1. Vaikka avioliitto yleensä alkaa iloisissa merkeissä, mitä avioituvat voivat odottaa kokevansa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

KUN ihastuttava morsian kävelee kohti komeaa sulhastaan heidän hääpäivänään, sanat eivät riitä kuvailemaan heidän iloaan. Koska heidän rakkautensa on seurusteluaikana kasvanut hyvin suureksi, he ovat valmiita vannomaan, että he tulevat olemaan uskollisia toisilleen avioliitossa. Kun kaksi elämää yhdistyy ja muodostuu uusi perhe, tarvitaan tietysti sopeutumista. Jumalan sanassa on kuitenkin viisaita neuvoja kaikille naimisiin meneville, sillä rakastava avioliiton alkuunpanija haluaa jokaisen avioparin menestyvän ja olevan onnellinen avioliitossaan (Sananl. 18:22). Silti Raamatussa sanotaan selvästi, että naimisiin menevillä tulee epätäydellisyyden vuoksi ”olemaan ahdistusta lihassaan” (1. Kor. 7:28). Miten tällainen ahdistus voitaisiin pitää mahdollisimman vähäisenä? Entä mikä saa kristillisen avioliiton menestymään?

2. Millä eri tavoilla aviopuolisoiden tulisi osoittaa rakkautta?

² Raamattu korostaa rakkauden tärkeyttä. Hellää kiintymystä  (kreik. fi·liʹa) tarvitaan avioliitossa. Romanttinen rakkaus (eʹrōs) tuo iloa, ja perheenjäsenten välinen rakkaus (stor·gēʹ ) on erittäin tärkeää, kun lapsia tulee mukaan kuvaan. Kuitenkin periaatteeseen perustuva rakkaus (a·gaʹpē) takaa avioliiton menestymisen. Apostoli Paavali kirjoitti tästä rakkaudesta: ”Rakastakoon – – kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Ef. 5:33.)

3. Miten syvää rakkautta aviopuolisoiden pitäisi tuntea toisiaan kohtaan?

³ Paavali kirjoitti: ”Miehet, rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta.” (Ef. 5:25.) Jeesuksen esimerkin jäljitteleminen edellyttää sitä, että hänen seuraajansa rakastavat toisiaan niin kuin hän rakasti heitä. (Lue Johanneksen 13:34, 35; 15:12, 13.) Kristityn pitäisi siksi tuntea niin syvää rakkautta puolisoaan kohtaan, että hän on tarvittaessa valmis kuolemaan tämän puolesta. Se saattaa olla viimeinen asia, joka tulee mieleen, jos avioliitossa on vakavia erimielisyyksiä. A·gaʹpē on kuitenkin rakkautta, josta sanotaan: ”Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Kor. 13:7, 8.) Kun jumalaapelkäävät aviopuolisot muistavat, että he lupasivat rakastaa toisiaan ja olla uskollisia toisilleen, heidän on helpompi työskennellä yhdessä ongelmiensa ratkaisemiseksi noudattaen Jehovan yleviä periaatteita.

4, 5. a) Mikä on aviomiehen velvollisuus perheen päänä? b) Miten vaimon tulisi suhtautua miehen johtoasemaan? c) Millaista sopeutumista vaadittiin eräältä avioparilta?

⁴ Paavali kiinnitti huomiota kummankin aviopuolison velvollisuuksiin kirjoittaessaan: ”Olkoot vaimot alamaisia miehelleen niin kuin Herralle, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää.” (Ef. 5:22, 23.) Tämä järjestely ei tee vaimosta miestään huonompaa. Se todellisuudessa auttaa vaimoa täyttämään roolin, josta Jumala sanoi: ”Ihmisen [Aadamin] ei ole hyvä olla jatkuvasti yksin. Minä teen hänelle auttajan hänen täydennyksekseen.” (1. Moos. 2:18.) Samalla tavoin kuin Kristus, ”seurakunnan pää”, osoittaa rakkautta, kristityn aviomiehen tulee käyttää johtoasemaansa rakkaudellisesti. Kun mies toimii näin, vaimo tuntee olonsa turvalliseksi ja saa tyydytystä kunnioittaessaan ja tukiessaan miestään sekä alistuessaan tämän johtoon.

