1. Miten voimme päästä maaliin elämän juoksukilpailussa?

OLEMME mukana elämän juoksukilpailussa. Olemmepa juosseet vasta vähän aikaa tai jo monia vuosia, meidän täytyy jatkaa juoksemista, kunnes ylitämme maaliviivan. Apostoli Paavali kirjoitti Filippin kristityille kirjeen ja antoi heille neuvoja, jotka voivat kannustaa meitä juoksemaan kilpailun loppuun asti. Saadessaan Paavalin kirjeen jotkut näistä ensimmäisen vuosisadan kristityistä olivat palvelleet Jehovaa vuosikausia. Juoksu oli sujunut heiltä hyvin, mutta Paavali muistutti, että heidän tuli jatkaa sitä kestävinä. Hän itse ”pyrki kovasti kohti päämäärää” ja toivoi, että filippiläiset toimisivat samoin (Fil. 3:14).

2. Miksi filippiläisille annetut neuvot olivat ajankohtaisia?

² Neuvot, jotka Paavali antoi filippiläisille, olivat ajankohtaisia. Filippin seurakunta kohtasi vastustusta perustamisestaan lähtien. Kaikki alkoi siitä, kun Paavali ja Silas lähtivät Jumalalta saamansa kutsun perusteella kohti Makedoniaa ja saapuivat Filippin kaupunkiin noin vuonna 50 (Apt. 16:9). Siellä he tapasivat Lyydia-nimisen naisen, joka kuunteli heitä. ”Jehova avasi täysin hänen sydämensä” ottamaan vastaan hyvän uutisen. (Apt. 16:14.) Pian hänet ja hänen talouteensa kuuluvat kastettiin. Saatana alkoi kuitenkin heti aiheuttaa vaikeuksia. Kaupungin miehet raahasivat Paavalin ja Silaksen hallintoviranomaisten eteen ja syyttivät heitä väärin perustein häiriön aiheuttamisesta. Tämä johti siihen, että Paavalia ja Silasta lyötiin ja heidät vangittiin. Myöhemmin heitä pyydettiin lähtemään kaupungista. (Apt. 16:16–40.) He eivät kuitenkaan luovuttaneet vaan jatkoivat hellittämättä työtään. Entä miten vasta  perustetun seurakunnan veljet ja sisaret suhtautuivat vastustukseen? Hekin pysyivät lujina. Paavalin ja Silaksen hyvä esimerkki oli varmasti rohkaissut heitä paljon.

3. Mitä Paavali ymmärsi, ja mitä kysymyksiä tarkastelemme?

³ Paavali oli päättänyt olla luovuttamatta (2. Kor. 4:16). Hän tiesi kuitenkin, että voidakseen juosta kilpailun loppuun asti hänen täytyi pitää palkinto mielessään. Mitä voimme oppia Paavalin esimerkistä? Mitkä uskon esimerkit nykyajalta osoittavat, että voimme kestää erilaisista haasteista huolimatta? Entä miten tulevaisuudentoivomme voi vahvistaa päätöstämme olla koskaan luovuttamatta?

4. Miten Paavali pysyi aktiivisena haastavissakin olosuhteissa?

⁴ Kun Paavali kirjoitti filippiläisille, hän oli Roomassa kotiarestissa eikä voinut tehdä saarnaamistyötä vapaasti. Hän ei kuitenkaan ollut toimettomana vaan todisti niille, jotka kävivät hänen luonaan, ja kirjoitti kirjeitä kaukaisiin seurakuntiin. Nykyäänkin monet kristityt, jotka eivät pääse liikkumaan kodin ulkopuolella, käyttävät kaikki tilaisuudet kertoa hyvää uutista luonaan käyville ihmisille. He myös kirjoittavat rohkaisevia kirjeitä niille, joita ei tavoiteta henkilökohtaisesti.

