1–3. a) Mistä tiedämme, että meistä voi tulla Jumalan ystäviä? b) Mitä tässä kirjoituksessa käsitellään?

RAAMATUSSA mainitaan kolme kertaa, että Abraham oli Jumalan ystävä (2. Aik. 20:7, alav.; Jes. 41:8; Jaak. 2:23). Raamattu ei sano kenestäkään muusta niin. Tarkoittaako tämä sitä, ettei kukaan muu ole koskaan päässyt Jehovan ystäväksi? Ei tarkoita. Raamattu osoittaa, että Jumalan ystävyys on mahdollista meille kaikille.

² Raamattu on täynnä kertomuksia uskollisista miehistä ja naisista, jotka pelkäsivät Jehovaa ja uskoivat häneen ja joista tuli hänen läheisiä ystäviään. (Lue psalmi 25:14.) Apostoli Paavali kirjoitti ”suuresta pilvestä todistajia”, jotka kaikki olivat Jumalan ystäviä (Hepr. 12:1). Heidän joukossaan oli hyvin erilaisia ihmisiä.

³ Tutustumme nyt kolmeen Jehovan läheiseen ystävään, joista Raamatussa kerrotaan. He ovat 1) Ruut, uskollinen nuori leski Moabista, 2) Hiskia, Juudan hyvä kuningas, ja 3) Maria, Jeesuksen nöyrä äiti. Mitä voimme oppia siitä, miten heistä tuli Jumalan ystäviä?

4, 5. Mikä päätös Ruutin täytyi tehdä, ja miksi sen tekeminen oli vaikeaa? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁴ Kolme leskeä vaeltaa helmat heiluen Moabin tuulisten tasankojen halki. He ovat Noomi ja hänen kaksi miniäänsä Ruut ja Orpa. Orpa kääntyy takaisin, koska hän aikoo palata kotiinsa Moabiin. Noomi on päättänyt jatkaa matkaa kotimaahansa Israeliin. Hänen kanssaan on Ruut, jonka täytyy nyt tehdä ehkä elämänsä tärkein päätös. Pitäisikö hänen palata kansansa luo Moabiin vai seurata anoppiaan Noomia Betlehemiin? (Ruut 1:1–8, 14.)

⁵ Ruut olisi voinut ajatella, että hänen äitinsä ja sukulaisensa olivat Moabissa. He kyllä ottaisivat hänet luokseen ja huolehtisivat hänestä. Lisäksi Moab oli hänen kotimaansa. Sen kulttuuri, kieli ja kansa olivat hänelle tuttuja. Noomi ei pystyisi takaamaan hänelle Betlehemissä mitään näistä asioista. Itse asiassa Noomi neuvoi Ruutia jäämään Moabiin, koska hän pelkäsi, ettei hän löytäisi miniöilleen miestä eikä kotia. Noomin toinen miniä Orpa ”palasi kansansa ja jumaliensa luo”. (Ruut 1:9–15.) Halusiko Ruutkin palata kansansa väärien jumalien luo? Ei halunnut.

6. a) Minkä viisaan valinnan Ruut teki? b) Mitä Boas tarkoitti, kun hän sanoi Ruutin etsivän suojaa Jehovan siipien alta?

⁶ Ilmeisesti Ruut oli kuullut Jehovasta joko Noomilta tai mieheltään, joka nyt oli kuollut. Ruut tiesi, että Jehova ei ollut Moabin jumalien kaltainen; Jehova ansaitsi hänen rakkautensa ja palvontansa. Tieto ei itsessään kuitenkaan riittänyt. Ruutin oli tehtävä päätös. Valitsisiko hän Jehovan Jumalakseen? Ruut valitsi viisaasti. Hän sanoi Noomille: ”Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani.” (Ruut 1:16.) Ruutin rakkaus Noomia kohtaan oli koskettavaa, mutta vielä vaikuttavampaa oli hänen rakkautensa Jehovaa kohtaan. Myöhemmin Boas ylisti Ruutia siitä, että hän etsi turvaa Jehovan siipien alta. (Lue Ruutin 2:12.) Hänen sanansa tuovat mieleen linnunpoikasen, joka etsii turvaa vanhempansa voimakkaiden siipien suojasta (Ps. 36:7; 91:1–4). Jehovasta tuli Ruutille tällainen suojelija. Hän palkitsi Ruutin uskon, eikä Ruutilla ollut koskaan syytä katua päätöstään.

