Tämä oli vain yksi monista seikoista, joissa viholliset arvostelivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Mooseksen lakiin sisältyi lukuisia käskyjä palvontamenojen mukaisesta puhtaudesta, ja ne koskivat esimerkiksi vuotoja, spitaalia ja kosketusta kuolleen ihmisen tai eläimen ruumiiseen. Ohjeita annettiin myös siitä, miten epäpuhtaus oli mahdollista poistaa. Se voitiin tehdä uhraamalla, peseytymällä tai vihmomalla. (3. Moos., luvut 11–15; 4. Moos., luku 19.)

Juutalaiset rabbit laativat selityksiä näiden lakien jokaisesta yksityiskohdasta. Erään hakuteoksen mukaan kutakin epäpuhtauden syytä ”tutkittiin sen selville saamiseksi, missä oloissa siitä saattoi tulla epäpuhtaaksi, miten ja missä määrin epäpuhtaus voi siirtyä toisiin, mitkä astiat ja esineet saattoivat tulla epäpuhtaiksi ja mitkä eivät, ja viimein, mitä keinoja ja rituaaleja puhdistuminen vaati”.

Jeesuksen vastustajat kysyivät häneltä: ”Minkä vuoksi sinun opetuslapsesi eivät käyttäydy entisaikojen miesten perinteen mukaisesti, vaan nauttivat ateriansa saastaisin käsin?” (Mark. 7:5.) Nuo uskonnolliset viholliset eivät puhuneet hygienian noudattamisesta. Rabbit vaativat, että rituaalin mukaisesti heidän käsilleen kaadettaisiin vettä ennen syömistä. Edellä lainatussa hakuteoksessa sanotaan: ”On lisäksi kiistanalaista, mitä astioita kaatamiseen tulee käyttää, millainen vesi on sopivaa, kenen tulisi kaataa sitä ja miten suurta osaa käsistä vedellä tulisi valella.”

Miten Jeesus suhtautui näihin ihmistekoisiin lakeihin? Hän yksinkertaisesti sanoi noille ensimmäisen vuosisadan juutalaisten uskonnollisille johtajille: ”Sattuvasti Jesaja profetoi teistä ulkokullatuista, niin kuin on kirjoitettu: ’Tämä kansa kunnioittaa minua [Jehovaa] huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan he jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat oppeina ihmisten käskyjä.’ Te jätätte Jumalan käskyn sikseen ja pidätte kiinni ihmisten perinteestä.” (Mark. 7:6–8.)