5. Mikä Filippiläiskirjeen 3:12–14:n mukaan auttoi Paavalia pitämään päämäärän mielessään?

⁵ Paavali ei elänyt menneessä vaan jätti taakseen niin saavutukset kuin epäonnistumisetkin. Hän sanoi, että oli tärkeää ”unohtaa se, mikä on takana”, jotta voisi ”kurottautua sitä kohti, mikä on edessä”, eli juosta menestyksellisesti kilpailun loppuun saakka. (Lue Filippiläiskirjeen 3:12–14.) Mitkä asiat olisivat voineet häiritä Paavalin keskittymistä siihen, mikä oli olennaista? Ensinnäkin hän oli menestynyt monella tavalla juutalaisuudessa. Hän kuitenkin piti näitä saavutuksia ”paljona roskana”. (Fil. 3:3–8.) Toiseksi vaikka Paavali saattoi tuntea syyllisyyttä siitä, että hän oli aiemmin vainonnut kristittyjä, hän ei antanut tällaisten tunteiden lamaannuttaa itseään. Ja kolmanneksi hän ei ajatellut, että hän olisi jo tehnyt tarpeeksi Jehovan työssä. Vangitsemiset, pieksemiset, kivittämiset, haaksirikot sekä ruoan ja vaatteiden puute eivät estäneet häntä olemasta tuottoisa saarnaamistyössä (2. Kor. 11:23–27). Paavali tiesi, että kaikista saavutuksistaan ja kärsimyksistään huolimatta hänen täytyi jatkaa eteenpäin. Niin täytyy meidänkin.

6. Mitä taakse jääneitä asioita meidän täytyy ehkä unohtaa?

⁶ Miten voimme Paavalin esimerkin mukaisesti ”unohtaa sen, mikä on takana”? Joitakin meistä voi painaa menneistä synneistä johtuva syyllisyys. Jos näin on, meidän voisi olla hyödyllistä ottaa tutkimisprojektiksi Kristuksen lunastusuhri. Se että tutkimme ja mietiskelemme tätä rohkaisevaa aihetta ja puhumme siitä rukouksissamme, voi helpottaa aiheetonta syyllisyydentunnetta. Voimme lakata rankaisemasta itseämme synneistä, jotka Jehova on antanut meille anteeksi. Paavalin elämästä voi oppia jotain muutakin. Jotkut ovat luopuneet lupaavasta urasta voidakseen tehdä enemmän valtakunnan työssä. Jos olemme tehneet aineellisia uhrauksia, emme haikaile sitä, mistä olemme luopuneet (4. Moos. 11:4–6; Saarn. 7:10). ”Siihen, mikä on takana”, voivat sisältyä myös menneet saavutuksemme ja koettelemuksemme. Meidän on tietysti hyvä muistella sitä, miten Jehova on vuosien varrella  siunannut ja tukenut meitä, koska se lähentää meitä häneen. Emme kuitenkaan halua tulla itsetyytyväisiksi ja ajatella, että työmme on tehty (1. Kor. 15:58).

7. Mikä on 1. Korinttilaiskirjeen 9:24–27:n mukaan välttämätöntä, jotta voi voittaa elämän juoksukilpailussa? Havainnollista.

⁷ Paavali ymmärsi hyvin, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Ponnistelkaa kaikin voimin.” (Luuk. 13:23, 24.) Paavali tiesi, että hänen täytyi Jeesuksen tavoin jatkaa ponnistelua loppuun asti. Hän vertasikin kristityn elämää juoksukilpailuun. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 9:24–27.) Kilpajuoksija pitää maaliviivan mielessään eikä anna huomionsa hajaantua muualle. Kaupunkijuoksussa reitin varrella voi olla erilaisia liikkeitä ja muita kohteita ja asioita, jotka voisivat viedä juoksijan huomion. Pysähtyisikö juoksija katselemaan näyteikkunoissa olevia tuotteita? Ei, jos hän haluaa voittaa! Myös meidän, jotka olemme mukana elämän juoksukilpailussa, täytyy varoa huomion hajaantumista. Jos pidämme päämäärän selvänä mielessä ja annamme Paavalin tavoin parhaamme, tulemme voittamaan palkinnon.

8. Mitä kolmea haastetta tarkastelemme?

⁸ Tarkastelemme seuraavaksi kolmea haastetta, jotka voisivat saada meidät hidastamaan vauhtia. Ne ovat pitkittynyt odotus, fyysisten voimien väheneminen ja pitkäaikaiset koettelemukset. Meitä voi kannustaa sellaisten Jehovan palvelijoiden esimerkki, jotka ovat selviytyneet näistä haasteista (Fil. 3:17).

9. Miten pitkittynyt odotus voisi vaikuttaa meihin?

⁹ Pitkittynyt odotus. On luonnollista, että odotamme kovasti Jehovan lupaamia hyviä asioita. Kun profeetta Habakuk toivoi hartaasti, että Jehova tekisi lopun Juudassa vallitsevasta pahuudesta, Jehova neuvoi häntä: ”Odota sitä!” (Hab. 2:3.) Joskus meistäkin saattaa tuntua, että toivomme toteutuminen viipyy, ja se voisi laimentaa intoamme tai jopa saada meidät lannistumaan (Sananl. 13:12). Näin kävi  joillekin 1900-luvun alkupuolella. Monet voidellut kristityt odottivat, että he saisivat taivaallisen palkintonsa vuonna 1914, mutta niin ei tapahtunut. Mikä auttoi uskollisia Jehovan palvelijoita kestämään, vaikka heidän odotuksensa pitkittyi?