⁵ Cathy ^[1] myöntää, että avioliitto vaatii sopeutumista. Hän sanoo: ”Naimattomana sisarena olin riippumaton ja pidin itse huolta itsestäni. Avioliitossa minun piti oppia tukeutumaan mieheeni. Se ei ole aina ollut helppoa, mutta olemme päässeet lähemmäksi toisiamme aviopuolisoina, kun olemme tehneet asiat Jehovan tavalla.” Hänen miehensä Fred sanoo: ”Päätösten teko ei ole koskaan ollut minulle helppoa. Se on vielä haastavampaa avioliitossa, koska täytyy ottaa huomioon kaksi ihmistä. Mutta kun etsin Jehovan ohjausta rukouksessa ja todella kuuntelen vaimoni antamaa palautetta, se sujuu päivä päivältä paremmin. Tunnen, että olemme oikea tiimi.”

6. Miten rakkaus toimii ”täydellisenä yhdyssiteenä”, kun avioliitossa syntyy ongelmia?

⁶ Vakaaseen avioliittoon tarvitaan kaksi ihmistä, jotka suhtautuvat toistensa puutteisiin ymmärtäväisesti. He ”kestävät jatkuvasti toisiaan ja antavat jatkuvasti toisilleen auliisti anteeksi”. Kumpikin aviopuoliso tekee virheitä. Aina kun näin tapahtuu, tarjoutuu mahdollisuus oppia näistä virheistä, olla anteeksiantavainen ja avata rakkaudelle tilaisuus toimia ”täydellisenä  yhdyssiteenä”. (Kol. 3:13, 14.) ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. – – Se ei pidä kirjaa pahasta.” (1. Kor. 13:4, 5.) Väärinymmärrykset pitäisi selvittää niin pian kuin mahdollista. Kristityn avioparin tulisi siksi yrittää ratkaista kaikki keskinäiset kiistansa ennen päivän päättymistä. (Ef. 4:26, 27.) Vaatii nöyryyttä ja rohkeutta sanoa vilpittömästi: ”Olen pahoillani, että loukkasin sinua.” Nämä sanat kuitenkin helpottavat suuresti ongelmien ratkaisua ja lähentävät aviopuolisoita toisiinsa.

7, 8. a) Millaisia neuvoja Raamatussa annetaan avioliiton sukupuolisuhteista? b) Miksi aviopuolisoiden tulisi ilmaista hellyyttä?

⁷ Raamatussa annetaan viisaita neuvoja, jotka auttavat avioparia suhtautumaan sukupuolisuhteisiin tasapainoisesti. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:3–5.) On erittäin tärkeää, että puolison tunteet ja tarpeet otetaan rakkaudellisesti huomioon. Jos vaimoa ei kohdella hellästi, hänestä voi tuntua vaikealta nauttia tästä avioliiton osa-alueesta. Aviomiehiä käsketään kohtelemaan vaimoaan ”tiedon mukaan” (1. Piet. 3:7). Sukupuolisuhteiden tulisi kuulua luonnollisena osana avioliittoon, mutta toista ei saisi koskaan vaatia tai pakottaa niihin. Mies pystyy usein reagoimaan nopeammin kuin nainen, mutta kummankin pitäisi olla tunnetilaltaan niihin valmiit.

⁸ Vaikka Raamattu ei aseta erityisiä rajoja tai sääntöjä sille, miten rakkautta osoitetaan normaaleissa sukupuolisuhteissa, se puhuu hellyydenilmauksista (Laul. l. 1:2; 2:6). Kristittyjen aviopuolisoiden pitäisi kohdella toisiaan hellästi.

9. Miksi on väärin tuntea seksuaalista kiinnostusta jotakuta muuta kuin omaa aviopuolisoa kohtaan?

⁹ Kun puolisot rakastavat Jumalaa ja lähimmäistään syvästi, he eivät anna kenenkään tai minkään vahingoittaa aviosuhdettaan. Jotkin avioliitot ovat joutuneet koetukselle ja jopa hajonneet, koska toinen aviopuoliso on tullut riippuvaiseksi pornografiasta. Tämänkaltaiset taipumukset samoin kuin kiinnostus avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin pitäisi päättäväisesti tukahduttaa. Vähäinenkin flirttailu muun kuin oman aviopuolison kanssa on rakkaudetonta ja kartettavaa. Sen muistaminen, että Jumala on tietoinen kaikista ajatuksistamme ja teoistamme, vahvistaa haluamme miellyttää häntä ja pysyä siveellisesti puhtaana. (Lue Matteuksen 5:27, 28; Heprealaiskirjeen 4:13.)