7. Mikä voi auttaa niitä, jotka epäröivät vihkiytyä Jehovalle?

⁷ Monilla on tietoa Jehovasta, mutta he epäröivät turvautua häneen. He pidättyvät vihkiytymästä Jehovalle ja menemästä kasteelle. Jos tämä pätee sinuun, pysähdy miettimään, mistä se johtuu. Jokainen palvelee jotain jumalaa (Joos. 24:15). Koska Jehova on ainoa Jumala, joka ansaitsee palvontamme, on viisasta etsiä turvaa häneltä. Kun vihkiydyt Jehovalle, osoitat, että uskot ja luotat häneen. Hän auttaa sinua elämään päätöksesi mukaan ja kohtaamaan kaikki eteesi tulevat haasteet. Niin hän auttoi Ruutiakin.

8. Kuvaile Hiskian taustaa.

⁸ Hiskian tausta oli erilainen kuin Ruutin. Hiskia syntyi kansaan, joka oli vihkiytynyt Jehovalle. Kaikki siihen kuuluvat eivät kuitenkaan eläneet tuon vihkiytymisen mukaan. Esimerkiksi Hiskian isä, paha kuningas Ahas, häpäisi Jehovan temppelin ja sai Juudan valtakunnan asukkaat palvomaan epäjumalia. Hiskialla oli surullinen lapsuus. Jotkut  hänen veljensä kohtasivat tuskallisen kuoleman, kun heidät poltettiin elävältä uhrina epäjumalalle! (2. Kun. 16:2–4, 10–17; 2. Aik. 28:1–3.)

9, 10. a) Miksi Hiskiasta olisi helposti voinut tulla katkera? b) Miksi meidän ei tulisi katkeroitua Jehovalle? c) Miksi meidän ei pitäisi ajatella, että taustamme sanelee, millaisia ihmisiä meistä tulee?

⁹ Hiskia olisi helposti voinut katkeroitua ja kääntyä Jehovaa vastaan. Paljon vähäisemmätkin asiat ovat saaneet jotkut ajattelemaan, että heillä on hyvä syy ”raivostua” Jehovalle tai katkeroitua hänen järjestölleen (Sananl. 19:3). Jotkut taas ajattelevat, että heidät on surkean perhetaustansa vuoksi tuomittu huonoon elämään tai toistamaan vanhempiensa virheet (Hes. 18:2, 3). Ovatko nämä käsitykset oikeita?

¹⁰ Hiskian elämä osoittaa selvästi, että tällaiset päätelmät eivät pidä paikkaansa. Kenelläkään ei ole aiheellista syytä katkeroitua Jehovalle, sillä hän ei aiheuta sitä pahaa, mitä ihmiset tässä jumalattomassa maailmassa joutuvat kärsimään (Job 34:10). Vanhemmilla voi tietysti olla voimakas vaikutus lastensa elämään, joko myönteinen tai kielteinen (Sananl. 22:6; Kol. 3:21). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että perhetausta määräisi ihmisen elämänkulun. Jehova on antanut meille kaikille arvokkaan lahjan – kyvyn päättää itse, millaisia meistä tulee ja mitä teemme (5. Moos. 30:19). Miten Hiskia käytti tätä lahjaa?

