1. Mikä voi aiheuttaa huolestuneisuutta, ja miten se voi vaikuttaa meihin?

OLETKO joskus tuntenut musertuvasi huolten * alle? Jonkun sanat tai teot ovat voineet loukata sinua, tai olet ehkä itse sanonut tai tehnyt jotain, minkä vuoksi olet huolissasi. Olet saattanut tehdä jonkin virheen ja pelkäät, ettei Jehova voi koskaan antaa sinulle anteeksi. Ehkä ajattelet, että huolestuneisuus on osoitus uskonpuutteesta ja siitä, että olet huono ihminen. Mutta pitääkö tämä paikkansa?

2. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, että huolestuneisuus ei ole merkki uskonpuutteesta?

² Otetaan joitain esimerkkejä Raamatusta. Hanna, josta tuli profeetta Samuelin äiti, uskoi lujasti Jumalaan. Hän oli kuitenkin huolissaan ja ahdistunut, kun eräs perheenjäsen kohteli häntä huonosti (1. Sam. 1:7). Apostoli Paavalilla oli vahva usko, mutta ”huoli kaikista seurakunnista” painoi häntä (2. Kor. 11:28). Kuningas Daavidilla oli niin luja usko, että Jehova oli häneen erityisen kiintynyt (Apt. 13:22). Silti Daavid teki virheitä, jotka aiheuttivat hänelle valtavasti huolta (Ps. 38:4). Jehova lohdutti ja tyynnytteli heitä kaikkia. Mitä voimme oppia heidän elämästään?

3. Miten toisten epäystävällinen puhe voi aiheuttaa meille huolta?

³ Toisten tyly puhe tai epäystävällinen käytös voi aiheuttaa meille huolta ja tuskaa. Erityisen pahalta voi tuntua, jos joku läheinen ystävä tai sukulainen loukkaa meitä. Meistä saattaa tuntua, että ystävyyttämme on enää mahdotonta pelastaa. Joskus toisen ajattelemattomat ja loukkaavat sanat ovat kuin miekanpistoja (Sananl. 12:18). Tai ehkä joku loukkaa meitä tahallaan. Nuori sisar, joka joutui tällaiseen tilanteeseen, kertoo: ”Eräs hyvä ystäväni alkoi muutama vuosi sitten levittää minusta sosiaalisessa mediassa juoruja, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Olin loukkaantunut ja huolestunut. En voinut ymmärtää, miksi hän puukotti minua sillä tavalla selkään.” Jos joku läheinen ystävä tai sukulainen on loukannut sinua, voit oppia paljon Hannan elämästä.

4. Mitä vaikeita ongelmia Hannalla oli?

⁴ Hanna joutui kohtaamaan vaikeita ongelmia. Hän oli monia vuosia lapseton (1. Sam. 1:2). Israelissa naista, joka ei saanut lapsia, pidettiin kirottuna. Tämä sai hänet tuntemaan itsensä nöyryytetyksi. (1. Moos. 30:1, 2.) Hannan tilanteen teki vielä vaikeammaksi se, että hänen miehellään oli toinen vaimo, Peninna, jolla oli lapsia. Peninna piti Hannaa kilpailijana ja ”pilkkasi häntä koko ajan pahoittaakseen hänen mielensä” (1. Sam. 1:6). Aluksi tilanne tuntui Hannasta ylivoimaiselta, ja ”hän itki eikä voinut syödä”. Hän ”oli aivan epätoivoinen”. (1. Sam. 1:7, 10.) Mistä Hanna sai lohdutusta?

5. Mitä apua Hannalle oli rukoilemisesta?

⁵ Hanna puhui tunteistaan rukouksessa Jehovalle. Sen jälkeen hän kertoi tilanteestaan Eelille, joka oli ylimmäinen pappi. Eeli sanoi hänelle: ”Mene rauhassa, ja antakoon Israelin Jumala sinulle sen, mitä olet häneltä pyytänyt.” Mikä oli tuloksena? Hanna ”meni pois ja söi, eikä hän enää näyttänyt alakuloiselta”. (1. Sam. 1:17, 18.) Rukous auttoi Hannaa saamaan takaisin mielenrauhan.