10, 11. a) Miten yleisiä avioerot ovat? b) Mitä Raamattu sanoo erilleen muuttamisesta? c) Mikä estää aviopuolisoita muuttamasta erilleen kevyin perustein?

¹⁰ Vakavat pitkäaikaiset ongelmat avioliitossa voivat saada joko toisen tai kummankin puolison harkitsemaan erilleen muuttamista tai avioeroa. Joissakin maissa yli puolet avioliitoista päättyy avioeroon. Tällainen suuntaus ei ole yhtä yleinen kristillisessä seurakunnassa, mutta avio-ongelmien lisääntyminen Jumalan kansan keskuudessa herättää huolta.

¹¹ Raamatussa neuvotaan: ”Vaimon ei tule lähteä pois miehensä luota, mutta jos hän lähtisikin pois, niin pysyköön naimattomana tai muuten sopikoon jälleen miehensä kanssa; eikä miehen tule jättää vaimoaan.” (1. Kor. 7:10, 11.) Puolisosta erilleen muuttamiseen ei tulisi suhtautua kevyesti. Vaikka se saattaa näyttää hyvältä ratkaisulta vakavien ongelmien ilmaantuessa, se usein lisää vaikeuksia. Kun Jeesus oli toistanut Jumalan sanat, joiden mukaan mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, hän lisäsi: ”Minkä Jumala  on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:3–6; 1. Moos. 2:24.) Tämä tarkoittaa myös, ettei kumpikaan aviopuoliso itse saa erottaa sitä, ”minkä Jumala on sitonut yhteen”. Jehova pitää avioliittoa koko elämän kestävänä siteenä. (1. Kor. 7:39.) Kun aviopuolisot pitävät mielessään sen, että kaikki ovat tilivelvollisia Jumalalle, he pyrkivät selvittämään ongelmansa ripeästi, jotta ne eivät pahenisi entisestään.

12. Minkä vuoksi aviopuolisot saattavat harkita erilleen muuttamista?

¹² Avio-ongelmat voivat pohjimmiltaan johtua epärealistisista odotuksista. Kun jonkun unelmat onnellisesta avioliitosta eivät toteudukaan, hän saattaa tuntea olonsa tyytymättömäksi, petetyksi ja jopa katkeraksi. Ongelmaksi voi muodostua se, että puolisot ovat saaneet erilaisen kasvatuksen ja ovat tunne-elämältään erilaisia. Riitaa saattaa syntyä myös rahasta, puolison sukulaisista ja lastenkasvatuksesta. On kuitenkin kiitettävää, että Jumalan opastuksen avulla suurin osa kristityistä aviopareista löytää heille molemmille sopivat ratkaisut kaikkiin tällaisiin ongelmiin.

13. Mitkä ovat päteviä syitä muuttaa erilleen?

¹³ Joskus saattaa olla perusteltua muuttaa erilleen. Jotkut ovat tehneet niin poikkeuksellisissa tilanteissa, joita ovat esimerkiksi äärimmäinen fyysinen väkivalta, hengellisyyden ehdoton vaarantuminen tai se, että puoliso laiminlyö tahallaan elatusvelvollisuutensa. Kristittyjen aviopuolisoiden, joilla on vakavia ongelmia, tulisi hakea apua vanhimmilta. Nämä kokeneet veljet voivat auttaa aviopareja soveltamaan Jumalan sanan neuvoja käytäntöön. Kun avio-ongelmia selvitetään, on myös viisasta rukoilla Jehovan henkeä ja hänen apuaan Raamatun periaatteiden noudattamisessa ja hengen hedelmän ilmaisemisessa (Gal. 5:22, 23). ^[2]

