Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pelkkien oireiden hoitaminen ei riitä; on selvitettävä niiden taustalla olevat syyt.

HAASTE

Ongelmien perimmäisten syiden tunnistaminen

Ongelmien perimmäisten syiden tunnistaminen

Pystyykö ihmiskunta ratkaisemaan ongelmat, jotka ovat esteenä rauhalle ja turvallisuudelle ja jotka uhkaavat tulevaisuuttamme? Olipa ratkaisumalli mikä tahansa, on varmasti tehokkainta pureutua ongelmien perimmäisiin syihin eikä vain oireisiin.

Tom-nimisen miehen tapaus havainnollistaa tätä. Hänellä oli pitkäaikainen sairaus, johon hän lopulta kuoli. Sen sairaalan lääkäri, johon Tom siirrettiin hieman ennen kuolemaansa, kirjoitti: ”Kun ensimmäiset oireet ilmaantuivat, kenenkään mieleen ei tullut selvittää, mikä todellisuudessa aiheutti ne.” Ilmeisesti Tomia aiemmin hoitaneet lääkärit olivat vain määränneet hänelle lääkkeitä, jotta hänen vointinsa olisi parempi.

Yrittävätkö ihmiset ratkaista maailman epäkohtia samalla tavalla? Esimerkiksi hallitukset taistelevat rikollisuutta vastaan säätämällä lakeja, vahvistamalla poliisivoimia ja käyttämällä kameravalvontaa. Vaikka näistä toimenpiteistä onkin jossain määrin apua, ne eivät kuitenkaan korjaa perimmäisiä ongelmia. Tosiasia on, että ihmisten käyttäytyminen heijastaa yleensä heidän asenteitaan, halujaan ja uskomuksiaan.

Daniel asuu eräässä Etelä-Amerikan maassa, jonka taloustilanne on erittäin heikko. Hän kertoo: ”Ennen elimme normaalia elämää eikä meidän tarvinnut pelätä aseellisia ryöstöjä. Enää missään kaupungissa tai kylässä ei ole rauhallista. Huono taloustilanne on paljastanut monien ihmisten todellisen luonteen. He ovat ahneita eivätkä kunnioita toisten elämää tai omaisuutta.”

Elias * pakeni Lähi-idässä sattunutta konfliktia ja alkoi myöhemmin tutkia Raamattua. Hän sanoo: ”Poliittis-uskonnollinen järjestelmä ja sukulaiset kannustivat monia kotikaupunkini nuoria miehiä osallistumaan sotaan, jotta heitä pidettäisiin sankareina. Vastapuolella olevia kannustettiin aivan samaan! Tämä sai minut tajuamaan, miten surulliset seuraukset ihmishallitsijoihin luottamisella on.”

Raamattu sanoo paikkansapitävästi:

  • ”Ihminen on sydämeltään taipuvainen pahaan nuoresta pitäen.” (1. Mooseksen kirja 8:21.)

  • ”Sydän on petollisempi kuin mikään muu, se on toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.)

  • ”Sydämestä lähtee esimerkiksi pahoja ajatuksia, murhia, – – seksuaalista moraalittomuutta, varkauksia, vääriä todistuksia.” (Matteus 15:19.)

Ihmiskunta ei ole kyennyt nujertamaan vahingollisia taipumuksiaan. Ne näyttävät pikemminkin pahenevan, mikä käy ilmi edellisessä artikkelissa mainituista ongelmista (2. Timoteukselle 3:1–5). Näin on siitä huolimatta, että nykyään on saatavilla valtavasti tietoa ja kommunikointimahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan. Miksi sitten emme onnistu tekemään maailmasta rauhallista ja turvallista paikkaa? Yritämmekö jotain sellaista, mihin emme yksinkertaisesti pysty? Onko turvallinen maailma ylipäänsä mahdollinen?

TAVOITTELEMMEKO MAHDOTTOMIA?

Vaikka ihmisille ominaiset vahingolliset taipumukset saataisiinkin jonkin ihmeen avulla poistettua, emme silti pystyisi tekemään maailmasta turvallista kaikille. Syynä ovat inhimilliset rajoituksemme.

Yksinkertainen totuus on se, että ”ihminen ei pysty ohjaamaan edes omia askeleitaan” (Jeremia 10:23). Meitä ei ole luotu hallitsemaan toinen toistamme. Voidaan sanoa, että ihmistä ei luotu hallitsemaan toista ihmistä yhtään sen enempää kuin elämään veden alla tai avaruudessa.

Ihmistä ei luotu hallitsemaan toista ihmistä yhtään sen enempää kuin elämään veden alla.

Mieti: Pidämmekö yleensä siitä, että toiset sanovat, miten meidän tulee elää tai millaisia moraaliarvoja meidän tulee noudattaa? Pidämmekö siitä, että meille sanellaan, miten kasvattaa lapsia tai miten suhtautua esimerkiksi aborttiin tai kuolemanrangaistukseen? Nämä ja monet muut asiat jakavat ihmisiä. Se mitä Raamattu sanoo, osuu selvästikin asian ytimeen, vaikkei sitä ehkä ole helppo hyväksyä. Meillä ei yksinkertaisesti ole kykyä eikä moraalista oikeutta hallita toisia ihmisiä. Mistä sitten voimme saada apua?

Johdonmukaisinta on kääntyä Luojamme puoleen – hänhän on tehnyt meidät. Ja toisin kuin jotkut saattavat ajatella, hän ei ole unohtanut meitä. Raamatun viisaus on osoitus hänen kiinnostuksestaan meitä kohtaan. Kun ymmärrämme tuota ainutlaatuista kirjaa, ymmärrämme paremmin myös itseämme ja saamme selityksen sille, miksi ihmiskunnan historia on niin traaginen. Voimme nähdä, miksi kansat ja hallitukset eivät ”milloinkaan ole oppineet mitään historiasta” eivätkä ”koskaan ole toimineet siitä saatujen opetusten mukaan”, kuten eräs saksalainen filosofi kirjoitti.

RAAMATUN VIISAUS SUOJELEE MEITÄ

Luukkaan 7:35:n mukaan ”viisaus ilmenee kaikesta siitä, mitä se saa aikaan”. Yksi esimerkki todellisesta viisaudesta on se, mitä sanotaan psalmissa 146:3: ”Älkää panko luottamustanne vallassa oleviin älkääkä ihmiseen, joka ei voi pelastaa.” Tämä järkevä neuvo voi suojella meitä perusteettomilta toiveilta ja epärealistisilta odotuksilta. Kenneth, joka asuu eräässä väkivallan vitsaamassa Pohjois-Amerikan kaupungissa, sanoo: ”Poliitikot lupaavat yksi toisensa jälkeen hoitaa asiat kuntoon, mutta he eivät pysty siihen. Heidän epäonnistumisensa muistuttavat toistuvasti Raamatun viisaudesta.”

Daniel, jota lainattiin aiemmin, kirjoittaa: ”Olen päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että ihmiset eivät osaa hallita hyvin. – – Säästöt pankkitilillä tai eläkejärjestelyt eivät takaa hyviä eläkepäiviä. Olen nähnyt monia, jotka ovat joutuneet pettymään karvaasti.”

Raamattu siis suojelee meitä epärealistisilta odotuksilta. Lisäksi se antaa meille toivon, kuten jatkossa havaitsemme.

^ Nimi on muutettu.