1–2. a) Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka tekevät tahallaan syntiä? b) Mitä Jehova toivoo?

 JEHOVA ei hyväksy millaista käytöstä tahansa. Hän vihaa syntiä. (Ps. 5:4–6.) Hän odottaa, että kunnioitamme hänen Raamatussa antamiaan normeja ja toimimme niiden mukaan. Hän ei tietenkään vaadi meiltä täydellisyyttä (Ps. 130:3, 4). Toisaalta hän ei myöskään katso hyvällä jumalattomia, jotka ”käyttävät Jumalamme ansaitsematonta hyvyyttä tekosyynä häpeämättömälle käytökselle” (Juud. 4). Raamatussa jopa kerrotaan, että ”jumalattomat ihmiset” tuhotaan Harmageddonin sodassa (2. Piet. 3:7; Ilm. 16:16).

² Silti Jehova ei halua, että kukaan tuhoutuisi. Kuten tässä kirjoitussarjassa on jo todettu, Raamatussa sanotaan suoraan hänen toivovan, että ”kaikki katuisivat” (2. Piet. 3:9). Vanhimmat yrittävät Jehovan tavoin auttaa väärintekijöitä muuttamaan toimintaansa ja korjaamaan ystävyytensä Jehovan kanssa. Kaikki väärintekijät eivät kuitenkaan reagoi toivotulla tavalla (Jes. 6:9). Jotkut jatkavat väärää toimintaansa siitä huolimatta, että vanhimmat yrittävät toistuvasti auttaa heitä. Mitä silloin täytyy tehdä?

”POISTAKAA PAHA IHMINEN KESKUUDESTANNE”

3. a) Mitä katumattomille väärintekijöille täytyy Raamatun mukaan tehdä? b) Miksi voidaan sanoa, että seurakunnasta poistaminen on väärintekijän oma valinta?

³ Jos väärintekijä ei kadu, vanhimmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin noudattaa 1. Korinttilaiskirjeen 5: 13:ssa olevaa ohjetta: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” Väärintekijä on tavallaan itse valinnut tuon lopputuloksen. Hän niittää sitä, mitä hän on kylvänyt (Gal. 6:7). Miksi näin voidaan sanoa? Vanhimmat ovat useamman kerran yrittäneet auttaa häntä katumaan, mutta hän on kieltäytynyt kuuntelemasta heitä (2. Kun. 17:12–15). Hänen toiminnastaan näkyy, että hän on tehnyt tietoisen päätöksen olla elämättä Jehovan normien mukaan (5. Moos. 30:19, 20).

4. Miksi veljille ja sisarille ilmoitetaan, kun katumaton väärintekijä poistetaan seurakunnasta?

⁴ Kun katumaton väärintekijä poistetaan seurakunnasta, veljille ja sisarille ilmoitetaan kokouksessa, ettei hän ole enää Jehovan todistaja. a Tätä ilmoitusta ei tehdä siksi, että väärintekijää haluttaisiin nöyryyttää. Näin toimitaan, jotta seurakunnan ystävät voivat noudattaa Raamatun ohjeita: ”Lakatkaa olemasta tekemisissä jokaisen sellaisen kanssa” ja ”älkää edes syökö sellaisen kanssa” (1. Kor. 5:9–11). Nämä ohjeet on annettu hyvästä syystä. Paavali kirjoitti: ”Pienikin määrä hapatetta hapattaa koko taikinan.” (1. Kor. 5:6.) Katumattomat väärintekijät voisivat heikentää toisten päätöstä palvella uskollisesti Jehovaa (Sananl. 13:20; 1. Kor. 15:33).

