Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

TUTKITTAVA KIRJOITUS 48

LAULU 97 Elämme Jehovan sanoista

Leipää ihmeen välityksellä – mitä se opettaa meille?

Leipää ihmeen välityksellä – mitä se opettaa meille?

”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei tule lainkaan nälkä.” (JOH. 6:35)

NÄKÖKULMA

Johanneksen 6. luvussa kerrotaan, miten Jeesus sai pienen määrän leipää ja kalaa riittämään suurelle joukolle ihmisiä. Mitä siitä voi oppia?

1. Miten tärkeää leipä oli Raamatun aikoina?

 LEIPÄ oli Raamatun aikoina tärkeä peruselintarvike (1. Moos. 14:18; Luuk. 4:4). Itse asiassa se oli niin keskeinen osa ihmisten ruokavaliota, että Raamatussa käytetään joskus sanaa ”leipä” kuvaamaan ruokaa yleensä (Matt. 6:11, alav.; Apt. 20:7, tutkimisviite). Leivällä oli merkittävä rooli myös kahdessa Jeesuksen tunnetussa ihmeessä (Matt. 16:9, 10). Toisesta niistä kerrotaan Johanneksen luvussa 6. Käydään nyt tuo kertomus läpi ja poimitaan siitä opetuksia nykypäivään.

2. Missä tilanteessa ihmisjoukko tarvitsi ruokaa?

2 Apostolit olivat levon tarpeessa pitkän saarnamatkan jälkeen, joten Jeesus vei heidät veneellä Galileanjärven yli syrjäiseen paikkaan lähellä Betsaidaa (Mark. 6:7, 30–32; Luuk. 9:10). Pian sinne alkoi kuitenkin virrata tuhansia ihmisiä. Jeesus ei jättänyt heitä huomiotta vaan alkoi kertoa heille Jumalan valtakunnasta ja parantaa sairaita. Kun päivä oli kääntymässä iltaan, opetuslapset miettivät, mistä kaikki ihmiset saisivat ruokaa. Joillakin saattoi olla mukana vähän evästä, mutta useimpien täytyisi lähteä ostamaan syötävää läheisistä kylistä. (Matt. 14:15; Joh. 6:4, 5.) Miten Jeesus reagoi?

LISÄÄ LEIPÄÄ IHMEEN VÄLITYKSELLÄ

3. Mitä Jeesus käski apostoleja tekemään? (Ks. myös kansikuva.)

3 Jeesus sanoi apostoleille: ”Ei heidän tarvitse lähteä. Antakaa te heille syötävää.” (Matt. 14:16.) Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Paikalla oli noin 5 000 miestä, ja naiset ja lapset mukaan lukien ruokittavia on voinut olla 15 000 (Matt. 14:21). Andreas sanoi: ”Tässä on pikkupoika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi pientä kalaa. Mutta eihän näistä riitä niin monelle.” (Joh. 6:9.) Ohraleipä oli tuohon aikaan hyvin tavallista. Kalat saattoivat olla suolattuja ja kuivattuja. Joka tapauksessa ruoka ei alkuunkaan riittäisi ihmisjoukolle.

Jeesus otti huomioon ihmisten hengelliset ja fyysiset tarpeet. (Ks. kpl 3.)


4. Mitä voimme oppia Johanneksen 6:11–13:sta? (Ks. myös kuvat.)

4 Jeesus halusi olla vieraanvarainen. Niinpä hän pyysi ihmisiä asettumaan ruohikolle ryhmittäin. (Mark. 6:39, 40; lue Johanneksen 6:11–13.) Hän esitti rukouksen ja kiitti Jehovaa leivistä ja kaloista. Se oli aiheellista, koska kaikki ruoka on lähtöisin Jehovalta. Tässä on hyvä muistutus siitä, että on tärkeää pitää rukous ennen ateriaa, olemmepa yksin tai muiden ihmisten seurassa. Sitten ruoka jaettiin ihmisjoukolle, ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Ruokaa jäi jopa yli, mutta Jeesus ei halunnut, että sitä heitetään pois. Tähteet kerättiin – ehkä siksi, että niitä voitaisiin syödä myöhemmin. Me voimme noudattaa Jeesuksen esimerkkiä siten, ettemme tuhlaa ruokaa tai mitään muutakaan. Vanhemmat voivat jutella tästä kertomuksesta lastensa kanssa ja opettaa sen avulla tärkeitä asioita rukoilemisesta, vieraanvaraisuudesta ja anteliaisuudesta.

