1–2. a) Minkä käskyn kolme Jeesuksen apostolia saivat, ja miten he toimivat? b) Mitä pohdimme tässä kirjoituksessa?

 VUODEN 32 pesahin jälkeen apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät vaikuttavan näyn. Korkealla vuorella, ehkä Hermoninvuoren harjanteella, Jeesuksen ulkomuoto muuttui heidän edessään. ”Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen päällysvaatteensa tulivat kirkkaiksi kuin valo.” (Matt. 17:1–4.) Sitten apostolit kuulivat Jumalan sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt. Kuunnelkaa häntä.” (Matt. 17:5.) Nuo kolme apostolia osoittivat koko elämänsä ajan, että he kuuntelivat Jeesusta. Haluamme jäljitellä heidän esimerkkiään.

² Edellisessä kirjoituksessa opimme, miten voimme kuunnella Jeesuksen ääntä, kun lakkaamme tekemästä joitain asioita. Tässä kirjoituksessa pohdimme kahta asiaa, joita Jeesus käski tehdä.

3. Mitä meidän täytyy tehdä Matteuksen 7:13, 14:n mukaan?

³ Lue Matteuksen 7:13, 14. Jeesus puhui kahdesta erilaisesta portista, jotka vievät kahdelle erilaiselle tielle, ”leveälle” ja ”kapealle”. Kolmatta tietä ei ole. Jokaisen meistä täytyy valita itse, kumpaa tietä kuljemme. Tämä on elämämme tärkein päätös, sillä siitä riippuu, saammeko elää ikuisesti.

4. Millainen on ”leveä” tie?

 ⁴ Meidän täytyy muistaa, mitä eroa näillä kahdella tiellä on. ”Leveä” tie on suosittu siksi, että sitä on helppo kulkea. Ikävä kyllä monet päättävät pysyä sillä ja mennä joukon mukana. He eivät ymmärrä, että tuolle tielle ohjaa ihmisiä Paholainen ja että hänen tiensä johtaa umpikujaan (1. Kor. 6:9, 10; 1. Joh. 5:19).

5. Mitä jotkut ovat tehneet löytääkseen ”kapean” tien ja lähteäkseen kulkemaan sitä?

⁵ Toinen tie on sitä vastoin ”kapea”, ja Jeesus sanoi, että vain harvat löytäisivät sen. Miksi näin on? Seuraavassa jakeessa Jeesus varoittaa seuraajiaan vääristä profeetoista (Matt. 7:15). Joidenkin arvioiden mukaan maailmassa on tuhansia uskontoja, ja useimmat niistä sanovat opettavansa totuutta. Tämä uskontojen paljous hämmentää ja lannistaa miljoonia ihmisiä niin paljon, etteivät he edes yritä etsiä elämään vievää tietä. Sen voi kuitenkin löytää. Jeesus sanoi: ”Jos te pidätte kiinni minun sanoistani, te olette todella minun opetuslapsiani, ja te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Joh. 8:31, 32.) On hienoa, että sinä et mennyt joukon mukana vaan etsit totuutta. Aloit tutkia perusteellisesti Raamattua saadaksesi tietää, mitä Jumala odottaa meiltä, ja kuuntelit Jeesuksen opetusta. Opit muun muassa, että Jehova odottaa meidän hylkäävän väärän uskonnon opetukset. Hän haluaa, että lakkaamme viettämästä juhlia, joilla on pakanallinen alkuperä tai joihin liittyy pakanallisia tapoja. Lisäksi huomasit, ettei aina ole helppoa toimia Jehovan tahdon mukaan eikä päästä eroon tavoista, joita hän ei hyväksy (Matt. 10:34–36). Muutosten tekeminen saattoi olla haastavaa. Et kuitenkaan antanut periksi, koska rakastit taivaallista Isääsi ja halusit tehdä hänet iloiseksi. Hän on varmasti tyytyväinen sinuun! (Sananl. 27:11.)

6. Mikä voi auttaa meitä pysymään kapealla tiellä, kuten psalmissa 119:9, 10, 45, 133 sanotaan?

⁶ Miten voimme pysyä kapealla tiellä sitten kun olemme päässeet sille? Havainnollistetaanpa tätä. Kapean vuoristotien reunassa on yleensä suojakaide, joka estää kuljettajaa ajamasta liian lähelle tien reunaa tai suistumasta ulos tieltä. Tuskin kukaan kuljettaja sanoisi, että tällainen kaide rajoittaa hänen vapauttaan. Raamatussa olevat Jehovan normit ovat kuin tuollainen suojakaide. Ne auttavat meitä pysymään kapealla tiellä. (Lue psalmi 119:9, 10, 45, 133.)

