Tituksen riemukaaressa on kaksi suurta reliefiä, joissa kuvataan tunnettua historiallista tapahtumaa. Vähemmän tunnettua on kuitenkin se, että tuon muistomerkin ja Raamatun välillä on kiehtova yhteys: Tituksen riemukaari todistaa äänettömästi erään Raamatun ennustuksen huomattavasta tarkkuudesta.

Varhain ensimmäisellä vuosisadalla Rooman valtakunta ulottui Britanniasta ja Galliasta (nykyinen Ranska) aina Egyptiin asti. Tuolla alueella vallitsi ennennäkemätön hyvinvointi, ja olot olivat vakaat. Mutta eräs syrjäinen alue, rauhaton Juudean provinssi, tuotti alituista harmia Roomalle.

Encyclopedia of Ancient Rome -tietosanakirja sanoo: ”Vain harvoja Rooman alaisuudessa olleita alueita leimasi yhtä voimakas vastenmielisyys valloittajien ja asukkaiden välillä kuin Juudeaa. Juutalaiset olivat katkeria siitä, että vierasmaalaiset vallanpitäjät eivät välittäneet vähääkään heidän perinteistään, ja roomalaisten mielestä juutalaisten jääräpäisyys antoi perusteen sortaa näitä.” Monet juutalaiset toivoivat, että poliittinen messias häätäisi vihatut roomalaiset ja palauttaisi Israelin entiseen loistoonsa. Vuonna 33 Jeesus Kristus kuitenkin julisti, että Jerusalemia kohtaisi tuho.

Jeesus sanoi: ”Tulee – – aika, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista, piirittävät sinut ja saartavat sinut joka puolelta. He iskevät sinut ja sisäpuolellasi olevat lapsesi maahan eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle.” (Luukas 19:43, 44.)

Jeesuksen sanat varmasti askarruttivat hänen opetuslapsiaan. Kun he kaksi päivää myöhemmin katselivat Jerusalemin temppeliä, yksi heistä huudahti: ”Opettaja, katso, miten upeita kiviä ja rakennuksia!” Joidenkin temppelin kivien sanotaan olleen noin 11 metriä pitkiä, 5 metriä leveitä ja 3 metriä korkeita. Tästä huolimatta Jeesus vastasi: ”Tulee aika, jolloin tästä, mitä te nyt näette, ei jää kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.” (Markus 13:1; Luukas 21:6.)

Lisäksi Jeesus sanoi heille: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tiedätte, että sen autioitus on lähellä. Silloin Juudeassa olevien täytyy paeta vuorille, kaupungissa olevien täytyy lähteä sieltä pois eivätkä maaseudulla olevat saa mennä sinne.” (Luukas 21:20, 21.) Toteutuivatko Jeesuksen sanat?

Seuraavat 33 vuotta Juudea tuskaili edelleen Rooman ikeen alla. Mutta kun Juudean roomalainen prokuraattori Gessius Florus anasti varoja pyhästä temppelirahastosta vuonna 66, raivostuneiden juutalaisten mitta tuli täyteen. Pian Jerusalemiin virtasi juutalaisia taistelijoita, jotka tappoivat paikallisen roomalaisen varuskunnan sotilaat ja julistautuivat itsenäisiksi Roomasta.

 Noin kolme kuukautta myöhemmin Cestius Gallus marssi yli 30 000 sotilaan kanssa Jerusalemiin kukistamaan kapinaa. Roomalaiset tunkeutuivat nopeasti kaupungin alueelle ja kaivoivat maata temppelialueen ulkomuurin alta. Sitten he vetäytyivät ilman selvää syytä. Juutalaiskapinalliset riemuitsivat ja lähtivät saman tien takaa-ajoon. Kun sotivat osapuolet olivat poistuneet Jerusalemista, kristityt noudattivat Jeesuksen varoitusta ja pakenivat vuorille Jordanin toiselle puolelle. (Matteus 24:15, 16.)

Seuraavana vuonna kenraali Vespasianus ja hänen poikansa Titus jatkoivat Rooman sotatoimia Juudeaa vastaan. Mutta pian sen jälkeen kun keisari Nero vuonna 68 kuoli, Vespasianus palasi Roomaan saadakseen keisarinvallan. Titus jäi jatkamaan Juudean-sotaretkeä noin 60 000 miehen armeijan kanssa.

Vuoden 70 kesäkuussa Titus käski sotilaidensa hakata puut Juudean maaseudulta ja rakentaa teroitetuista paaluista Jerusalemin ympärille seitsemän kilometriä pitkän aidan. Syyskuuhun mennessä roomalaiset olivat ryöstäneet ja polttaneet kaupungin ja sen temppelin ja hävittäneet ne kivi kiveltä maan tasalle – juuri niin kuin Jeesus oli aiemmin ennustanut. (Luukas 19:43, 44.) Erään varovaisen arvion mukaan Jerusalemissa ja muualla maassa sai surmansa 250 000–500 000 ihmistä.

Vuonna 71 Titus palasi Italiaan ja Rooman asukkaat ottivat hänet vastaan haltioituneina. Kaikki tulivat juhlimaan ja katsomaan voittokulkuetta, joka oli yksi suurimmista Roomassa koskaan järjestetyistä kulkueista.

Väkijoukot hämmästelivät, kun mittaamattomia aarteita kuljetettiin Rooman kaduilla. He katselivat innoissaan saaliiksi saatuja laivoja, valtavilla näyttämölavoilla esitettäviä taistelukohtauksia ja Jerusalemin temppelistä ryöstettyjä esineitä.

Tituksesta tuli keisari isänsä Vespasianuksen jälkeen vuonna 79, mutta hallittuaan vain kaksi vuotta hän yllättäen kuoli. Tituksen veli Domitianus nousi valtaan ja pystytti aikailematta riemukaaren veljensä kunniaksi.

Vuosittain sadattuhannet ihmiset käyvät Forum Romanumilla ja ihailevat Tituksen riemukaarta. Jotkut pitävät sitä majesteettisena taideteoksena, toiset kunnianosoituksena keisarillisen Rooman mahdille ja vielä jotkut tuhotun Jerusalemin ja sen temppelin muistomerkkinä.

Tituksen riemukaarella on vielä tärkeämpi merkitys niille, jotka lukevat huolellisesti Raamattua. Tuo äänetön todistaja vahvistaa Raamatun ennustusten luotettavuuden ja täsmällisyyden sekä osoittaa todeksi sen, että Raamattu on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa. (2. Pietarin kirje 1:19–21.)