Muistatko rukoilla ennen ateriaa Jeesuksen mallin mukaisesti? (Ks. kpl 4.)


5. Mitä ihmisjoukko ajatteli Jeesuksen ihmeiden jälkeen, ja miten Jeesus toimi?

5 Ihmiset olivat vaikuttuneita, koska Jeesus oli niin taitava opettamaan ja osasi tehdä ihmeitä. Mooses oli luvannut, että Jehova lähettäisi huomattavan profeetan, ja ehkä se sai israelilaiset miettimään, voisiko Jeesus olla tuo profeetta (5. Moos. 18:15–18). Heidän mielestään Jeesus olisi voinut olla loistava hallitsija, joka olisi kenties pystynyt järjestämään ruokaa koko kansalle. Niinpä he aikoivat ”tehdä hänestä väkisin kuninkaan” (Joh. 6:14, 15). Jos Jeesus olisi antanut sen tapahtua, hän olisi sekaantunut politiikkaan ja asettunut juutalaisten puolelle, jotka olivat tuolloin Rooman vallan alaisuudessa. Hän ei halunnut sitä, joten hän päätti ”vetäytyä jälleen vuorelle yksinäisyyteen”. Vaikka muut painostivat häntä, hän ei osallistunut politiikkaan. Tässä on hieno opetus meille.

6. Miten voimme suhtautua politiikkaan samalla tavalla kuin Jeesus? (Ks. myös kuva.)

6 Meitä ei tietenkään pyydetä tekemään ihmeen välityksellä leipää tai parantamaan sairaita, ja tuskin kukaan yrittää tehdä meistä kuningasta tai kansakunnan hallitsijaa. Meitä voidaan kuitenkin painostaa osallistumaan politiikkaan – ehkä äänestämällä tai osoittamalla tukemme sellaisille ihmisille, joiden ajatellaan saavan aikaan hyvää. Jeesuksen antama malli on hyvin selvä. Hän kieltäytyi ottamasta kantaa politiikkaan ja sanoi myöhemmin: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” (Joh. 17:14; 18:36.) Ajattelemme politiikasta samalla tavalla kuin Jeesus, ja se näkyy toiminnastamme. Me tuemme Jumalan valtakuntaa, kerromme siitä toisille ja rukoilemme sen tulemista (Matt. 6:10). Palataan vielä Johanneksen 6. lukuun ja mietitään, mitä muuta voimme oppia.

Jeesus ei osallistunut politiikkaan, ja me haluamme toimia samoin. (Ks. kpl 6.)


”LEIPIEN MERKITYS”

7. Mitä tapahtui, kun apostolit olivat matkalla Kapernaumiin? (Johannes 6:16–20.)

7 Kun Jeesus oli ruokkinut ihmisjoukon, hän käski apostoleja lähtemään veneellä Kapernaumiin ja meni itse vuorelle, jottei hänestä tehtäisi kuningasta. (Lue Johanneksen 6:16–20.) Apostolien matkan aikana nousi kova myrsky. Ankara tuuli synnytti korkeita aaltoja. Sitten Jeesus käveli heidän luokseen vettä pitkin ja pyysi Pietariakin kävelemään veden päällä. (Matt. 14:22–31.) Heti kun Jeesus astui veneeseen, tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyneitä ja sanoivat: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” (Matt. 14:33.) a On kiinnostavaa, että he sanoivat näin tämän ihmeen jälkeen mutta eivät silloin, kun Jeesus oli ruokkinut ihmiset. Markus kirjoitti apostoleista: ”He olivat aivan ihmeissään, sillä he eivät olleet tajunneet leipien merkitystä, eivätkä he vieläkään pystyneet ymmärtämään asioita sydämessään.” (Mark. 6:50–52.) Heillä oli vaikeuksia hahmottaa, miten paljon voimaa Jehova oli todellisuudessa antanut Jeesukselle. Pian Jeesus muistutti heitä leivistä ja antoi jälleen tärkeän opetuksen.

