SINISIMPUKAT kiinnittyvät siimajalkaisten tavoin kiviin, puihin tai laivojen runkoihin. Siimajalkaiset tarttuvat tiukasti kiinteään alustaan, kun taas sinisimpukat pystyvät liikkumaan ohuiden kiinnitysrihmojen, byssus-rihmojen, varassa. Tämä joustava kiinnittymistapa auttaa simpukoita ruoan hankkimisessa ja liikkumisessa. Rihmat tuntuvat kuitenkin kovin heppoisilta kestämään valtamerien aaltojen voimaa. Miten rihmat pystyvät pitämään simpukan alustallaan, niin ettei se ajaudu aaltojen mukana merelle?

Mieti: Byssus-rihmat ovat toisesta päästä jäykkiä ja toisesta päästä pehmeitä ja joustavia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että simpukan rihmojen suhde – 80 prosenttia jäykkää ja 20 prosenttia pehmeää ainesta – on juuri oikea mahdollisimman lujan kiinnittymisen kannalta. Tämän ansiosta kiinnitysrihmat kestävät meren aaltojen edestakaisen liikkeen voimakasta kuormitusta.

Professori Guy Genin pitää tutkimuksen tuloksia uskomattomina ja sanoo: ”Tämän organismin ihmeellisyys perustuu siihen nerokkaaseen tapaan, jolla joustava ja jäykkä osa yhdistyvät toisiinsa.” Tiedemiehet uskovat, että byssus-rihmojen rakennetta voidaan soveltaa hyvin monenlaisiin tarkoituksiin, esimerkiksi laitteiden asentamiseen rakennuksiin ja vedenalaisiin aluksiin, jänteiden kiinnittämiseen luihin ja leikkaushaavojen sulkemiseen. Yhdysvalloissa Santa Barbarassa sijaitsevan Kalifornian yliopiston professori J. Herbert Waite sanoo: ”Kun on kyse erilaisista kiinnitystavoista, luonto on ehtymätön aarreaitta.”

Mitä ajattelet? Ovatko sinisimpukoiden kiinnitysrihmat evoluution vai suunnittelun tulosta?