1. Mikä kysymys Abrahamin uskosta herää?

 MONET ihmiset saattavat tietää Abrahamista vain hänen nimensä, mutta me tiedämme hänestä paljon muutakin. Raamatussa esimerkiksi sanotaan, että hän on ”kaikkien niiden isä, jotka uskovat” (Room. 4:11). Mutta voimmeko me kasvattaa yhtä vahvan uskon kuin Abrahamilla oli? Kyllä voimme.

2. Miksi on tärkeää tutkia Abrahamin esimerkkiä? (Jaakobin kirje 2:22, 23.)

² Abrahamin esimerkin tutkiminen on yksi tapa kasvattaa samanlaista uskoa kuin hänellä oli. Kun Jumala pyysi häntä muuttamaan kauas kotoa, hän totteli ja asui kymmeniä vuosia teltoissa. Hän oli jopa valmis uhraamaan rakkaan poikansa Iisakin. Koska hänellä oli vahva usko ja hän toimi sen mukaan, Jehova hyväksyi hänet ja halusi olla hänen ystävänsä. (Lue Jaakobin kirjeen 2:22, 23.) Jehova haluaa, että meilläkin olisi yhtä läheinen suhde häneen. Siksi hän ohjasi sekä Paavalin että Jaakobin kirjoittamaan Abrahamin esimerkistä. Syvennytään nyt siihen, mitä tärkeää Abrahamista kerrotaan Roomalaiskirjeen 4. luvussa ja Jaakobin kirjeen 2. luvussa.

3. Mitä raamatunkohtaa sekä Paavali että Jaakob lainasivat?

³ Sekä Paavali että Jaakob lainasivat 1. Mooseksen kirjan 15:6:ta, jossa sanotaan: ”Abram [eli Abraham]  uskoi Jehovaan, ja siksi hän piti Abramia vanhurskaana.” Vanhurskas ihminen on sellainen, jonka Jumala hyväksyy ja jonka hän katsoo olevan syytön. Eikö olekin hieno ajatus, että Jumala voi pitää meitä epätäydellisiä ihmisiä syyttöminä! Mietitään, miksi Abraham sai Jehovan hyväksynnän ja mitä meidän täytyy tehdä saadaksemme sen.

4. Millaisia me kaikki olemme Paavalin sanojen mukaan?

⁴ Paavali kirjoitti, että me kaikki olemme epätäydellisiä ja teemme syntiä (Room. 3:23). Miten on mahdollista, että voimme silti olla Jehovan silmissä syyttömiä? Se mitä Paavali kirjoitti Abrahamista, auttaa ymmärtämään tätä asiaa.

5. Millä perusteella Abrahamia pidettiin vanhurskaana? (Roomalaisille 4:2–4.)

⁵ Jehova kertoi Abrahamille hyväksyvänsä hänet silloin, kun hän asui Kanaanin maassa. Ansaitsiko Abraham tämän kunnian noudattamalla täydellisesti Mooseksen lakia? Se ei ollut mahdollista, koska Mooseksen laki annettiin Israelin kansalle vasta yli 400 vuotta myöhemmin. (Room. 4:13.) Mitä perusteita Jehovalla sitten oli pitää Abrahamia ystävänään? Paavali kertoi, että Abrahamia pidettiin vanhurskaana eli syyttömänä, koska hän uskoi Jehovaan. (Lue Roomalaiskirjeen 4:2–4.)

6. Miten Jehova voi pitää epätäydellistä ihmistä syyttömänä?

⁶ Paavali sanoi, että ihmistä ”pidetään vanhurskaana hänen uskonsa vuoksi” (Room. 4:5). Hän jatkoi: ”Puhuuhan Daavidkin sellaisen ihmisen onnellisuudesta, jota Jumala pitää vanhurskaana teoista riippumatta: ’Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi ja joiden synnit on peitetty. Onnellinen on se, jonka syntiä Jehova ei missään tapauksessa ota huomioon.’” (Room. 4:6–8; Ps. 32:1, 2.) Jumala peittää eli antaa anteeksi niiden synnit, jotka uskovat häneen. Hän ei enää ota niitä huomioon vaan pitää heitä syyttöminä heidän uskonsa perusteella.