8–9. Miksi väkijoukko halusi löytää Jeesuksen? (Johannes 6:26, 27.)

8 Jeesuksen ruokkima ihmisjoukko oli kiinnostuneempi aineellisista asioista kuin hänen opetuksistaan. Kun he seuraavana päivänä huomasivat, että Jeesus ja apostolit olivat lähteneet, he menivät Tiberiaasta tulleilla veneillä Kapernaumiin etsimään Jeesusta (Joh. 6:22–24). Johtuiko se siitä, että he halusivat kuulla lisää valtakunnasta? Ei, vaan heitä motivoi enemmän mahdollisuus saada taas leipää Jeesukselta. Mistä tiedämme sen?

9 Mitä tapahtui, kun väkijoukko löysi Jeesuksen Kapernaumin lähellä? Jeesus sanoi suoraan, että he halusivat vain lisää ruokaa. Vaikka he olivat ”syöneet niitä leipiä ja tulleet kylläisiksi”, Jeesus totesi, että kyse oli ruoasta, ”joka katoaa”. Se tyydyttäisi heidän nälkänsä vain hetkeksi. Sitten hän kannusti heitä hankkimaan ruokaa, ”joka pysyy ja johtaa ikuiseen elämään”. (Lue Johanneksen 6:26, 27.) Hän sanoi, että Jehova antaisi sitä. Ihmiset varmasti yllättyivät kuullessaan ikuiseen elämään johtavasta ruoasta. Mikä ruoka voisi olla sellaista, ja miten sitä saisi?

10. Miten ihmiset voisivat saada ikuisen elämän?

10 Juutalaiset varmaankin ymmärsivät, että heiltä vaadittiin jotain, jotta he saisivat ikuiseen elämään johtavaa ruokaa. Ehkä he ajattelivat, että heidän pitäisi noudattaa Mooseksen lakia. Jeesus kuitenkin sanoi heille: ”Tämä on Jumalan teko: uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:28, 29.) Jeesus oli jo aiemmin kertonut, että saadakseen ikuisen elämän ihmisten täytyisi uskoa Jumalan edustajaan (Joh. 3:16–18, 36). Hän puhui myöhemmin vielä lisää siitä, miten voi elää ikuisesti (Joh. 17:3).

11. Mistä näkyy, että juutalaisia kiinnosti edelleen vain fyysisten tarpeiden täyttäminen? (Psalmit 78:24, 25.)

11 Juutalaisten oli vaikea hyväksyä sitä, että heidän pitäisi uskoa Jeesukseen, ja he kysyivät häneltä: ”Minkä ihmeen sinä teet, niin että näkisimme sen ja uskoisimme sinua?” (Joh. 6:30.) He mainitsivat, että Mooseksen aikana heidän esi-isänsä olivat saaneet päivittäin ruoaksi mannaa taivaasta. (Neh. 9:15; lue psalmi 78:24, 25.) Heillä oli selvästi edelleen mielessään vain kirjaimellisen ruoan saaminen. He eivät edes kysyneet lisätietoja, kun Jeesus seuraavaksi puhui heille taivaasta tulevasta ”tosi leivästä”, joka voisi antaa heille ikuisen elämän toisin kuin manna (Joh. 6:32). He olivat niin keskittyneitä fyysisten tarpeidensa täyttämiseen, että kaikki hengelliset aarteet jäivät heiltä huomaamatta.

MIKÄ ON MEILLE TÄRKEINTÄ?

12. Miten Jeesus osoitti, mikä on kaikkein tärkeintä?

12 Opimme Johanneksen 6. luvusta ennen kaikkea sen, että hengellisten asioiden pitäisi olla elämässämme ykkössijalla. Jeesus oli tehnyt tämän selväksi, kun hän kieltäytyi Saatanan houkuttelevista ehdotuksista. (Matt. 4:3, 4.) Hän korosti myös vuorisaarnassa sitä, miten tärkeää on tiedostaa omat hengelliset tarpeensa (Matt. 5:3). Meidän olisi hyvä miettiä: näkyykö elämästäni, että minulle on tärkeämpää keskittyä hengellisiin asioihin kuin itseeni ja kaikkeen siihen, mitä haluaisin saada?