10. Miten eräs pariskunta selviytyi pitkittyneestä odotuksesta?

¹⁰ Otetaan esimerkiksi kaksi uskollista Jehovan palvelijaa, jotka kohtasivat tällaisen haasteen. Veli Royal Spatz kävi kasteella vuonna 1908, kun hän oli 20-vuotias. Hän oli aivan varma, että hän saisi pian ylösnousemuksen taivaaseen. Kun hän vuonna 1911 kosi tulevaa vaimoaan Pearlia, hän sanoi: ”Sinähän tiedät, mitä vuonna 1914 tapahtuu. Jos aiomme mennä naimisiin, meidän on parasta tehdä se pian!” Jättikö tämä pariskunta elämän juoksukilpailun kesken, kun he eivät saaneetkaan taivaallista palkintoaan vuonna 1914? Ei jättänyt, koska heille oli tärkeintä Jumalan tahdon tekeminen uskollisesti, ei palkinnon saaminen. He olivat päättäneet juosta kilpailun kestävinä loppuun asti. Royal ja Pearl pysyivät aktiivisina ja jatkoivat uskollista palvelustaan, kunnes he päättivät maallisen vaelluksensa kymmeniä vuosia myöhemmin. Epäilemättä sinäkin odotat kovasti sitä, että Jehova saattaa kunniaan nimensä ja suvereenin valtansa ja täyttää kaikki lupauksensa. On aivan varmaa, että tämä kaikki tapahtuu Jehovan asettamana määräaikana. Älä siis anna pitkittyneen odotuksen lannistaa sinua tai saada sinua hidastamaan vauhtia vaan uppoudu Jumalan palvelemiseen.

11–12. Miksi voimme jatkaa hengellistä juoksukilpailua, vaikka fyysiset voimamme olisivat vähentyneet? Kerro esimerkki.

¹¹ Fyysisten voimien väheneminen. Kirjaimellinen juoksukilpailu vaatii paljon fyysistä voimaa. Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla fyysisesti vahva voidaksesi jatkaa hengellistä juoksukilpailua entistä innokkaammin. Monet, joiden voimat ovat jo vähentyneet, ovatkin tehneet lujan päätöksen edistyä edelleen hengellisesti (2. Kor. 4:16). Hyvä esimerkki on veli Arthur Secord. * Palveltuaan 55 vuotta Betelissä hän oli 88-vuotias ja heikossa kunnossa. Sairaanhoitaja, joka huolehti hänestä, tuli hänen vuoteensa viereen, katsoi häntä ja sanoi lempeästi: ”Veli Secord, olet kulkenut pitkän matkan Jehovan palveluksessa.” Arthur ei kuitenkaan elänyt menneessä. Hän katsoi hoitajaa silmiin ja vastasi hymyillen: ”Pitää paikkansa. Mutta tärkeää ei ole se, mitä olemme tähän mennessä tehneet. Eniten merkitystä on sillä, mitä teemme tästä eteenpäin.”

 ¹² Ehkä olet palvellut Jehovaa monet vuodet mutta terveysongelmien vuoksi et enää pysty tekemään niin paljon kuin ennen. Jos näin on, älä vaivu epätoivoon. Voit olla varma, että Jehova arvostaa sitä, mitä olet tehnyt hänen palveluksessaan (Hepr. 6:10). Muista myös, että nykyisen palveluksemme määrä ei kerro sitä, miten paljon rakastamme Jehovaa. Rakkautemme syvyys näkyy siitä, että säilytämme myönteisen asenteen ja teemme sen, minkä fyysiset voimamme sallivat (Kol. 3:23). Jehova ymmärtää rajoituksemme eikä vaadi meiltä enempää kuin mihin pystymme (Mark. 12:43, 44).