7. Miksi kauan sitten eläneitä Jehovan palvelijoita voitiin pitää syyttöminä?

⁷ Abraham, Daavid ja muut kauan sitten eläneet Jehovan palvelijat olivat epätäydellisiä ja tekivät virheitä. Mutta koska heillä oli uskoa, Jehova hyväksyi heidät ja piti heitä syyttöminä, varsinkin verrattuna niihin ihmisiin, jotka eivät palvelleet häntä (Ef. 2:12). Aivan niin kuin muinoin myös nykyään usko on avainasemassa, kun rakennamme ystävyyttä Jehovan kanssa.

8–9. Mikä väärä käsitys joillakin on Paavalin ja Jaakobin sanoista ja miksi?

⁸ Kristikunnan kirkoissa on käyty vuosisatojen ajan kiivasta keskustelua siitä, miten usko ja teot liittyvät toisiinsa. Jotkut papit opettavat, että ihmisen täytyy vain uskoa Jeesukseen, niin hän pelastuu. He saattavat perustella tätä näkemystä Paavalin sanoilla: ”Jumala pitää [ihmistä] vanhurskaana teoista riippumatta.” (Room. 4:6.) Toiset taas ovat sitä mieltä, että pelastuminen vaatii esimerkiksi pyhiinvaelluksella  käymistä tai hyväntekeväisyyttä. He lainaavat joskus Jaakobin kirjeen 2:24:ää, jossa sanotaan: ”Ihminen julistetaan vanhurskaaksi tekojen, ei ainoastaan uskon, perusteella.”

⁹ Tällaiset eriävät näkemykset ovat saaneet jotkut ajattelemaan, että Paavali ja Jaakob olivat eri mieltä tekojen merkityksestä. Jotkut papit sanovat, että Paavalin mielestä ihminen voi saada hyväksytyn aseman pelkän uskon avulla teoista riippumatta, kun taas Jaakobin mielestä teot ovat välttämättömiä Jumalan hyväksynnän saamiseksi. Eräs teologian professori kirjoitti: ”Jaakob ei ymmärtänyt, miksi Paavali väitti, että Jumalan hyväksyntä saadaan pelkän uskon eikä tekojen avulla.” Sekä Paavali että Jaakob kirjoittivat kuitenkin pyhän hengen ohjauksessa, joten heidän kirjoitustensa täytyy olla sopusoinnussa keskenään (2. Tim. 3:16). Niin ne ovatkin, kun otetaan tekstiyhteys huomioon.

10. Mihin tekoihin Paavali erityisesti viittasi? (Roomalaisille 3:21, 28.) (Ks. myös kuva.)

¹⁰ Mistä teoista Paavali puhui Roomalaiskirjeen luvuissa 3 ja 4? Hän tarkoitti erityisesti tekoja, joita vaadittiin Siinainvuorella annetussa Mooseksen laissa. (Lue Roomalaiskirjeen 3:21, 28.) Ensimmäisellä vuosisadalla joidenkin juutalaiskristittyjen oli vaikea hyväksyä sitä, ettei Mooseksen lakia tarvinnut enää noudattaa. Niinpä Paavali selitti Abrahamin esimerkin avulla, että Jumalan hyväksynnän saamiseksi ei tarvita ”lain vaatimia tekoja” vaan aitoa  uskoa. Tämän tietäminen rohkaisee meitä. Jehova voi hyväksyä meidätkin, kun kasvatamme uskoa häneen ja hänen Poikaansa.

11. Millaisista teoista Jaakob kirjoitti?

¹¹ Toisaalta ne teot, joista puhutaan Jaakobin kirjeen luvussa 2, ovat eri asia kuin Paavalin mainitsemat ”lain vaatimat teot”. Jaakobilla oli mielessään sellaiset teot, jotka kuuluvat kristityn elämäntapaan. Ne osoittavat, onko usko Jumalaan aitoa. Otetaan pari esimerkkiä.

12. Miten Jaakob havainnollisti uskon ja tekojen välistä suhdetta? (Ks. myös kuva.)

¹² Jaakob puhui siitä, miten tärkeää kristittyjen on kohdella toisia puolueettomasti. Hän havainnollisti sitä esimerkillä ihmisestä, joka antaa etusijan rikkaalle mutta syrjii köyhää. Tällainen ihminen voi väittää, että hänellä on uskoa, mutta toimiiko hän sen mukaisesti? (Jaak. 2:1–5, 9.) Jaakob puhui myös ihmisestä, joka huomaa, että jollakin veljellä tai sisarella ei ole vaatteita eikä tarpeeksi ruokaa, mutta ei anna käytännön apua. Tällaisesta uskosta, joka ei näy teoista, ei ole mitään hyötyä. Jaakob kirjoittikin: ”Pelkkä usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:14–17.)

