Ei tarkoittanut. Raamatussa tai historiallisissa lähteissä ei ole todisteita siitä, että näin olisi tehty.

Monien raamatunkäännösten sanamuodosta voi saada sellaisen käsityksen, että Paavalin aikana ihmisiä kastettiin kuolleiden puolesta. Esimerkiksi vuoden 1992 kirkkoraamatussa sanotaan: ”Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?”

On kuitenkin kiinnostavaa, miten jotkut tutkijat ovat kommentoineet tätä asiaa. Teologian tohtori Gregory Lockwoodin mukaan sille käsitykselle, että joitakuita ”kastettiin sellaisten ihmisten puolesta, jotka olivat jo kuolleet – – ei, sikäli kuin voidaan päätellä, löydy tukea historiallisista tai raamatullisista teksteistä”. Myös professori Gordon D. Fee kirjoitti: ”Tällaisesta kasteesta ei ole esimerkkiä historiallisissa eikä raamatullisissa lähteissä. UT [Uusi testamentti] ei mainitse sitä sanallakaan, eikä sellaista tapaa tiettävästi ollut millään muulla kirkolla tai puhdasoppisella kristillisellä yhteisöllä seuraavien vuosisatojen kuluessa.”

Jeesus käski seuraajiaan: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matt. 28:19, 20.) Ennen kuin jostakusta saattoi tulla kastettu opetuslapsi, hänen piti oppia tuntemaan Jehova ja hänen Poikansa, uskoa heihin ja totella heitä. Ihminen, joka oli kuollut ja haudassa, ei voinut toimia tällä tavalla, eikä kukaan elossa oleva kristitty voinut tehdä niin hänen puolestaan. (Saarn. 9:5, 10; Joh. 4:1; 1. Kor. 1:14–16.)

Mitä Paavali sitten tarkoitti?

Jotkut korinttilaiset väittivät, että kuolleita ei herätettäisi (1. Kor. 15:12). Paavali osoitti, että he olivat väärässä. Hän sanoi olevansa päivittäin vaarassa, ”vastakkain kuoleman kanssa”, mutta hän luotti siihen, että kun hän kuolisi, hänet herätettäisiin Jeesuksen tavoin voimakkaaksi henkiolennoksi. (1. Kor. 15:30–32, 42–44.)

Korinttilaisten piti ymmärtää, että voideltuina kristittyinä he kohtaisivat päivittäin koettelemuksia ja että heidän oli kuoltava, jotta heidät voitaisiin herättää taivaalliseen elämään. Samalla kun heidät ”kastettiin Kristukseen Jeesukseen”, heidät ”kastettiin hänen kuolemaansa” (Room. 6:3). Tämä kuvaannollinen kaste johtaisi lopulta siihen, että he kuolisivat kirjaimellisesti ja saisivat ylösnousemuksen taivaaseen.

Pari vuotta vesikasteensa jälkeen Jeesus sanoi kahdelle apostolilleen: ”Sillä kasteella, jolla minut kastetaan, teidät tullaan kastamaan.” (Mark. 10:38, 39.) Jeesus ei puhunut tässä vesikasteesta vaan nuhteettomasta elämänvaelluksestaan, joka johtaisi lopulta kuolemaan. Paavali kirjoitti voidelluille: ”Kärsimme yhdessä, jotta meidät myös yhdessä kirkastettaisiin.” (Room. 8:16, 17; 2. Kor. 4:17.) Heidänkin täytyisi siis kuolla, jotta heidät voitaisiin herättää kuolleista taivaalliseen elämään.

Näin ollen Paavalin sanojen täsmällinen käännös kuuluu: ”Mitä sitten tulevat tekemään ne, joita kastetaan sitä varten, että he olisivat kuolleita? Jos kuolleita ei kerran herätetä, miksi heitäkään kastetaan sitä varten, että he olisivat sellaisia?”