5. Miten meidän pitäisi suhtautua seurakunnasta poistettuun henkilöön ja miksi?

⁵ Miten meidän pitäisi suhtautua veljeen tai sisareen, joka on poistettu seurakunnasta? Emme vietä aikaa hänen kanssaan, mutta emme myöskään ajattele hänen olevan toivoton tapaus. Hän on paremminkin eksynyt lammas. Vaikka lammas voi ajautua erilleen laumasta, se voi myös löytää tiensä takaisin. On hyvä muistaa, että tuo veli tai sisar on aikanaan vihkiytynyt Jehovalle. Valitettavasti hän ei tällä hetkellä elä vihkiytymislupauksensa mukaan, ja se on vaarallista (Hes. 18:31). Toivomme kuitenkin hänen palaavan niin kauan kuin aikaa on ja Jehova on halukas osoittamaan armoa. Miten tämä vaikuttaa siihen, millä tavalla vanhimmat kohtelevat seurakunnasta poistettua henkilöä?

MITEN VANHIMMAT AUTTAVAT SEURAKUNNASTA POISTETTUJA?

6. Miten vanhimmat yrittävät auttaa niitä, jotka poistetaan seurakunnasta?

⁶ Vaikka joku poistettaisiin seurakunnasta, häntä ei hylätä eikä hän joudu korjaamaan suhdettaan Jehovaan yksin. Kun vanhimmista koostuva komitea ilmoittaa katumattomalle väärintekijälle, että hänet poistetaan seurakunnasta, hänelle kerrotaan myös, mitä hän voi tehdä palatakseen seurakuntaan. Vanhinten antama apu ei lopu siihen. Useimmissa tapauksissa he kertovat hänelle, että he haluavat tavata hänet uudelleen muutaman kuukauden kuluttua nähdäkseen, onko hänen asenteensa muuttunut. Jos hän on halukas tapaamaan vanhimmat myöhemmin, he vetoavat häneen tuossa tapaamisessa lämpimästi ja kannustavat häntä katumaan ja palaamaan seurakuntaan. Vaikka hänen asenteensa ei olisikaan vielä siinä vaiheessa muuttunut, vanhimmat yrittävät ottaa häneen yhteyttä aika ajoin.

7. Millä tavalla vanhimmat jäljittelevät Jehovan myötätuntoa? (Jeremia 3:12.)

 ⁷ Vanhimmat haluavat jäljitellä Jehovan myötätuntoa niitä kohtaan, jotka on poistettu seurakunnasta. Jehova ei esimerkiksi odottanut, että tottelemattomien israelilaisten pitäisi katua ennen kuin hän auttaisi heitä. Hän otti aloitteen ja lähetti profeettoja heidän luokseen jo ennen kuin he osoittivat mitään merkkejä katumuksesta. Kuten tämän kirjoitussarjan toisessa artikkelissa kerrottiin, Jehova havainnollisti myötätuntoaan käskemällä Hooseaa antamaan anteeksi vaimolleen, joka teki edelleen syntiä (Hoos. 3:1; Mal. 3:7). Jehovan tavoin vanhimmatkin haluavat, että väärintekijä palaisi takaisin seurakuntaan, ja siksi he yrittävät tehdä sen mahdollisimman helpoksi. (Lue Jeremian 3:12.)

8. Miten Jeesuksen tuhlaajapoikavertaus auttaa ymmärtämään paremmin Jehovan armoa? (Luukas 15:7.)

⁸ Mietitään hetki Jeesuksen tuhlaajapoikavertausta, jota jo käsiteltiinkin kirjoitussarjan toisessa osassa. Siinä isä näki poikansa palaavan kotiin ja ”juoksi häntä vastaan, halasi häntä ja suuteli häntä hellästi” (Luuk. 15:20). Isä ei jäänyt odottamaan, että poika pyytäisi anteeksi, vaan otti itse aloitteen, koska rakasti häntä. Jehova suhtautuu tällä tavalla niihin, jotka ovat lähteneet pois hänen luotaan, ja vanhimmilla pitäisi olla sama asenne. He haluavat, että nuo eksyneet lampaat palaisivat takaisin Jehovan luo. (Luuk. 15:22–24, 32.) Kun niin tapahtuu, sekä taivaassa että maan päällä ollaan siitä hyvin iloisia. (Lue Luukkaan 15:7.)