7. Mitä nuorten on hyvä muistaa kapeasta tiestä?

⁷ Tuntuuko teistä nuorista joskus siltä, että Jehovan normit ovat liian tiukkoja ja rajoittavia? Juuri näin Saatana haluaisi teidän ajattelevan. Hän haluaa teidän näkevän vain sen, mitä kaikkea leveällä tiellä kulkevat saavat tehdä ja miten hauskaa heillä näyttää olevan. Kun katsotte koulukavereiden elämää tai seuraatte toisia ihmisiä netissä, teistä voi tuntua, että teiltä jää kaikki kiva kokematta. Saatana haluaa teidän ajattelevan, että Jehovan normit estävät teitä nauttimasta elämästä. * Muista kuitenkin  tämä: Saatana ei halua, että ne, jotka kulkevat hänen tietään, näkisivät, mikä heitä odottaa tien päässä. Jehova taas haluaa teidän näkevän selvästi, miten upean tulevaisuuden hän antaa niille, jotka pysyvät elämän tiellä (Ps. 37:29; Jes. 35:5, 6; 65:21–23).

8. Mitä nuoret voivat oppia Olafin esimerkistä?

⁸ Mietitään nuoren veljen Olafin * kokemusta ja katsotaan, mitä siitä voi oppia. Hänen koulukaverinsa painostivat häntä harrastamaan seksiä. Kun hän selitti, että Jehovan todistajana hän noudatti Raamatun korkeita moraalinormeja, jotkut hänen luokkansa tytöt ottivat sen haasteena ja yrittivät painostaa häntä seksiin vielä enemmän. Olaf pysyi kuitenkin lujana. Häntä painostettiin muillakin tavoilla. Hän kertoo: ”Opettajat yrittivät taivutella minua hakemaan korkeakouluun, koska sellaista koulutusta arvostetaan. He sanoivat, että ilman sitä en pärjäisi elämässä.” Mikä auttoi Olafia vastustamaan tällaista painostusta?  Hän selittää: ”Sain hyviä ystäviä seurakunnasta, ja heistä tuli minulle kuin perhe. Aloin myös ottaa Raamatun tutkimisen vakavammin. Mitä enemmän tutkin, sitä varmempi olin siitä, että tämä on totuus. Halusin ehdottomasti palvella Jehovaa.”

9. Miten voimme pysyä kapealla tiellä?

⁹ Saatana haluaa meidän poistuvan elämään vievältä tieltä ja liittyvän ihmiskunnan enemmistön joukkoon leveälle tielle, ”joka vie tuhoon” (Matt. 7:13). Voimme kuitenkin pysyä kapealla tiellä, jos kuuntelemme Jeesusta jatkuvasti ja muistamme, että tuolla tiellä olemme suojassa. Katsotaan seuraavaksi, mitä muuta Jeesus käski meidän tehdä.

10. Mitä Jeesus käski tehdä Matteuksen 5:23, 24:n mukaan?

¹⁰ Lue Matteuksen 5:23, 24. Jeesus kuvaili tilannetta, joka oli hyvin tärkeä hänen juutalaisille kuulijoilleen. Kuvitellaan, että joku oli temppelissä valmiina luovuttamaan uhrieläimen papille. Jos hän silloin muisti, että hänen veljellään oli jotain häntä vastaan, hänen piti jättää eläin siihen ja ”mennä pois”. Mikä voisi olla tärkeämpää kuin uhrin uhraaminen Jehovalle? Jeesus sanoi: ”Tee ensin sovinto veljesi kanssa.”

11. Mitä kaikkea Jaakob teki päästäkseen sovintoon Esaun kanssa?

¹¹ Voimme oppia jotain arvokasta sovinnon tekemisestä, kun tutkimme erästä tilannetta patriarkka Jaakobin elämässä. Hän oli ollut poissa synnyinmaastaan noin 20 vuotta, kun Jumala käski enkelin välityksellä häntä palaamaan sinne (1. Moos. 31:11, 13, 38). Siihen liittyi kuitenkin eräs ongelma: hänen isoveljensä Esau oli halunnut tappaa hänet (1. Moos. 27:41). Jaakob ei tiennyt, kantoiko Esau hänelle edelleen kaunaa, ja siksi hän ”pelästyi ja huolestui kovasti” (1. Moos. 32:7). Miten hän toimi päästäkseen sovintoon veljensä kanssa? Ensin hän rukoili hartaasti Jehovaa. Sitten hän lähetti Esaulle avokätisen lahjan. (1. Moos. 32:9–15.) Lopuksi, kun nuo toisistaan vieraantuneet veljekset tapasivat kasvokkain, Jaakob otti aloitteen ja osoitti kunnioitusta Esauta kohtaan. Hän kumartui Esaun edessä maahan, ei kerran eikä kaksi vaan seitsemän kertaa! Toimimalla tällä tavoin nöyrästi ja kunnioittavasti Jaakob onnistui tekemään sovinnon veljensä kanssa. (1. Moos. 33:3, 4.)