13. Miten Anatolin ja Lidijan kokemus kannustaa meitä jatkamaan Jehovan palvelemista kestävinä?

¹³ Pitkäaikaiset koettelemukset. Jotkut Jehovan palvelijat ovat joutuneet kestämään vastoinkäymisiä ja vainoa vuosikausia. Anatoli Melnik * oli vasta 12-vuotias, kun hänen isänsä pidätettiin, vangittiin ja karkotettiin Siperiaan, yli 7 000 kilometrin päähän Moldovassa asuvasta perheestään. Vuotta myöhemmin myös Anatoli sekä hänen äitinsä ja isovanhempansa vietiin Siperiaan. Jossain vaiheessa heille avautui tilaisuus käydä kokouksissa eräässä toisessa kylässä, mutta sinne päästäkseen heidän täytyi kävellä 30 kilometriä lumessa ja pakkasessa. Myöhemmin Anatoli joutui kolmeksi vuodeksi vankilaan, ja hänen täytyi olla erossa vaimostaan Lidijasta ja heidän vuoden ikäisestä tyttärestään. Läpi näiden vaikeiden aikojen Anatoli ja hänen perheensä jatkoivat horjumatta Jehovan palvelemista. Anatoli on nyt 82-vuotias, ja hän toimii haaratoimistokomitean jäsenenä Keski-Aasiassa. Jatka sinäkin Anatolin ja Lidijan tavoin Jehovan palvelemista kestävänä ja tee siinä parhaasi (Gal. 6:9).

14. Mitä Paavalin täytyi tehdä saavuttaakseen tavoitteensa?

¹⁴ Paavali oli varma, että hän pystyisi juoksemaan kilpailun loppuun asti ja saavuttaisi tavoitteensa. Voideltuna kristittynä hän odotti innokkaasti sitä, että hän saisi ”palkinnon, Jumalalta kutsun taivaaseen”. Saavuttaakseen tämän päämäärän hänen täytyi kuitenkin ”pyrkiä kovasti” sitä kohti. (Fil. 3:14.) Paavali halusi auttaa Filippin kristittyjä pitämään tavoitteen mielessään ja kertoi siksi kiinnostavan vertauksen.

15. Miksi Paavali esitti Filippin kristityille vertauksen kansalaisuudesta?

 ¹⁵ Paavali muistutti filippiläisiä siitä, että heillä oli ”taivaan kansalaisuus” (Fil. 3:20). Miksi tämä muistutus oli aiheellinen? Rooman kansalaisuutta pidettiin tuolloin suuressa arvossa. * Voidelluilla kristityillä oli kuitenkin paljon parempi kansalaisuus, josta olisi heille huomattavasti enemmän hyötyä. Rooman kansalaisuus kalpeni sen rinnalla. Siksi Paavali kannusti filippiläisiä ”käyttäytymään kansalaisina Kristusta koskevan hyvän uutisen arvoisella tavalla” (Fil. 1:27, alav.). Voidellut kristityt näyttävät nykyäänkin hyvää esimerkkiä pyrkimällä päättäväisesti kohti tavoitettaan, ikuista elämää taivaassa.

16. Mitä meidän täytyy Filippiläiskirjeen 4:6, 7:n mukaan tehdä, onpa toivonamme elää taivaassa tai maan päällä?

¹⁶ Riippumatta siitä, onko toivonamme elää ikuisesti taivaassa vai maanpäällisessä paratiisissa, meidän täytyy pyrkiä päättäväisesti kohti tätä tavoitetta. Olosuhteistamme riippumatta meidän ei tule katsoa menneeseen eikä antaa minkään estää meitä palvelemasta Jehovaa (Fil. 3:16). Toivomme toteutuminen voi näyttää viipyvän, tai fyysiset voimamme ovat saattaneet vähentyä. Ehkä olemme joutuneet kestämään vastoinkäymisiä ja vainoa vuosikausia. Olipa tilanteesi millainen tahansa, ”älä ole mistään huolissasi”. Esitä sen sijaan pyyntöjä ja anomuksia Jumalalle, niin hän antaa sinulle sellaisen rauhan, jota et voi edes kuvitella. (Lue Filippiläiskirjeen 4:6, 7.)

17. Mitä seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan?

¹⁷ Samalla tavoin kuin juoksija antaa kaikkensa tullessaan maalisuoralle, mekin teemme kaikkemme, jotta pystymme juoksemaan elämän juoksukilpailun loppuun asti. Ahkeroi Jehovan palveluksessa siinä määrin kuin voimasi ja olosuhteesi sallivat ja keskity tulevaan suurenmoiseen palkintoon. Miten voimme pyrkiä päättäväisesti oikeaan suuntaan ja säilyttää sellaisen tahdin, jota pystymme pitämään yllä? Seuraava kirjoitus auttaa meitä laittamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja ”varmistautumaan siitä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä” (Fil. 1:9, 10).