9. Miten Jehova vetoaa väärintekijöihin?

⁹ Kuten olemme huomanneet, Jehova ei anna katumattomien väärintekijöiden jäädä seurakuntaan. Hän ei kuitenkaan käännä heille selkäänsä vaan haluaa heidän palaavan hänen luokseen. Hän kuvailee tunteitaan katuvia väärintekijöitä kohtaan Hoosean 14:4:ssä: ”Minä parannan heidän uskottomuutensa. Minä rakastan heitä omasta vapaasta tahdostani, koska vihani on kääntynyt heistä pois.” Nämä Jehovan sanat muistuttavat vanhimpia siitä, että heidän on tärkeää tarkkailla kaikkia merkkejä, jotka kertovat henkilön katumuksesta. Ne myös kannustavat sellaisia, jotka ovat lähteneet hänen luotaan, palaamaan viivyttelemättä.

10–11. Miten vanhimmat yrittävät auttaa niitä, jotka ovat olleet poissa seurakunnasta jo pidemmän aikaa?

¹⁰ Miten vanhimmat voivat auttaa niitä, jotka on poistettu seurakunnasta ehkä jo monia vuosia sitten? Tällainen henkilö on voinut jo lakata toimimasta väärin, eikä hän välttämättä edes muista, miksi hänet poistettiin seurakunnasta. Oli miten oli, vanhimmat yrittävät löytää hänet ja käydä hänen luonaan. Tavatessaan hänet he tarjoutuvat rukoilemaan hänen kanssaan ja vetoavat häneen lämpimästi, jotta hän palaisi Jehovan luo. Jos henkilö on ollut poissa seurakunnasta pitkän aikaa, hän on varmasti hyvin heikko hengellisesti. Niinpä jos hän haluaa palata seurakuntaan, vanhimmat voivat järjestää hänelle raamattukurssin, vaikka häntä ei olisikaan vielä otettu takaisin. Tällainen raamattukurssi järjestetään aina vanhinten toimesta.

 ¹¹ Vanhimmat haluavat, että seurakunnasta poistetut voisivat kokea Jehovan myötätunnon, ja muistuttavat mahdollisimman monia siitä, että he ovat tervetulleita takaisin. Heti kun on selvää, että väärin toiminut veli tai sisar on tehnyt tarvittavat muutokset ajattelussaan ja toiminnassaan, hänet voidaan ottaa takaisin. (2. Kor. 2:6–8.)

12. a) Millaisissa tilanteissa vanhimmilta vaaditaan erityistä varovaisuutta? b) Miksi ei pitäisi ajatella, että johonkin tiettyyn syntiin syyllistyneen on mahdotonta saada Jehovalta anteeksi? (Ks. myös alaviite.)

¹² Joissain tapauksissa vanhinten täytyy olla erityisen varovaisia ennen kuin he antavat henkilön palata seurakuntaan. Jos joku on syyllistynyt esimerkiksi lapsen kaltoinkohteluun tai luopumukseen  tai on juonitellut voidakseen erota puolisostaan, vanhinten täytyy olla varmoja siitä, että hän katuu aidosti (Mal. 2:14; 2. Tim. 3:6). Heidän tehtävänsä on suojella seurakuntaa. Samalla he pitävät mielessä, että Jehova haluaa ottaa takaisin kaikki, jotka osoittavat aitoa katumusta ja lakkaavat toimimasta väärin. Vanhimmat ovat siis sopivan varovaisia niiden suhteen, jotka ovat kohdelleet toisia petollisesti, mutta heidän ei tulisi koskaan ajatella, että johonkin tiettyyn syntiin syyllistyneen on mahdotonta saada Jehovalta anteeksi. b (1. Piet. 2:10.)