6. Mitä Hannan esimerkki ja Filippiläiskirjeen 4:6, 7 opettavat meille rukouksesta?

 ⁶ Voimme saada mielenrauhan takaisin rukoilemalla hellittämättä. Hanna puhui pitkään taivaalliselle Isälleen (1. Sam. 1:12). Mekin voimme kertoa Jehovalle yksityiskohtaisesti siitä, millaisia huolia, pelkoja ja heikkouksia meillä on. Rukousten ei tarvitse olla runollisia tai täydellisesti muotoiltuja. Joskus saatamme jopa purkaa Jehovalle katkeria tunteitamme itkien, mutta hän ei koskaan väsy kuuntelemaan meitä. Sen lisäksi että puhumme rukouksissa ongelmistamme, meidän tulisi muistaa Filippiläiskirjeen 4:6, 7:ssä oleva neuvo. (Lue.) Paavali sanoi, että meidän tulisi rukouksissamme kiittää Jehovaa. Meillä on siihen monia syitä. Voimme kiittää Jehovaa elämän lahjasta, hänen luomisteoistaan, hänen uskollisesta rakkaudestaan ja hänen antamastaan hienosta toivosta. Mitä muuta voimme oppia Hannan esimerkistä?

7. Mitä Hanna ja hänen miehensä tekivät säännöllisesti?

⁷ Ongelmistaan huolimatta Hanna meni säännöllisesti miehensä kanssa Siloon palvomaan Jehovaa (1. Sam. 1:1–5). Kun Hanna oli pyhäkköteltassa, ylimmäinen pappi Eeli rohkaisi häntä ja sanoi toivovansa, että Jehova vastaisi hänen rukoukseensa (1. Sam. 1:9, 17).

8. Mitä hyötyä kokouksista on meille? Selitä.

⁸ Voimme saada mielenrauhan takaisin käymällä säännöllisesti seurakunnan kokouksissa. Kokouksen alkurukouksessa pyydetään usein, että Jumalan henki olisi kanssamme. Rauha kuuluu osana hengen hedelmään (Gal. 5:22). Kun stressistä huolimatta käymme kokouksissa, annamme Jehovalle sekä veljille ja sisarille mahdollisuuden rohkaista meitä ja auttaa meitä saamaan mielenrauhan takaisin. Rukous ja kokoukset ovat tärkeitä tapoja, joilla Jehova lohduttaa ja tyynnyttelee meitä. (Hepr. 10:24, 25.) Voimmeko oppia Hannan kokemuksesta vielä jotain muuta?

9. Mikä Hannan tilanteessa ei muuttunut, mutta mistä oli hänelle apua?

⁹ Hannan huolenaihe ei poistunut heti. Kun hän palasi kotiin oltuaan palvomassa Jehovaa pyhäkköteltassa, hänen täytyi edelleen elää samassa taloudessa Peninnan kanssa. Raamatussa ei kerrota, että Peninnan asenne olisi muuttunut, eli Hannan piti todennäköisesti yhä kestää kilpailijansa pisteliäitä sanoja. Hän sai silti takaisin sisäisen rauhansa ja säilytti sen. Kun Hanna oli jättänyt asian Jehovan käsiin, huoli ei enää painanut häntä. Hän antoi Jehovan lohduttaa ja tyynnytellä itseään. Jonkin ajan kuluttua Jehova vastasi hänen rukoukseensa ja hän sai omia lapsia (1. Sam. 1:19, 20; 2:21).

10. Mitä Hannan esimerkki opettaa meille?

¹⁰ Voimme saada mielenrauhan takaisin, vaikka huolenaihe ei poistuisi. Jotkin ongelmat eivät ehkä poistu, vaikka rukoilemme hellittämättä ja käymme säännöllisesti kokouksissa. Hannan esimerkki kuitenkin osoittaa, ettei mikään voi estää Jehovaa lohduttamasta ja tyynnyttelemästä meitä. Jehova ei koskaan unohda meitä, ja ennemmin tai myöhemmin hän palkitsee uskollisuutemme (Hepr. 11:6).

