YKSI niistä monista mekanismeista, jotka mahdollistavat ihmiselämän, on ihmiskehon kyky parantaa haavat ja korjata vahingoittunut kudos. Prosessi alkaa heti vaurion synnyttyä.

Mieti: Parantumisen saa aikaan sarja monimutkaisia solutoimintoja:

• Verihiutaleet tarttuvat haavan ympärillä oleviin kudoksiin, muodostavat verihyytymän ja tukkivat vaurioituneet verisuonet.

• Tulehdus suojaa infektiolta ja poistaa vauriossa tulleet ”roskat”.

• Muutamassa päivässä keho alkaa korvata vaurioitunutta kudosta uudella, supistaa haavaa ja korjata vahingoittuneita verisuonia.

• Lopuksi arpikudos korjaa vahingoittuneen alueen ja tekee siitä vahvemman.

Tutkijat ovat ottaneet mallia veren hyytymisprosessista ja kehittävät muoveja, jotka voivat ”parantaa” vaurioituneet kohtansa itse. Tällaisissa uudistuvissa materiaaleissa on pieniä rinnakkaisia putkia, ja jokainen putkipari sisältää kahta eri kemikaalia. Vaurion syntyessä kemikaalit vuotavat ulos ja sekoittuvat. Kemikaalien sekoittuessa syntyvä geeli levittäytyy vahingoittuneille alueille ja sulkee halkeamat ja reiät. Kun geeli jähmettyy, se muodostaa vahvaa ainetta, joka palauttaa materiaalin alkuperäisen lujuuden. Eräs tutkijoista myöntää, että tämä synteettinen paranemisprosessi, jota parhaillaan kehitetään, ”muistuttaa sitä, mitä näemme jo tapahtuvan luonnossa”.

Mitä ajattelet? Onko ihmiskehon kyky parantaa haavat evoluution vai suunnittelun tulosta?