Monet ajattelevat, että koulutetuilla ja rikkailla on turvattu tulevaisuus, ja uskovat, että yliopistokoulutus voi auttaa olemaan parempi työntekijä, perheenjäsen ja kansalainen. He saattavat myös ajatella, että hyvällä koulutuksella saa parempipalkkaisen työn ja että ne, jotka tienaavat paljon rahaa, ovat onnellisia.

Kiinasta kotoisin oleva Zhang Chen -niminen mies sanoo: ”Uskoin, että tarvitsin yliopistotutkinnon päästäkseni köyhyydestä ja että korkeapalkkainen työ toisi minulle onnellisuutta ja tyytyväisyyttä.”

Parantaakseen mahdollisuuksiaan saada turvattu tulevaisuus monet ovat hakeneet tunnettuihin yliopistoihin, myös ulkomaille. Tällainen suuntaus oli selvässä kasvussa, kunnes koronaviruspandemia rajoitti kansainvälistä matkustamista. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) vuonna 2012 julkaisemassa raportissa sanotaan: ”Kaikista ulkomailla opiskelevista 52 % on aasialaisia.”

Vanhemmat tekevät usein suuria uhrauksia, niin että heidän lapsensa voivat lähteä ulkomaille opiskelemaan. Taiwanista kotoisin oleva mies nimeltä Qixiang muistelee: ”Vanhempani eivät olleet varakkaita, mutta he lähettivät meidät kaikki neljä lasta korkeakouluun Yhdysvaltoihin.” Kustantaakseen tällaisen koulutuksen hänen perheensä, kuten monien muidenkin perheiden, on täytynyt ottaa paljon velkaa.

Koulutus voi parantaa elämää jossain määrin, mutta sen hyödyt eivät aina vastaa opiskelijoiden odotuksia. Monien vuosien kovan työn ja suurten velkojen ottamisen jälkeen monet eivät esimerkiksi ole onnistuneet löytämään haluamaansa työtä. Rachel Muin kirjoittamassa Singaporen Business Times -lehdessä julkaistussa raportissa todetaan, että korkeakoulutettujen työttömyys vaikuttaa olevan kasvava ongelma. Taiwanissa asuva Jianjie, jolla on tohtorintutkinto, sanoo: ”Monilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa vastaan työ, jolla ei ole mitään tekemistä heidän tutkintonsa kanssa.”

Nekin jotka saavat koulutustaan vastaavaa työtä, saattavat huomata, ettei heidän elämästään tullut sellaista kuin he olivat toivoneet. Niran-niminen mies oli opiskelemassa yliopistossa Britanniassa, ja palattuaan kotimaahansa Thaimaahan hän sai oman alansa töitä. ”Aivan kuten odotin, tutkinto auttoi minua saamaan korkeapalkkaisen työn. Korkeampi palkka tarkoitti kuitenkin enemmän työtä ja työtunteja. Sitten yhtiö irtisanoi suurimman osan työntekijöistään, myös minut. Tajusin, että mikään työpaikka ei ole varma.”

Myös ne, jotka ovat rikkaita tai ovat saavuttaneet niin sanotun hyvän elämän, kohtaavat perheongelmia, terveyshuolia ja taloudellista epävarmuutta. Japanilainen Katsutoshi myöntää: ”Minulla oli paljon rahaa, mutta toisten kilpailuhenkisyys, kateellisuus ja se, miten huonosti he kohtelivat minua, oli turhauttavaa.” Vietnamissa asuva nainen nimeltä Lam sanoo: ”Olen nähnyt, että monet ihmiset ovat yrittäneet saada taloudellista turvallisuutta pyrkimällä hyväpalkkaiseen työhön, mutta todellisuudessa sillä on ollut päinvastainen vaikutus. Seurauksena on ollut turvattomuutta, terveysongelmia, henkistä väsymystä ja masennusta.”

Franklinin tavoin monet ovat tulleet siihen tulokseen, että elämässä on tärkeämpiä asioita kuin korkeakoulutuksen ja rahan tavoittelu. Niinpä jotkut heistä yrittävät turvata tulevaisuutensa pyrkimällä olemaan hyviä ihmisiä ja tekemään hyvää toisille. Seuraavassa artikkelissa käsitellään sitä, takaako tällainen elämäntapa turvallisen tulevaisuuden.