Raamattu ei suoranaisesti puhu siitä, pitäisikö samaa sukupuolta oleville suoda oikeus avioitua keskenään. Olennaisempaa on kysyä: mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta?

Raamattuun sen tarkemmin perehtymättä monet ajattelevat tietävänsä vastauksen. Vastaukset ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia. Jotkut sanovat Raamatun olevan selvästi homovastainen. Toiset väittävät, että Raamatun käsky ”rakastaa lähimmäistään” tekee kaikenlaisesta seksuaalisuudesta ja kaikenlaisista elämäntyyleistä hyväksyttäviä (Roomalaisille 13:9).

Mitkä seuraavista väittämistä pitävät mielestäsi paikkansa?

1. Raamattu tuomitsee homoseksuaaliset teot.

2. Raamattu suvaitsee homoseksuaalisia tekoja.

3. Raamattu edistää homofobiaa (vihaa tai ennakkoluuloja homoseksuaaleja kohtaan).

VASTAUKSET:

1. OIKEIN. Raamatussa sanotaan: ”Eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, – – peri Jumalan valtakuntaa.” (1. Korinttilaisille 6:9, 10.) Sama normi pätee naisiin (Roomalaisille 1:26).

2. VÄÄRIN. Raamattu opettaa, että seksi kuuluu vain miehelle ja naiselle, jotka ovat keskenään naimisissa (1. Mooseksen kirja 1:27, 28; Sananlaskut 5:18, 19).

3. VÄÄRIN. Raamattu tuomitsee homoseksuaaliset teot, mutta se ei kannusta suhtautumaan homoseksuaaleihin ennakkoluuloisesti. Se ei yllytä viharikoksiin eikä minkäänlaiseen homoseksuaalien kaltoinkohteluun. (Roomalaisille 12:18). ^[1]

Jehovan todistajat uskovat, että Raamatun moraalinormit ovat ihmisen parhaaksi, ja he ovat päättäneet elää niiden mukaan (Jesaja 48:17). ^[2] Tämä merkitsee sitä, että Jehovan todistajat karttavat kaikenlaista sopimatonta seksuaalista käytöstä, myös homoseksuaalisia tekoja (1. Korinttilaisille 6:18). ^[3] Tämä on todistajien valitsema elämäntapa, johon heillä on oikeus.

Jehovan todistajat kuitenkin pyrkivät ”rauhaan kaikkien kanssa” (Heprealaisille 12:14). Vaikka he eivät hyväksy homoseksuaalisia tekoja, he eivät pakota muita omaksumaan omia näkemyksiään. He eivät liioin osallistu homovastaisiin viharikoksiin eivätkä iloitse kuullessaan niistä. Jehovan todistajat yrittävät noudattaa kultaista sääntöä kohtelemalla toisia siten kuin haluaisivat itseään kohdeltavan (Matteus 7:12).

Jotkut sanovat silti, että Raamattu edistää ennakkoluuloisuutta homoseksuaaleja kohtaan ja että sen moraalinormeista kiinni pitävät ovat suvaitsemattomia. Heidän mukaansa ihmiset olivat Raamatun kirjoittamisen aikaan ahdasmielisiä, kun taas nykyään hyväksytään kaikenlaiset ihmiset riippumatta heidän rodustaan, kansallisuudestaan ja seksuaalisista mieltymyksistään. Heidän mielestään se, ettei hyväksy homoseksuaalisuutta, on sama kuin kieltäytyisi hyväksymästä jotakuta hänen ihonvärinsä takia. Onko tällainen rinnastus perusteltavissa? Ei ole. Miksi ei?

Se, ettei hyväksy homoseksuaalisia tekoja, on eri asia kuin se, ettei hyväksy homoseksuaalisia ihmisiä. Raamattu käskee kristittyjä kunnioittamaan kaikenlaisia ihmisiä (1. Pietarin kirje 2:17). ^[4] Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kristittyjen täytyy hyväksyä kaikenlaiset teot.

Valaistaan asiaa: Kuvitellaanpa, että sinä pidät tupakointia vahingollisena ja jopa vastenmielisenä tapana. Sinulla on kuitenkin työkaveri, joka tupakoi. Pidettäisiinkö sinua ahdasmielisenä vain, koska sinulla on tupakoinnista erilainen näkemys kuin hänellä? Merkitsisikö se, että sinä et polta ja hän polttaa, automaattisesti sitä, että olet ennakkoluuloinen häntä kohtaan? Jos työkaveri vaatisi sinua muuttamaan näkemystäsi tupakoinnista, eikö se tekisi hänestä ahdasmielisen ja suvaitsemattoman?

Jehovan todistajat haluavat elää Raamatun moraalinormien mukaan. He eivät hyväksy tekoja, jotka Raamatussa kielletään. He eivät kuitenkaan pilkkaa tai kohtele huonosti ihmisiä, joiden elämäntapa on erilainen kuin heidän.

Entä ne, joilla on homoseksuaalisia taipumuksia? Eivätkö he ole syntyneet sellaisiksi? Eikö siinä tapauksessa olisi julmaa sanoa, että heidän on väärin toimia halujensa mukaan?

