovan työnsä ja sinnikkyytensä vuoksi, oppivat tärkeän läksyn: taitojen  hankkiminen vaatii kärsivällisyyttä ja vaivannäköä. Koska he ymmärtävät tämän, ”he tekevät työtä saavuttaakseen haluamansa lopputuloksen”, sanotaan kirjassa Letting Go With Love and Confidence. ”Silloinkin kun he epäonnistuvat, he eivät pidä itseään epäonnistujina, vaan oppijoina.”

Kehu vaivannäön vuoksi, älä pelkästään kykyjen vuoksi. Voi olla parempi sanoa lapselle hänen piirroksestaan: ”Kylläpä olet tehnyt huolellista työtä”, kuin todeta: ”Olet synnynnäinen taiteilija.” Kumpikin toteamus on kehumista, mutta jälkimmäinen voisi antaa lapselle sen käsityksen, että hän tulee olemaan hyvä vain sellaisissa asioissa, joihin hänellä on synnynnäisiä lahjoja.

Kun kehut lastasi hänen vaivannäkönsä vuoksi, hän oppii, että taitoja voidaan kehittää harjoittelemalla. Siten lapsesi saattaa tarttua uusiin haasteisiin luottavaisemmin. (Raamatun periaate: Sananlaskut 14:23.)

Auta lastasi käsittelemään epäonnistumisia. Hyvätkin ihmiset tekevät virheitä, jopa toistuvasti (Sananlaskut 24:16). Mutta jokaisen epäonnistumisen jälkeen he nousevat ylös, ottavat oppia tapahtuneesta ja jatkavat eteenpäin. Miten voit auttaa lastasi kehittämään tällaisen positiivisen suhtautumistavan?

Kohdista huomiosi lapsesi tekemään työhön. Kuvitellaanpa, että sinulla on tapana sanoa tyttärellesi, joka on hyvä matematiikassa: ”Olet luonnonlahjakkuus!” Mutta sitten hän reputtaa matematiikan kokeessa. Hän saattaisi päätellä, että hän on menettänyt kykynsä, ja ajatella, ettei hänen edes kannata yrittää parantaa taitojaan.

Kun keskityt tyttäresi vaivannäköön, autat häntä kehittämään sinnikkyyttä ja näkemään, että takaisku ei tarkoita katastrofia. Sen sijaan että hän luovuttaisi, hän saattaa yrittää toisenlaista lähestymistapaa tai vain työskennellä kovemmin. (Raamatun periaate: Jaakobin kirje 3:2.)

Anna rakentavaa kritiikkiä. Kun negatiivinen palaute annetaan oikealla tavalla, se ei murra lapsen itsetuntoa, vaan hyödyttää häntä. Jos lisäksi annat lapsellesi säännöllisesti sopivaa kiitosta, hän todennäköisesti ottaa mielellään vastaan palautetta, joka voi auttaa häntä edistymään edelleen. Näin hänen saavutuksensa tuovat iloa teille molemmille. (Raamatun periaate: Sananlaskut 13:4.)