Paratiisi! Värikkäiden matkaesitteiden tarjoukset houkuttelevat matkustamaan johonkin kaukaiseen ”paratiisiin”, jossa voi rentoutua ja unohtaa kaikki huolet ja ongelmat. Mutta kuten tavallista, kotiin palatessa arki jatkuu varsin samanlaisena kuin ennen matkalle lähtöä.

Kaikesta huolimatta kaipuu paratiisiin on voimakas. Siksi on aiheellista kysyä: Onko paratiisi vain kaunis haavekuva? Jos on, miksi me kaipaamme sitä? Voisiko se joskus olla todellisuutta?

Läpi vuosisatojen ihmisiä on kiehtonut ajatus paratiisista. Monien kiinnostuksen on sytyttänyt Raamatun maininta puutarhasta, joka oli istutettu ”Eedeniin, itään päin”. Miksi Eedenin puutarha oli niin ihastuttava? Raamattu vastaa: ”Jehova Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, haluttavan näköisiä ja hyviä ravinnoksi.” Tuossa puutarhassa kaikki oli hyvää ja miellyttävää. Ja mikä aivan erityistä, sinne oli asetettu ”myös elämän puu keskelle puutarhaa”. (1. Mooseksen kirja 2:8, 9.)

Raamatussa mainitaan lisäksi neljä jokea, jotka lähtivät Eedenin puutarhasta. Kaksi niistä, Tigris (tai Hiddekel) ja Eufrat, tunnetaan nykyäänkin. (1. Mooseksen kirja 2:10–14; alaviite.) Nämä kaksi jokea virtaavat läpi nykyisen Irakin, joka kuului aikoinaan muinaiseen Persiaan, ja ne laskevat Persianlahteen.

Ei siksi ole mikään ihme, että maanpäällinen paratiisi on olennainen osa Persian kulttuuriperintöä. Philadelphian taidemuseossa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa on persialainen matto 1500-luvulta. Mattoon on kuvattu muurien ympäröimä puutarha, johon on kudottu puita ja kukkia. Ilmausta ”muurien ympäröimä puutarha” vastaava persialainen sana tarkoittaa myös paratiisia, ja maton kuviointi tuo mieleen Raamatun kertomuksen kauniista ja miellyttävästä Eedenin puutarhasta.

Paratiisista on kerrottu erilaisia tarinoita monissa kulttuureissa ja useilla kielillä ympäri maailman. Kun asutus levisi maapallon eri osiin, ihmisten mukana kulkeutui muunnelmia alkuperäisestä paratiisikertomuksesta, ja vuosisatojen saatossa niihin sekoittui paikallisia uskonkäsityksiä ja legendoja. Vielä nykyäänkin ihmiset kuvailevat hyvin kauniita maisemia miltei vaistomaisesti sanalla paratiisi.

Jotkut tutkimusmatkailijat väittivät löytäneensä kadotetun paratiisin. Esimerkiksi kun brittiläisen armeijan kenraali Charles Gordon oli käymässä Seychelleillä vuonna 1881, hän vaikuttui nykyisen maailmanperintökohteen, Vallée de Main, vehreästä kauneudesta niin syvästi, että hän julisti sen Eedenin puutarhaksi. 1400-luvulla italialainen merenkulkija Kristoffer Kolumbus mietti, oliko hän löytänyt Eedenin puutarhan uudelleen, kun hän rantautui Hispaniola-nimiseen saareen. Saari käsittää nykyään Dominikaanisen tasavallan ja Haitin.

Hiljattain julkaistu historianteos Mapping Paradise sisältää osia yli 190 muinaisesta kartasta, joista monissa on kuva Aadamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa. Niiden joukossa on harvinainen kartta, joka on peräisin 1200-luvulta, eräästä Beatus Liébanalaisen käsikirjoituksen jäljennöksestä. Kyseisen kartan yläosassa on pieni suorakulmio, jonka keskellä on paratiisi. Siitä haarautuu neljä jokea, ”Tigris”, ”Eufrates” (Eufrat), ”Pison” ja ”Geon” (Gihon), ja kukin niistä virtaa yhteen suorakulmion neljästä kulmasta. Se kuvaa ilmeisesti kristillisyyden leviämistä maapallon joka kolkkaan. Tällaiset kuvat osoittavat, että vaikka alkuperäisen paratiisin sijainti pysyi arvoituksena, kaunis muisto Eedenin paratiisista ei selvästikään himmentynyt.

1600-luvulla elänyt englantilainen runoilija John Milton tunnetaan runoelmastaan Kadotettu paratiisi. Se perustuu 1. Mooseksen kirjan kertomukseen  siitä, miten Aadam teki syntiä ja joutui karkotetuksi Eedenistä. Runoelmassa Milton korosti lupausta, jonka mukaan ihmiset saisivat jälleen elää ikuisesti maan päällä. Hän julisti: ”Maa silloin on suuri Paratiisi.” Myöhemmin Milton kirjoitti jatko-osan Paradise Regained (Takaisin saatu paratiisi).

Ajatus kadotetusta paratiisista kulkee selvästikin punaisena lankana läpi ihmiskunnan historian. Mutta miksi maanpäällisestä paratiisista ei nykyään puhuta? Pohjimmiltaan siksi, että ”teologit ovat – – kääntäneet päättäväisesti selkänsä kysymykselle paratiisin sijainnista”, kuten kirjassa Mapping Paradise todetaan.

Useimmille kirkossakävijöille opetetaan, että heidän lopullinen määränpäänsä on taivas, ei maanpäällinen paratiisi. Raamatussa kuitenkin sanotaan: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.) Mutta koska nykymaailma on kaikkea muuta kuin paratiisi, onko toivoa siitä, että tämä lupaus joskus toteutuu? *

Jehova Jumala, joka loi alkuperäisen paratiisin, on luvannut ennallistaa sen, mikä kadotettiin. Miten? Jeesus opetti rukoilemaan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Jumalan valtakunta on Jeesuksen Kristuksen johtama maailmanhallitus, joka korvaa kaikki ihmisten hallitukset (Daniel 2:44). Kun tämä valtakunta hallitsee, Jumalan tahto maan päällä ”tapahtuu” ja maasta tulee paratiisi.

Profeetta Jesaja oli jo aiemmin kuvaillut Jumalan hengen ohjauksessa, millainen luvattu paratiisi tulee olemaan. Kaikki nykyihmiskuntaa ahdistavat jännitteet ja konfliktit ovat silloin poissa. (Jesaja 11:6–9; 35:5–7; 65:21–23.) Kannustamme sinua käyttämään hetkisen näiden Jesajan kirjan kohtien lukemiseen omasta Raamatustasi. Siten saat lisää tietoa siitä, mitä Jumala tulee tekemään tottelevaisten ihmisten hyväksi. Tulevaisuudessa he saavat nauttia sekä paratiisimaasta että Jumalan suosiosta – asioista, jotka Aadam menetti (Ilmestys 21:3).

Miksi on varmaa, että tuleva maanpäällinen paratiisi ei ole pelkkää kuvitelmaa? Raamattu kertoo: ”Taivaat, Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” Maanpäällinen paratiisi kuuluu asioihin, jotka ”Jumala, joka ei voi valehdella, lupasi ammoiset ajat sitten”. (Psalmit 115:16; Titukselle 1:2.) Miten upea onkaan Raamatun lupaus ikuisesta elämästä paratiisissa maan päällä!