11. Mikä teki Hiskiasta yhden Juudan parhaimmista kuninkaista?

¹¹ Vaikka Ahas oli yksi Juudan huonoimmista kuninkaista, hänen pojastaan Hiskiasta tuli yksi parhaimmista. (Lue 2. Kuninkaiden kirjan 18:5, 6.) Isä tosin antoi huonon mallin, mutta poika päätti ottaa vaikutteita muilta aikalaisiltaan, kuten profeetoilta Jesajalta, Miikalta ja Hoosealta. Hiskia uppoutui näiden uskollisten profeettojen sanomaan ja antoi Jehovan ohjeiden ja oikaisun vaikuttaa sydämeensä. Niinpä hän alkoi oikaista isänsä tekemiä järkyttäviä vääryyksiä. Hän puhdisti  temppelin, toimitutti sovituksen kansan syntien puolesta ja järjesti laajan kampanjan epäjumalien tuhoamiseksi. (2. Aik. 29:1–11, 18–24; 31:1.) Hiskia osoitti huomattavaa rohkeutta ja uskoa pelottavissa tilanteissa, kuten silloin kun Assyrian kuningas Sanherib uhkasi hyökätä Jerusalemiin. Hän luotti Jumalan suojelukseen ja vahvisti kansaa sanoillaan ja esimerkillään. (2. Aik. 32:7, 8.) Kun Hiskia myöhemmin osoitti pöyhkeää asennetta ja häntä jouduttiin sen vuoksi oikaisemaan, hän nöyrtyi ja katui (2. Aik. 32:24–26). Hiskia ei selvästikään antanut menneisyytensä pilata elämäänsä tai riistää häneltä tulevaisuutta. Hän osoitti olevansa Jehovan ystävä ja jäljittelemisen arvoinen esimerkki.

12. Missä suhteessa monet ovat nykyään toimineet kuten Hiskia?

¹² Koska elämme kovassa ja rakkaudettomassa maailmassa, ei ole yllättävää, että monet lapset joutuvat kasvamaan ilman rakkautta ja huolehtivia vanhempia (2. Tim. 3:1–5). Vaikeasta lapsuudesta huolimatta monet kristityt ovat luoneet läheisen ystävyyssuhteen Jehovan kanssa. Kuten Hiskia he ovat osoittaneet, että ihmisen menneisyys ei määrää hänen tulevaisuuttaan. Jumala on antanut meille vapaan tahdon, ja sen ansiosta meillä on Hiskian tavoin mahdollisuus päättää pitää kiinni Jehovasta ja tuottaa hänelle kunniaa.

13, 14. Miksi Marian saama tehtävä saattoi tuntua ylivoimaiselta, mutta mitä hän vastasi enkelille?

¹³ Satoja vuosia Hiskian ajan jälkeen nöyrä juutalaisnainen Maria loi ainutlaatuisen ystävyyssuhteen Jehovaan. Kukaan muu ihminen ei ole koskaan saanut sellaista tehtävää kuin tämä Nasaretissa asuva nuori nainen sai. Hän tulisi raskaaksi ja synnyttäisi Jumalan Pojan. Lisäksi hänen pitäisi kasvattaa hänet. Se että Jehova antoi Marialle tällaisen vastuun, osoittaa, että hän luotti Mariaan suuresti. Mutta mikä mahtoi olla Marian ensireaktio, kun hän kuuli tehtävästä?

¹⁴ Miettiessämme Marian saamaa arvokasta tehtävää emme välttämättä huomaa ajatella, millaista huolta jotkin käytännön asiat ovat voineet aiheuttaa hänelle. Enkeli Gabriel sanoi Marialle, että tämä tulisi raskaaksi ihmeen välityksellä, ilman suhdetta mieheen. Gabriel ei kuitenkaan tarjoutunut selittämään raskauden syytä Marian perheelle ja naapureille. Mitä he ajattelisivat? Maria oli varmasti huolissaan siitä, miten hänen sulhasensa Joosef suhtautuisi asiaan. Miten hän saisi Joosefin  vakuuttumaan siitä, että hän ei ollut pettänyt tätä, vaikka olikin raskaana? Lisäksi Jumalan ainosyntyisen Pojan kasvattaminen ja hänestä huolehtiminen oli suuri vastuu! Emme tiedä, millaisia ajatuksia Marian mielessä risteili, kun Gabriel puhui hänelle, mutta sen tiedämme, mitä hän sen jälkeen teki. Hän vastasi enkelille: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Luuk. 1:26–38.)

