ONKO sinulla ja entisajan profeetoilla jotain yhteistä? Raamatun ymmärtämisen oppaassa määritellään sana profeetta seuraavasti: ”Se jonka välityksellä ilmoitetaan Jumalan tahto ja tarkoitus. – – sellaisten sanomien ilmoittaja, joiden sanotaan olevan lähtöisin Jumalasta.” Profeettojen sanomat eivät aina olleet ennustuksia. Jumalan edustajina he välittivät hänen opetuksiaan, käskyjään ja tuomiosanomiaan. Sinäkin puhut Jumalan puolesta, kun julistat Raamatun sanomaa, vaikka et ennustakaan tulevaisuutta (Matt. 24:14).

On suuri kunnia kertoa ihmisille Jehova Jumalasta ja opettaa heille, mikä on hänen tahtonsa ihmiskunnan suhteen. Teemme tätä työtä yhdessä ”keskitaivaalla lentävän enkelin” kanssa (Ilm. 14:6). Joskus voimme kuitenkin erilaisten haasteiden vuoksi unohtaa, miten suuri etuoikeus meillä on. Ehkä uuvumme tai lannistumme tai meille tulee arvottomuuden tunteita. Vanhan ajan uskolliset profeetat kohtasivat samanlaisia haasteita, mutta he eivät luovuttaneet. Jehova auttoi heitä niin, että he pystyivät täyttämään tehtävänsä. Tarkastelemme nyt muutamia profeettoja ja sitä, miten voimme jäljitellä heitä.

Saatamme toisinaan väsyä jokapäiväiseen elämänrytmiimme, ja meistä voi tuntua, ettemme jaksa lähteä kenttäpalvelukseen. Tarvitsemme tietenkin lepoa, kuten Jeesus ja opetuslapsetkin tarvitsivat (Mark. 6:31). Mutta ajattele Hesekieliä ja hänen tehtäväänsä. Hän toimi profeettana niiden israelilaisten keskuudessa, jotka oli viety Jerusalemista pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Jumala käski Hesekieliä ottamaan tiilen ja kaivertamaan siihen kuvan Jerusalemin kaupungista. Sitten Hesekielin piti ikään kuin piirittää tuota kaupunkia makaamalla ensin vasemmalla kyljellään 390 päivää ja sitten oikealla kyljellään  40 päivää. Jehova sanoi Hesekielille: ”Katso, minä panen sinut köysiin, niin ettet voi kääntyä kyljeltä toiselle, kunnes olet päättänyt piirityksesi päivät.” (Hes. 4:1–8.) Pakkosiirtolaisuudessa olevat israelilaiset panivat hänet varmasti merkille. Tämän fyysisesti rasittavan tehtävän suorittaminen vei Hesekieliltä yli vuoden. Mikä auttoi häntä onnistumaan siinä?

Hesekiel ymmärsi, miksi hänet oli lähetetty profeetaksi. Jumala oli sanonut hänelle: ”Kuulevatpa he [israelilaiset] tai ovat kuulematta – – he tulevat kuitenkin varmasti tietämään, että heidän keskuudessaan on ollut profeetta.” (Hes. 2:5.) Hesekiel piti mielessään tehtävänsä tarkoituksen. Niinpä hän näytteli halukkaasti Jerusalemin piiritystä. Hän osoittautui tosi profeetaksi. Hän ja muut pakkosiirtolaiset saivat seuraavan uutisen: ”Kaupunki on lyöty!” Israelilaiset tulivat todellakin tietämään, että heidän keskuudessaan oli ollut profeetta. (Hes. 33:21, 33.)

Nykyään me varoitamme ihmisiä Saatanan maailman tulevasta tuhosta. Vaikka saatamme olla fyysisesti väsyneitä, käytämme voimiamme Jumalan sanan saarnaamiseen, uusintakäyntien tekemiseen ja raamatuntutkistelujen johtamiseen. Nyt kun tämän järjestelmän päättymistä koskevat ennustukset täyttyvät kaiken aikaa, tunnemme tyydytystä siitä, että olemme niitä, ”joiden välityksellä ilmoitetaan Jumalan tahto ja tarkoitus”.

Vaikka ponnistelemme tarmokkaasti Jehovan hengen avulla, meitä saattaa silti ajoittain masentaa se, miten ihmiset suhtautuvat sanomaamme. On hyödyllistä muistaa profeetta Jeremian esimerkki. Hän sai osakseen pilkkaa ja häntä solvattiin sen vuoksi, että hän julisti Jumalan sanomaa israelilaisille. Se sai Jeremian jopa sanomaan: ”En aio mainita häntä enkä puhu enää hänen nimessään.” Jeremialla oli samanlaisia tunteita kuin meillä. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin jatkoi työtään. Jeremia selitti, miksi hän kertoi edelleen Jumalan sanomaa: ”Se osoittautui sydämessäni kuin polttavaksi tuleksi, joka oli suljettu luihini, ja minä väsyin sen pidättämiseen enkä voinut kestää sitä.” (Jer. 20:7–9.)