11. Mitä syitä Paavalilla oli tuntea huolta?

¹¹ Paavalilla oli monia syitä tuntea  huolta. Hän rakasti veljiään ja sisariaan, ja siksi heidän kohtaamansa ongelmat painoivat hänen mieltään. (2. Kor. 2:4; 11:28.) Kun Paavali kertoi hyvää uutista, hänen vastustajansa pieksivät häntä ja heittivät hänet vankilaan. Hänen täytyi kestää myös muita vaikeuksia, esimerkiksi ”elää niukkuudessa” (Fil. 4:12). Lisäksi hän oli joutunut ainakin kolme kertaa haaksirikkoon, joten voi vain kuvitella, millaista huolta laivamatkat aiheuttivat hänelle (2. Kor. 11:23–27). Mikä auttoi Paavalia, kun hän oli huolissaan ja ahdistunut?

12. Mikä lievitti Paavalin huolta?

¹² Paavali tunsi huolta, kun hänen veljillään ja sisarillaan oli vaikeaa, mutta hän ei yrittänyt ratkoa kaikkia heidän ongelmiaan itse. Hän oli vaatimaton. Paavali pyysi toisilta apua, niin että seurakunnista voitiin huolehtia. Hän delegoi tehtäviä luotettaville miehille, kuten Timoteukselle ja Titukselle. Noiden veljien tekemä työ varmasti lievitti Paavalin huolta. (Fil. 2:19, 20; Tit. 1:1, 4, 5.)

13. Miten vanhimmat voivat jäljitellä Paavalia?

¹³ Pyydä apua toisilta. Paavalin tavoin monet empaattiset vanhimmat tuntevat nykyään huolta niiden seurakuntaan kuuluvien puolesta, joilla on koettelemuksia. Sillä, mitä vanhimmat pystyvät tekemään, on kuitenkin rajansa. Vaatimattomuus saa heidät jakamaan vastuuta muille päteville miehille ja valmentamaan nuoria veljiä huolehtimaan Jumalan laumasta (2. Tim. 2:2).

14. Mitä Paavali ei pelännyt, ja mitä voimme oppia hänen esimerkistään?

¹⁴ Tunnusta, että tarvitset lohdutusta. Paavali oli nöyrä, ja hän tiesi tarvitsevansa rohkaisua ystäviltään. Hän ei selvästikään pelännyt, että häntä pidettäisiin heikkona, jos hän tunnustaisi saaneensa lohdutusta toisilta. Paavali kirjoitti Filemonille: ”Minä olen saanut paljon iloa ja lohtua kuultuani rakkaudestasi.” (Filem. 7.) Hän mainitsi monia muita työtovereitaan, jotka olivat rohkaisseet häntä vaikeina aikoina (Kol. 4:7–11). Kun tunnustamme nöyrästi, että tarvitsemme rohkaisua, veljemme ja sisaremme tukevat meitä mielellään.

15. Mistä Paavali sai lohdutusta ollessaan vaikeissa tilanteissa?

 ¹⁵ Turvaudu Jumalan sanaan. Paavali tiesi, että hän saisi lohdutusta Raamatun kirjoituksista (Room. 15:4). Hän saisi niistä myös viisautta, jonka avulla hän voisi kohdata minkä tahansa koettelemuksen menestyksellisesti (2. Tim. 3:15, 16). Kun Paavali oli toista kertaa vangittuna Roomassa, hän tajusi kuolevansa pian. Mitä hän teki tuossa ahdistavassa tilanteessa? Hän pyysi Timoteusta tulemaan pian luokseen ja tuomaan mukanaan ”kirjakääröt”. (2. Tim. 4:6, 7, 9, 13.) Nuo kirjakääröt olivat todennäköisesti katkelmia Raamatun heprealaisista kirjoituksista, ja Paavali voisi käyttää niitä tutkiessaan henkilökohtaisesti. Kun jäljittelemme Paavalia tutkimalla säännöllisesti Raamattua, Jehova tyynnyttelee meitä sen välityksellä, kohtaammepa millaisia vastoinkäymisiä hyvänsä.

16. Millaisia huolia Daavid aiheutti itselleen?

¹⁶ Daavid oli syystäkin ahdistunut, kun omatunto soimasi häntä. Hän oli tehnyt aviorikoksen Batseban kanssa, surmauttanut tämän aviomiehen ja yrittänyt jonkin aikaa peitellä rikoksiaan (2. Sam. 12:9). Aluksi Daavid sivuutti omantuntonsa pistokset. Sen seurauksena hän kärsi sekä hengellisesti että henkisesti ja fyysisesti (Ps. 32:3, 4). Mikä auttoi Daavidia selviytymään itse aiheutetuista huolista, ja mikä voi auttaa meitä, jos teemme jonkin vakavan virheen?