12. Mitä opimme Jaakobin esimerkistä?

¹² Voimme oppia jotain siitä, miten Jaakob valmistautui tapaamaan Esaun ja miten hän lähestyi häntä. Hän pyysi Jehovalta nöyrästi apua. Sitten hän toimi rukouksensa mukaan ja teki parhaansa, jotta tapaaminen olisi mahdollisimman miellyttävä. Kun veljekset tapasivat, Jaakob ei alkanut väitellä Esaun kanssa siitä, kumpi oli oikeassa ja kumpi väärässä. Hän halusi ennen kaikkea tehdä sovinnon veljensä kanssa. Miten voimme jäljitellä Jaakobin esimerkkiä?

13–14. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos olemme loukanneet veljeä tai sisarta?

¹³ Kulkiessamme elämään vievää tietä haluamme säilyttää rauhan veljiemme ja  sisartemme kanssa (Room. 12:18). Mitä meidän pitäisi tehdä, jos huomaamme, että olemme loukanneet jotakuta? Meidän tulisi Jaakobin tavoin puhua siitä Jehovalle. Voimme pyytää häntä siunaamaan yrityksemme palauttaa hyvät välit.

¹⁴ Meidän tulisi myös pysähtyä analysoimaan omaa toimintaamme. Olenko valmis nielemään ylpeyteni, pyytämään nöyrästi anteeksi ja tekemään sovinnon? Miltä Jehovasta ja Jeesuksesta tuntuu, jos menen omasta aloitteestani sopimaan asian? Näiden kysymysten miettiminen voi saada meidät kuuntelemaan Jeesusta ja lähestymään nöyrästi veljeämme tai sisartamme. Näin voimme noudattaa Jaakobin esimerkkiä.

15. Miten Efesolaiskirjeen 4:2, 3:n periaate soveltuu sovinnon tekemiseen?

¹⁵ Mitä olisi tapahtunut, jos Jaakob olisi käyttäytynyt ylpeästi tavatessaan veljensä? Lopputulos olisi voinut olla aivan erilainen. Kun menemme veljemme tai sisaremme luo selvittämään välejä, meidän täytyy olla nöyriä. (Lue Efesolaiskirjeen 4:2, 3.) Sananlaskujen 18:19:ssä sanotaan: ”Loukattu veli on järkkymättömämpi kuin linnoitettu kaupunki, ja kiistat voivat olla kuin linnoituksen salpoja.” Nöyrä anteeksipyyntö voi avata ”linnoituksen salvat”.

16. Mitä meidän pitäisi punnita ja miksi?

¹⁶ Meidän täytyy myös punnita tarkkaan, mitä sanomme loukatulle veljelle tai sisarelle ja miten sanomme sen. Kun olemme valmiita, meidän täytyy mennä puhumaan hänen kanssaan ja pitää päällimmäisenä mielessä, että haluamme helpottaa hänen oloaan. Toinen voi aluksi sanoa jotain, mikä ei tunnu mukavalta. Olisi helppo suuttua tai puolustella itseään, mutta johtaisiko se hyvään lopputulokseen? Ei varmasti. Muista, että rauha on tärkeämpi kuin se, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. (1. Kor. 6:7.)

17. Mitä voit oppia Gilbertin esimerkistä?

¹⁷ Veli nimeltä Gilbert yritti kovasti rakentaa rauhaa omassa lähipiirissään. Hän kertoo: ”Minun oli hyvin vaikea tulla toimeen erään lähisukulaisen kanssa. Yritin yli kaksi vuotta puhua hänen kanssaan avoimesti ja rauhallisesti  palauttaakseni hyvät välit.” Mitä muuta Gilbert teki? ”Aina ennen kuin puhuin hänen kanssaan, rukoilin ja valmistauduin henkisesti epäystävällisiin kommentteihin. Minun piti olla valmis antamaan anteeksi. Opin, ettei minun tarvinnut taistella oikeuksieni puolesta, ja ymmärsin, että minun velvollisuuteni oli edistää rauhaa.” Gilbert kertoo, mitä siitä seurasi: ”Nykyään minulla on hyvät suhteet kaikkiin sukulaisiin, ja siksi minulla on mielenrauha.”

18–19. Mitä meidän pitäisi tehdä, jos olemme loukanneet jotakuta, ja miksi?

¹⁸ Mitä meidän siis pitäisi tehdä, jos huomaamme, että olemme loukanneet toista kristittyä? Noudata Jeesuksen neuvoa ja tee sovinto hänen kanssaan. Puhu asiasta Jehovalle ja pyydä häneltä pyhää henkeä, jotta voisit olla rauhantekijä. Silloin olet onnellinen ja osoitat, että kuuntelet tälläkin tavalla Jeesusta. (Matt. 5:9.)

¹⁹ Olemme kiitollisia Jehovan rakkaudellisesta ohjauksesta, jota hän antaa ”seurakunnan pään” Jeesuksen kautta (Ef. 5:23). Haluamme varmasti ”kuunnella häntä” kuten apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes (Matt. 17:5). Kuuntelemme häntä, kun pysymme elämään vievällä kapealla tiellä ja teemme sovinnon veljiemme ja sisartemme kanssa. Silloin saamme paljon siunauksia jo nyt ja tulevaisuutemme on onnellinen.