Vastaavasti jos meitä masentaa se, miten ihmiset suhtautuvat työhömme, voimme taistella lannistumista vastaan miettimällä sanomaamme. Se voi olla kuin ”tuli, joka on suljettu luihimme”. Pidämme tuon tulen palamassa, kun luemme Raamattua joka päivä.

Jotkut kristityt ovat olleet hämmentyneitä, kun heille on annettu tehtäviä, joiden syytä he eivät ole ymmärtäneet. Profeetta Hoosealla saattoi olla tällaisia ajatuksia. Jehova käski häntä: ”Mene, ota itsellesi haureuden vaimo ja haureuden lapsia.” (Hoos. 1:2.) Kuvittele, miltä sinusta tuntuisi, jos olisit menossa naimisiin ja Jumala sanoisi sinulle, että morsiamesi tulisi syyllistymään moraalittomuuteen. Hoosea toimi ohjeiden mukaan. Hän otti vaimokseen Gomerin, ja tämä synnytti pojan. Myöhemmin Gomer synnytti tyttären ja sitten toisen pojan, ja ilmeisesti nämä kaksi lasta olivat seurausta hänen aviorikoksistaan. Jehova oli sanonut Hoosealle, että hänen tuleva vaimonsa ”ajaisi takaa intohimoisia rakastajiaan”. Rakastajia oli siis monia. Sitten Gomer yrittäisi palata Hoosean luo. Jos sinä olisit ollut tässä tilanteessa, olisitko ottanut vaimosi takaisin? Juuri näin Jehova käski Hoosean tehdä. Hoosea jopa osti hänet takaisin huomattavalla hinnalla. (Hoos. 2:7; 3:1–5.)

Hoosea on saattanut ihmetellä, voisiko tämän tehtävän täyttäminen saada aikaan mitään hyvää. Se että Hoosea kuitenkin esitti uskollisesti tämän tosielämän näytelmän, auttaa meitä ymmärtämään, millaista tuskaa Jehovan on täytynyt tuntea, kun Israel petti hänet. Lisäksi jotkut vilpittömät israelilaiset palasivat Jehovan luo.

Nykyään Jehova ei käske ketään ottamaan itselleen ”haureuden vaimoa”. Voimmeko silti oppia jotain siitä, että Hoosea suostui halukkaasti Jehovan antamaan tehtävään? Meidän on tärkeää olla halukkaita julistamaan hyvää uutista Valtakunnasta ”julkisesti ja talosta taloon”,  vaikka se olisi meille vaikeaa (Apt. 20:20). Jotkin saarnaamistyön muodot eivät ehkä ole meille helppoja. Monet niistä, jotka tutkivat mielellään Raamattua Jehovan todistajien kanssa, ovat sanoneet, että he eivät menisi koskaan kertomaan hyvää uutista ovelta ovelle. Myöhemmin he ovat kuitenkin alkaneet tehdä sitä, mitä he aiemmin pitivät mahdottomana. Huomaatko tässä opetuksen?

Se että Hoosea otti vastaan vaikean tehtävän, opettaa meille muutakin. Hän olisi voinut kieltäytyä osastaan tässä kuvaannollisessa näytelmässä. Eihän kukaan olisi edes saanut tietää Hoosealle annetusta tehtävästä, ellei hän olisi itse kirjoittanut siitä. Meille voi joskus avautua mahdollisuus kertoa jollekulle Jehovasta ilman että kukaan muu tietää siitä. Näin tapahtui Yhdysvalloissa Annalle. Opettaja pyysi oppilaita kirjoittamaan tutkielman asiasta, josta heillä oli vahva mielipide, ja sitten perustelemaan näkemystään luokalle. Anna olisi voinut jättää käyttämättä tilaisuuden todistaa, mutta hänestä tuntui, että Jehova tarjosi sitä hänelle. Koska hän tajusi, miten luokka ehkä suhtautuisi, hän rukoili Jehovalta apua. Hänessä heräsi voimakas halu tarttua tilaisuuteen. Hän valitsi aiheekseen ”Evoluutio: Harkitse tosiasioita”.

Kun Anna esitti tutkielmansa luokalle, eräs evoluutioon uskova tyttö pommitti häntä kysymyksillä. Anna puolusti kantaansa menestyksellisesti. Esitys teki opettajaan vaikutuksen, ja hän antoi Annalle palkinnon parhaiten perustellusta tutkielmasta. Tämän jälkeen Anna on keskustellut luomisesta monta kertaa sen tytön kanssa, joka kyseenalaisti hänen näkemyksensä. Se että Anna otti vastaan Jehovan antaman ”tehtävän”, johti hyviin tuloksiin. Hän sanoo: ”Nyt minulla on varma olo, kun kerron hyvää uutista, eikä minua pelota.”

Vaikka emme ole profeettoja sanan täydessä merkityksessä, voimme Hesekielin, Jeremian, Hoosean ja muiden profeettojen tavoin tehdä Jehovan tahdon, kun jäljittelemme heidän uhrautuvaa asennettaan. Eikö olisikin kiinnostavaa lukea perheen yhteisen palvonnan tai henkilökohtaisen tutkimisen yhteydessä muista vanhan ajan profeetoista ja miettiä, miten heidän esimerkkiään voisi jäljitellä?