14. Mitä Raamattu sanoo sellaisille kristityille, joiden puoliso ei ole Jehovan palvoja?

¹⁴ Joissakin tapauksissa kristitty on naimisissa jonkun sellaisen kanssa, joka ei vielä palvele Jehovaa. Raamatussa esitetään hyviä syitä siihen, miksi puolisoiden pitäisi tällaisessakin tilanteessa pysyä yhdessä. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:12–14.) Tajuaapa ei-uskova puoliso sitä tai ei, hän on ”pyhitetty”, koska hän on naimisissa Jehovan palvojan kanssa. Myös jokainen heille syntynyt lapsi on ”pyhä” ja siten Jumalan suojeluksessa. Paavali kysyy: ”Mistä tiedät, vaimo, ettet tule pelastamaan miestäsi? Tai mistä tiedät, mies, ettet tule pelastamaan vaimoasi?” (1. Kor. 7:16.) Lähes jokaisessa Jehovan todistajien seurakunnassa on perheitä, joissa kristitty on auttanut puolisoaan ”pelastumaan”.

15, 16. a) Minkä neuvon Raamattu antaa kristitylle vaimolle, jonka aviomies ei ole Jumalan palvelija? b) Miten kristityn puolison tulee toimia, ”jos ei-uskova on lähdössä pois”?

¹⁵ Apostoli Pietari neuvoo kristittyjä vaimoja olemaan alamaisia aviomiehilleen, ”jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä”. Kun vaimo ilmaisee ”hiljaista ja lempeää henkeä – –, joka on suuriarvoinen Jumalan silmissä”, hän voi voittaa miehensä Jumalan puolelle todennäköisemmin kuin puhumalla liian suorasukaisesti uskonkäsityksistään. (1. Piet. 3:1–4.)

¹⁶ Mitä jos ei-uskova aviopuoliso päättää muuttaa erilleen? Raamattu sanoo: ”Jos ei-uskova on lähdössä pois, lähteköön pois; veli tai sisar ei sellaisissa tapauksissa ole orjuutettu, vaan Jumala on kutsunut teidät rauhaan.” (1. Kor. 7:15.) Tämä ei tarkoita sitä, että kristitty puoliso  olisi nyt raamatullisesti vapaa avioitumaan uudelleen. Hänellä ei kuitenkaan ole velvollisuutta yrittää pakottaa ei-uskovaa puolisoa jäämään. Erillään asuminen voi rauhoittaa tilannetta. Lisäksi kristitty voi toivoa, että pois lähtenyt puoliso palaa takaisin valmiina työskentelemään avioliiton hyväksi ja että myös hänestä lopulta tulee Jehovan palvoja.

17. Minkä pitäisi olla tärkeimmällä sijalla kristittyjen avioparien elämässä?

¹⁷ Koska elämme pitkällä ”viimeisissä päivissä”, kohtaamme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Tim. 3:1–5). Kun pysymme hengellisesti vahvoina, pystymme pitämään puolemme tämän maailman vahingollista vaikutusta vastaan. Paavali kirjoitti: ”Jäljellä oleva aika on supistunut. Olkoot tästä lähtien ne, joilla on vaimo, ikään kuin heillä ei olisi, – – ja ne, jotka käyttävät maailmaa hyväkseen kuin ne, jotka eivät käytä sitä täysin hyväkseen.” (1. Kor. 7:29–31.) Paavali ei käskenyt aviopareja laiminlyömään avioliiton tuomia velvollisuuksia. Mutta koska jäljellä oleva aika oli supistunut, heidän täytyi pitää hengelliset asiat tärkeimmällä sijalla (Matt. 6:33).

18. Miksi kristittyjen on mahdollista tehdä avioliitostaan onnellinen ja menestyksellinen?

¹⁸ Vaikka elämme hyvin koettelevia aikoja ja perheitä hajoaa ympärillämme, meidän on mahdollista tehdä avioliitostamme onnellinen ja menestyksellinen. Kun naimisissa olevat kristityt pysyvät lähellä Jehovan kansaa, soveltavat Raamatun neuvoja käytäntöön ja hyväksyvät Jehovan pyhän hengen opastuksen, he voivat säilyttää sen, ”minkä – – Jumala on sitonut yhteen” (Mark. 10:9).