13. Mitä Jaakob korosti Rahabin esimerkin avulla? (Jaakobin kirje 2:25, 26.)

¹³ Jaakob mainitsi Rahabin hyvänä esimerkkinä siitä, miten usko näkyy tekoina. (Lue Jaakobin kirjeen 2:25, 26.) Kuulemansa perusteella Rahab ymmärsi, että Jehova oli israelilaisten puolella (Joos. 2:9–11). Niinpä hän  suojeli kahta israelilaisvakoojaa, jotka olivat hengenvaarassa. Vaikka Rahab ei ollut täydellinen eikä hän ollut noudattanut Mooseksen lakia, hän sai Jehovan hyväksynnän aivan niin kuin Abraham. Aito usko sai hänet toimimaan oikein.

14. Miten Paavalin ja Jaakobin sanat sopivat yhteen?

¹⁴ Sekä Paavali että Jaakob käsittelivät siis sitä, miten usko ja teot liittyvät toisiinsa, mutta heillä oli erilaiset näkökulmat. Paavali kertoi, että juutalaiskristittyjen ei enää tarvinnut tehdä Mooseksen lain vaatimia tekoja saadakseen Jehovan hyväksynnän. Jaakob taas korosti sitä, että kaikkien kristittyjen täytyy näyttää uskonsa tekemällä hyvää toisille.

15. Miten uskomme voi näkyä käytännössä? (Ks. myös kuvat.)

¹⁵ Meidän uskomme voi näkyä monista muistakin teoista kuin niistä, joista Abrahamin usko näkyi. Jehovaa ilahduttaa esimerkiksi, kun toivotamme toiset tervetulleiksi valtakunnansalille, autamme avun tarpeessa olevia veljiä ja sisaria ja teemme hyvää perheenjäsenille ja sukulaisille (Room. 15:7; 1. Tim. 5:4, 8; 1. Joh. 3:18). Uskomme näkyy erityisen selvästi siinä, että kerromme innokkaasti hyvää uutista (1. Tim. 4:16). Voimme osoittaa teoillamme, että luotamme Jehovan lupauksiin ja uskomme, että hänen toimintatapansa on aina paras mahdollinen. Silloin Jehova varmasti hyväksyy meidät ja pitää meitä ystävinään.

16. Millainen vaikutus toivolla oli Abrahamiin?

¹⁶ Roomalaiskirjeen 4. luvusta löytyy myös toinen tärkeä opetus Abrahamin elämästä: tarvitaan toivoa. Jehova antoi Abrahamille hienon toivon lupaamalla, että ”monia kansoja” siunattaisiin hänen kauttaan (1. Moos. 12:3; 15:5; 17:4; Room. 4:17). Aikaa kuitenkin kului. Kun Abraham oli jo 100-vuotias ja Saara 90-vuotias, he eivät vieläkään olleet saaneet Jehovan lupaamaa poikaa. Näytti jo täysin mahdottomalta, että he saisivat lapsia. Se oli Abrahamille varmasti koettelevaa, mutta ”hän uskoi toivon perusteella, että hänestä tulisi monien kansojen isä” (Room. 4:18, 19). Lopulta Jehovan lupaus toteutui, kun kauan odotettu poika, Iisak, syntyi (Room. 4:20–22).

17. Mistä tiedämme, että Jehova voi hyväksyä meidät ja pitää meitä ystävinään?

¹⁷ Jehova voi hyväksyä meidätkin ja pitää meitä ystävinään samalla tavalla kuin Abrahamia. Paavali sanoi: ”Sanoja ’siksi häntä [Abrahamia] pidettiin vanhurskaana’ ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan vaan myös meidän takiamme, joita tullaan pitämään vanhurskaina, koska uskomme häneen, joka herätti – – Jeesuksen kuolleista.” (Room. 4:23, 24.) Abrahamin tavoin me tarvitsemme uskon ja tekojen lisäksi myös toivoa. Paavali kertoi lisää toivosta Roomalaiskirjeen 5. luvussa, ja seuraava artikkeli perustuu siihen.