17. Miten Daavidin aito katumus ilmenee psalmista 51:1–4?

¹⁷ Pyydä rukouksessa anteeksi virheitäsi. Lopulta Daavid kääntyi Jehovan puoleen rukouksessa. Hän katui sydämestään ja tunnusti syntinsä Jehovalle. (Lue psalmi 51:1–4.) Daavid sai viimeinkin helpotusta pahaan oloonsa (Ps. 32:1, 2, 4, 5). Jos teet vakavan synnin, älä yritä peitellä sitä vaan tunnusta se avoimesti Jehovalle rukouksessa. Näin saat helpotusta huonon omantunnon aiheuttamaan huoleen ja ahdistukseen. Rukoilemisen lisäksi sinun täytyy tehdä muutakin, jotta voisit korjata ystävyyssuhteesi Jehovaan.

18. Miten Daavid suhtautui oikaisuun?

 ¹⁸ Ota vastaan oikaisua. Kun Jehova lähetti profeetta Natanin paljastamaan Daavidin synnin, Daavid ei puolustellut itseään eikä yrittänyt vähätellä väärintekoaan. Hän tunnusti heti, että hän oli tehnyt syntiä Batseban aviomiestä ja ennen kaikkea Jehovaa vastaan. Daavid otti vastaan Jehovalta tulevan kurituksen ja oikaisun, ja Jehova antoi hänelle anteeksi. (2. Sam. 12:10–14.) Jos olemme tehneet vakavaa syntiä, meidän täytyy kertoa siitä niille, jotka Jehova on nimittänyt paimentamaan meitä (Jaak. 5:14, 15). Meidän ei tulisi puolustella itseämme. Mitä nopeammin otamme vastaan oikaisun ja noudatamme meille annettuja ohjeita, sitä nopeammin saamme takaisin ilon ja mielenrauhan.

19. Mitä meidän tulisi päättää?

¹⁹ Päätä olla toistamatta samoja virheitä. Kuningas Daavid tiesi, että hän tarvitsi Jehovan apua, jotta hän voisi välttää tekemästä samoja syntejä uudelleen (Ps. 51:7, 10, 12). Saatuaan Jehovalta anteeksi Daavid karttoi päättäväisesti vahingollista ajattelua. Näin hän sai takaisin sisäisen rauhan.

20. Miten voimme osoittaa arvostavamme Jehovan anteeksiantoa?

²⁰ Osoitamme arvostavamme Jehovan anteeksiantoa, kun pyydämme sitä häneltä rukouksessa, otamme vastaan oikaisua ja varomme toistamasta virheitämme. Näin saamme mielenrauhan takaisin. Tämän huomasi veli nimeltä James, joka oli tehnyt vakavaa syntiä. Hän kertoo: ”Kun tunnustin syntini vanhimmille, minusta tuntui kuin raskas taakka olisi nostettu harteiltani. Mielenrauhani palasi.” On todella rohkaisevaa tietää, että Jehova ”on lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt”, ja ”pelastaa ne, jotka ovat musertuneita” (Ps. 34:18).

21. Miten voimme antaa Jehovan lohduttaa ja tyynnytellä meitä?

²¹ Viimeisten päivien lähestyessä loppuaan huolenaiheet todennäköisesti lisääntyvät. Kun tunnet huolta, pyydä viivyttelemättä apua Jehovalta. Tutki ahkerasti Raamattua. Ota oppia Hannan, Paavalin ja Daavidin esimerkeistä. Rukoile, että taivaallinen Isäsi auttaisi sinua ymmärtämään, mistä huolestuneisuutesi johtuu (Ps. 139:23). Anna hänen kantaa taakkasi, erityisesti ne, joihin et voi juurikaan vaikuttaa. Silloin voit sanoa Jehovalle psalminkirjoittajan tavoin: ”Kun huolet valtasivat minut, sinä lohdutit ja tyynnyttelit minua.” (Ps. 94:19.)