Synnyin eräässä kylässä Saksissa entisen Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) alueella. Kotonamme vallitsi lämmin ja rakastava ilmapiiri, ja vanhempani opettivat minulle terveitä moraaliarvoja. DDR oli kommunistinen valtio, joten uskonnolla ei ollut merkitystä suurimmalle osalle Saksin osavaltion väestöstä. Minäkään en uskonut Jumalaan. Elämäni 18 ensimmäisen vuoden ajan minuun vaikutti suuresti kaksi ideologiaa: ateismi ja kommunismi.

Kommunismi vetosi minuun. Pidin siitä ajatuksesta, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Olin myös sitä mieltä, että kaiken varallisuuden tulisi jakautua tasapuolisesti, jolloin ei olisi äärimmäistä rikkautta tai köyhyyttä. Niinpä olin innolla mukana kommunistisen nuorisojärjestön toiminnassa. Ollessani 14-vuotias käytin paljon aikaa erääseen ympäristöprojektiin, jonka tarkoituksena oli kierrättää jätepaperia. Paikallisen Auen kaupungin viranomaiset olivat niin kiitollisia työstäni, että he myönsivät minulle palkinnon. Vaikka olin vielä nuori, opin tuntemaan joitakuita DDR:n tärkeimmistä poliitikoista. Tunsin tavoittelevani oikeita asioita, ja tulevaisuuteni näytti valoisalta.

Sitten yhtäkkiä maailmani romahti. Vuonna 1989 Berliinin muuri murtui ja Itä-Euroopan kommunistiblokki hajosi. Koin pian seuraavan järkytyksen, kun sain tietää, että DDR:ssä oli esiintynyt paljon epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi niitä, jotka eivät olleet kannattaneet kommunismia, oli kohdeltu toisen luokan kansalaisina. Miten se oli mahdollista? Eikö kommunismiin nimenomaan kuulunut ajatus kaikkien samanarvoisuudesta? Oliko kommunismi pelkkä illuusio? Minut valtasi ahdistus.

Muut asiat saivat nyt etusijan elämässäni. Keskityin musiikkiin ja kuvataiteeseen. Koska olin päässyt opiskelemaan musiikkioppilaitokseen, josta tavallisesti edettiin yliopistoon, haaveilin musiikki- ja kuvataiteilijan urasta. Viittasin kintaalla moraaliarvoille, joita minulle oli opetettu lapsena. Tärkeintä oli pitää hauskaa, mihin liittyi muun muassa se, että tapailin useita tyttöjä samanaikaisesti. Musiikki, taide ja vapaa elämäntyyli eivät kuitenkaan helpottaneet ahdistustani. Jopa maalauksistani heijastui pelko ja tasapainottomuus. Pohdin mielessäni tulevaisuutta ja sitä, mikä oli elämän tarkoitus.

 Vastaukset, jotka lopulta sain, hämmästyttivät minua. Eräänä iltana musiikkioppilaitoksessa keskustelimme joidenkin opiskelijoiden kanssa tulevaisuudesta. Yksi heistä, Mandy *, oli Jehovan todistaja. Tuossa tilanteessa hän antoi minulle arvokkaan vihjeen: ”Andreas, jos haluat vastaukset elämää ja tulevaisuutta koskeviin kysymyksiisi, tutki perusteellisesti Raamattua.”

Olin skeptinen, mutta uteliaisuuteni heräsi. Mandy kiinnitti huomioni Danielin kirjan 2. lukuun. Se mitä luin, löi minut ällikällä. Tuossa luvussa on ennustus peräkkäisistä maailmanvalloista, joilla olisi merkittävä vaikutus aina meidän aikaamme asti. Mandy näytti minulle myös muita Raamatun ennustuksia, jotka kertoivat tulevaisuudesta. Viimeinkin olin saamassa vastauksia kysymyksiini! Mutta kuka kirjoitti nuo ennustukset? Kuka pystyi ennustamaan tulevia tapahtumia niin tarkasti? Mietin, voisiko Jumala sittenkin olla olemassa.

Mandy tutustutti minut erääseen Jehovan todistaja -pariskuntaan, Horstiin ja Angelikaan. He auttoivat minua ymmärtämään Jumalan sanaa Raamattua paremmin. Havaitsin nopeasti Jehovan todistajien olevan ainoa uskonnollinen järjestö, joka sekä käyttää Jumalan nimeä Jehova että tekee sitä tunnetuksi (Psalmit 83:18; Matteus 6:9). Sain tietää, että Jehova Jumala tarjoaa ihmisille mahdollisuutta elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Psalmissa 37:9 sanotaan: ”Ne, jotka panevat toivonsa Jehovaan, saavat omistaa maan.” Minuun teki vaikutuksen se, että tämä mahdollisuus on avoinna jokaiselle, joka haluaa noudattaa Raamattuun kirjoitettuja Jumalan käytösnormeja.

Jouduin kuitenkin kamppailemaan pystyäkseni elämään Raamatun normien mukaisesti. Menestys muusikkona ja taiteilijana oli tehnyt minusta ylpeän, joten minun oli ensin opittava nöyryyttä. Minun oli myös vaikea luopua moraalittomasta elämäntyylistä. Olen todella kiitollinen Jehovalle siitä, että hän on kärsivällinen, armollinen ja ymmärtäväinen niitä kohtaan, jotka yrittävät parhaansa mukaan toimia niin kuin Raamatussa opetetaan.

Ensimmäisten 18 elinvuoteni ajan minua muovasivat kommunismi ja ateismi. Sen jälkeen elämääni on muovannut Raamattu. Se mitä opin Raamatusta, haihdutti tulevaisuudenpelkoni ja antoi elämälleni tarkoituksen. Vuonna 1993 minut kastettiin Jehovan todistajaksi, ja vuonna 2000 menin naimisiin Tabitha-nimisen innokkaan todistajan kanssa. Käytämme mahdollisimman paljon aikaa siihen, että kerromme Raamatusta toisille. Monilla tapaamillamme ihmisillä on samanlainen kommunistinen ja ateistinen tausta kuin minulla. Tunnen syvää iloa, kun saan näyttää heille, miten he voivat oppia tuntemaan Jehovan.

Kun aloin olla tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, vanhempani olivat kauhuissaan. Myöhemmin he ovat kuitenkin tajunneet, että sillä on ollut myönteinen vaikutus elämääni. Iloitsen siitä, että nykyään he lukevat Raamattua ja käyvät Jehovan todistajien kokouksissa.

Avioliittomme on onnellinen, koska yritämme Tabithan kanssa noudattaa tarkasti neuvoja, jotka Raamattu antaa aviopareille. Esimerkiksi se, että olemme Raamatun neuvon mukaan päättäneet olla uskollisia toisillemme, pitää avioliittomme vahvana (Heprealaisille 13:4).

Elämä ei enää ahdista minua, enkä pelkää tulevaisuutta. Tunnen kuuluvani hengellisistä veljistä ja sisarista koostuvaan maailmanlaajuiseen perheeseen, jossa vallitsee todellinen rauha ja ykseys. Tässä perheessä kaikkia pidetään samanarvoisina. Se on jotakin, mihin olen aina uskonut ja mitä olen koko ikäni tavoitellut.