Raamatussa ei käsitellä homoseksuaalisuuden biologiaa, vaikka siinä myönnetäänkin, että jotkin ominaisuudet ovat syvään juurtuneita. Siinä kuitenkin sanotaan, että jos haluamme miellyttää Jumalaa, meidän on kartettava tietynlaista käytöstä. Tällaiseen käytökseen sisältyvät myös homoseksuaaliset teot. (2. Korinttilaisille 10:4, 5.)

Jotkut sanovat, että Raamatun näkemys on liian ankara. Tämä väite perustuu kuitenkin siihen ajatukseen, että meidän täytyy toimia mielihalujemme mukaan ja että varsinkin seksuaalisuus on niin tärkeä osa ihmisen elämää, että sitä ei pitäisi – eikä sitä edes voi – rajoittaa. Raamattu kuitenkin osoittaa, että ihminen voi vastustaa taipumuksiaan, mikä on osoitus luottamuksesta. Toisin kuin eläimet ihmiset voivat päättää olla toimimatta mielihalujensa mukaan. (Kolossalaisille 3:5.) ^[5]

Vertailun vuoksi voitaisiin miettiä sitä, mitä jotkut asiantuntijat sanovat tietyistä käyttäytymispiirteistä. Esimerkiksi aggressiivisuuteen voi heidän mukaansa olla jokin biologinen  syy. Raamattu ei suoranaisesti käsittele aggressiivisuuden biologiaa, mutta se toteaa, että jotkut ihmiset ovat ”helposti suuttuvia” ja ”vihastukseen taipuvaisia” (Sananlaskut 22:24; 29:22). Raamattu kuitenkin kehottaa: ”Jätä suuttumus sikseen ja hylkää vihastus.” (Psalmit 37:8; Efesolaisille 4:31.)

Harva pitäisi tuota neuvoa huonona tai sanoisi sen olevan julma niitä kohtaan, joilla on taipumusta aggressiivisuuteen. Jopa ne asiantuntijat, jotka uskovat aggressiivisuuden johtuvan geeneistä, pyrkivät kovasti auttamaan ihmisiä hallitsemaan sitä.

Jehovan todistajat suhtautuvat samalla tavoin kaikkiin Raamatun normien vastaisiin tekoihin. Niihin sisältyy myös avioliiton ulkopuolinen miehen ja naisen välinen seksi. 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:4, 5:n periaate koskee kaikkea tällaista toimintaa. Jakeissa sanotaan: ”Että kukin teistä tietää, miten saada hallintaan oma astiansa [ruumiinsa] pyhityksessä ja kunniassa, ei ahneessa sukupuolisessa himossa.”

Ensimmäisellä vuosisadalla ne, jotka halusivat tulla kristityiksi, olivat taustaltaan erilaisia, ja kullakin heistä oli oma elämäntyylinsä. Jotkut heistä tekivät huomattavia muutoksia elämässään. Raamattu puhuu esimerkiksi haureellisista, epäjumalanpalvelijoista, avionrikkojista ja miehistä, jotka makaavat miesten kanssa. Sitten se lisää: ”Jotkut teistä olivat sellaisia.” (1. Korinttilaisille 6:9–11.)

Tarkoittavatko sanat ”jotkut teistä olivat sellaisia” sitä, että ne, jotka lakkasivat harjoittamasta homoseksuaalisia tekoja, eivät enää koskaan tunteneet homoseksuaalisia haluja? Tuskinpa, sillä Raamattu kehottaa: ”Vaeltakaa jatkuvasti hengen mukaan, niin ette pane lainkaan täytäntöön lihallista halua.” (Galatalaisille 5:16.)

Raamattu ei siis sano, ettei kristityllä koskaan olisi sopimattomia haluja. Hän pikemminkin päättää, ettei pane täytäntöön noita haluja eli toimi niiden mukaan. Kristityt oppivat saamaan tällaiset halut hallintaan; he eivät haudo niitä mielessään niin että lopulta ryhtyvät ajatuksista tekoihin (Jaakobin kirje 1:14, 15). ^[6]

Raamattu tekee näin ollen eron taipumusten ja tekojen välillä (Roomalaisille 7:16–25). Ihminen, jolla on homoseksuaalisia taipumuksia, voi kontrolloida sitä, missä hän antaa mielensä viipyä. Sama pitää paikkansa kaikista vääristä taipumuksista ja haluista, kuten aggressiivisuudesta, ahneudesta ja houkutuksesta tehdä aviorikos. (1. Korinttilaisille 9:27; 2. Pietarin kirje 2:14, 15.)

Jehovan todistajat noudattavat Raamatun moraalinormeja, mutta he eivät kuitenkaan tyrkytä näkemyksiään muille eivätkä yritä saada kumotuksi lakeja, jotka suojelevat niiden ihmisoikeuksia, joiden elämäntapa poikkeaa heidän omastaan. Jehovan todistajien sanoma on myönteinen, ja he kertovat siitä mielellään kaikille, jotka haluavat kuunnella (Apostolien teot 20:20).