SEURAKUNNAN OSUUS

13. Mitä eroa on suhtautumisessamme niihin, joita on ojennettu, ja niihin, jotka on poistettu seurakunnasta?

¹³ Niin kuin edellisessä kirjoituksessa sanottiin, joskus seurakunnassa voidaan ilmoittaa, että jotakuta on ojennettu. Silloin voimme edelleen viettää aikaa hänen kanssaan. Hän on katunut väärää toimintaansa ja lopettanut sen. (1. Tim. 5:20.) Hän kuuluu edelleen seurakuntaan ja tarvitsee veljien ja sisarten rohkaisevaa seuraa (Hepr. 10:24, 25). Tilanne on kuitenkin erilainen, jos joku poistetaan seurakunnasta. Silloin ”lakkaamme olemasta tekemisissä” hänen kanssaan ”emmekä edes syö sellaisen kanssa” (1. Kor. 5:11).

14. Mitä kristitty voi ratkaista omantuntonsa perusteella? (Ks. myös kuva.)

¹⁴ Täytyykö meidän siis välttää kaikenlaista kontaktia niiden kanssa, jotka on poistettu seurakunnasta? Ei välttämättä. Emme tietenkään vietä aikaa heidän kanssaan. Toisaalta voimme ratkaista Raamatun avulla valmennetun omantuntomme perusteella, kutsummeko kokoukseen jonkun seurakunnasta poistetun – vaikkapa sellaisen, joka on meille sukua tai joka oli meille ennen läheinen. Miten toimimme, jos hän tulee kokoukseen? Aikaisemmin emme ole tervehtineet  tällaista henkilöä. Jokaisen kristityn täytyy kuitenkin ratkaista myös tämä asia Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa perusteella. Jotkut saattavat tulla siihen tulokseen, että he voivat tervehtiä henkilöä lyhyesti ja toivottaa hänet tervetulleeksi kokoukseen. Ei olisi silti sopivaa käydä hänen kanssaan pitkiä keskusteluja tai viettää hänen kanssaan aikaa.

15. Keistä puhutaan 2. Johanneksen kirjeen 9–11:ssä? (Ks. myös tekstiruutu ” Puhuivatko Johannes ja Paavali samanlaisesta synnistä?”)

¹⁵ Miksi Raamatussa sitten sanotaan: ”Se joka tervehtii häntä, on osallinen hänen pahoihin tekoihinsa”? (Lue 2. Johanneksen kirjeen 9–11.) Tekstiyhteys osoittaa, että jakeessa tarkoitetaan luopioita ja muita sellaisia, jotka yrittävät saada toiset toimimaan väärin (Ilm. 2:20). Jos joku siis aktiivisesti levittää luopioajatuksia tai muuten kannustaa väärään toimintaan, vanhimmat eivät käy hänen luonaan. On tietenkin mahdollista, että tällainen ihminen alkaa katua. Mutta niin kauan kuin siitä ei ole merkkejä, emme tervehdi häntä tai kutsu häntä kokoukseen.

OTA MALLIA JEHOVAN ARMOSTA JA MYÖTÄTUNNOSTA

16–17. a) Mitä Jehova toivoo väärintekijöiden tekevän? (Hesekiel 18:32.) b) Miten vanhimmat voivat auttaa väärintekijöitä yhteistyössä Jehovan kanssa?

¹⁶ Mitä olemme oppineet tästä viisiosaisesta kirjoitussarjasta? Jehova ei halua, että kukaan tuhoutuisi. (Lue Hesekielin 18:32.) Hän toivoo väärintekijöiden korjaavan suhteensa häneen (2. Kor. 5:20). Siksi hän on kautta aikojen pyytänyt toistuvasti sekä tottelematonta kansaansa että tottelemattomia yksilöitä katumaan ja tulemaan takaisin hänen luokseen. Vanhimmat saavat tehdä yhteistyötä Jehovan kanssa, kun he auttavat väärintekijöitä katumaan. (Room. 2:4; 1. Kor. 3:9.)

¹⁷ Taivaassa iloitaan siitä, että väärintekijät katuvat. Ja voitko kuvitella miten iloinen Isämme Jehova on joka kerta, kun joku eksynyt lammas palaa takaisin seurakuntaan? Jehovan armon, myötätunnon ja ansaitsemattoman hyvyyden miettiminen saa meidät rakastamaan häntä aina vain enemmän (Luuk. 1:78).