15. Miten Maria osoitti huomattavaa uskoa?

¹⁵ Maria osoitti huomattavaa uskoa! Hän piti itseään kuin orjatyttönä, joka oli halukas toteuttamaan isäntänsä tahdon. Maria luotti Isäntänsä Jehovan huolenpitoon ja antoi Jehovan päättää hänen elämästään. Maria halusi palvella Jehovaa millä tahansa tavalla, jonka Jehova näki hyväksi. Mistä hänen vahva uskonsa oli peräisin? Uskoa ei saada syntymälahjana, vaan sen hyväksi täytyy työskennellä. Se edellyttää lisäksi Jumalan siunausta (Gal. 5:22; Ef. 2:8). Maria näki vaivaa vahvan uskon rakentamiseksi. Voimme päätellä sen siitä, miten hän kuunteli ja mistä hän puhui.

16. Mikä osoittaa, että Maria kuunteli tarkkaavaisesti?

¹⁶ Maria kuunteli tarkkaavaisesti. Raamattu neuvoo meitä olemaan ”nopeita kuulemaan, hitaita puhumaan” (Jaak. 1:19). Luukkaan evankeliumista ilmenee kahdestakin kohdasta, että Maria kuunteli tarkkaan sanoja, joilla oli syvällinen hengellinen merkitys, ja mietiskeli niitä myöhemmin. Kun Jeesus oli syntynyt, paimenet toivat Marialle sanoman, jonka he olivat saaneet enkeleiltä. Ja noin 12 vuotta myöhemmin hän kuuli merkittävän hengellisen ajatuksen Jeesukselta, joka oli vielä nuori poika. Molemmissa tilanteissa Maria kuunteli tarkkaan, painoi kuulemansa sanat mieleensä ja mietiskeli niitä. (Lue Luukkaan 2:16–19, 49, 51.)

17. Mitä Marian sanat kertovat hänestä?

¹⁷ Maria puhui hengellisistä asioista. Raamatussa ei ole kovin monia Marian puheenvuoroja. Pisin niistä on Luukkaan 1:46–55:ssä. Maria viittaa siinä Raamatun kirjoituksiin noin 20 kertaa, joten hänen on täytynyt tuntea ne hyvin. Hän esitti muun muassa ajatuksia, jotka muistuttavat profeetta Samuelin äidin Hannan rukousta (1. Sam. 2:1–10). Hän selvästikin puhui mielellään hengellisistä asioista, sydämeensä tallettamistaan arvokkaista totuuksista, jotka hän oli oppinut parhaimmalta ystävältään Jehova Jumalalta.

18. Miten voit jäljitellä Marian uskoa?

¹⁸ Joskus sinäkin voit saada Jehovalta tehtävän, joka tuntuu sinusta vaikealta. Asetu silloin Marian tavoin nöyrästi Jehovan käytettäväksi luottaen siihen, että hän ajattelee aina sinun parastasi. Voit jäljitellä Marian uskoa, kun kuuntelet tarkkaavaisesti, mitä sinulle opetetaan Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan, mietiskelet hengellisiä asioita ja kerrot iloiten oppimastasi toisille (Ps. 77:11, 12; Luuk. 8:18; Room. 10:15).

19. Mistä voimme olla varmoja, jos jäljittelemme niitä uskon esimerkkejä, joista kerrotaan Raamatussa?

¹⁹ On selvää, että Ruut, Hiskia ja Maria olivat Jehovan ystäviä aivan niin kuin Abrahamkin oli ollut. He ja kaikki muut todistajien ”suureen pilveen” kuuluvat ovat saaneet nauttia hänen ystävyydestään. Jäljittele edelleen näitä uskon esimerkkejä (Hepr. 6:11, 12). Silloin voit olla varma, että saat olla Jehovan läheinen ystävä ikuisesti!