13. a) Miksi on aivan oikein nauttia ruoasta? b) Mikä varoitus on meille ajankohtainen? (1. Korinttilaisille 10:6, 7, 11.)

13 On aivan oikein rukoilla, että saisi elämän välttämättömyydet, ja sitten nauttia niistä (Luuk. 11:3). Se että voi ”syödä ja juoda ja saada iloa kovasta työstään”, ”tulee tosi Jumalan kädestä” (Saarn. 2:24; 8:15; Jaak. 1:17). Tällaiset asiat täytyy kuitenkin pitää omalla paikallaan. Paavali kirjoitti tästä kristityille, jotka elivät ”aikakausien lopulla”, lähellä juutalaisen järjestelmän päättymistä. Hän muistutti heitä Israelin kansan historiasta ja esimerkiksi siitä, mitä tapahtui Siinainvuorella. Hän varoitti, että kristityt eivät saisi ”haluta pahaa, niin kuin he [israelilaiset] halusivat”. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 10:6, 7, 11.) Jehova oli antanut heille ihmeen välityksellä ruokaa, mutta heidän ahneen asenteensa takia siitäkin tuli ”paha” asia (4. Moos. 11:4–6, 31–34). Myös silloin kun he palvoivat kultaista vasikkaa, he söivät, joivat ja pitivät hauskaa (2. Moos. 32:4–6). Tämä oli tärkeä muistutus niille kristityille, jotka elivät ennen Jerusalemin tuhoa vuonna 70, ja se on aivan yhtä ajankohtainen meille, jotka elämme lähellä tämän aikakauden loppua.

14. Mitä ruokaan liittyvää Jehova on luvannut?

14 Jeesus käski rukoilla jokapäiväisen leivän lisäksi sitä, että Jehovan tahto tapahtuisi ”myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matt. 6:9–11). Mitä mieleesi tulee, kun ajattelet Jumalan tahdon mukaista maailmaa? Raamatussa kerrotaan, että hyvä ruoka kuuluu sinne. Jesajan 25:6–8:ssa sanotaan, että Jumalan valtakunnan hallitessa maata kaikilla on suuret määrät maukasta ruokaa. Psalmissa 72:16 ennustetaan: ”Maassa kasvaa yllin kyllin viljaa, vuorten huipulla sitä on runsaasti.” Joko odotat malttamattomana, että pääset tekemään tuosta viljasta suosikkileipääsi? Tai ehkä haluat kokeilla uusia reseptejä. Voit myös istuttaa viinitarhan ja nauttia sen sadosta (Jes. 65:21, 22). Kaiken tämän voi tehdä hyvässä seurassa.

15. Millainen opetusohjelma tulevaisuudessa järjestetään? (Johannes 6:35.)

15 Lue Johanneksen 6:35. Saamme ehkä tulevaisuudessa tavata joitain niistä, joille Jeesus tarjosi leipää ja kalaa. Heidät voidaan herättää kuolleista, vaikka he eivät olisikaan vielä uskoneet häneen (Joh. 5:28, 29). Heidän täytyy oppia ymmärtämään, mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan: ”Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei tule lainkaan nälkä.” Heidän on uskottava siihen, että Jeesus antoi elämänsä heidän puolestaan lunnaina. Tulevaisuudessa järjestetään niin, että kaikkia kuolleista herätettäviä ja silloin mahdollisesti syntyviä lapsia opetetaan tuntemaan Jehova. On varmasti mahtavaa osallistua tähän opetusohjelmaan. Vaikka kirjaimellinen ruoka on silloin herkullista, saamme vielä paljon enemmän iloa hengellisistä asioista.

16. Mitä seuraavassa artikkelissa käsitellään?

16 Olemme nyt päässeet hyvään vauhtiin Johanneksen 6. luvun tarkastelussa. Mutta Jeesus opetti siinä paljon muutakin ”ikuisesta elämästä”. Juutalaisten olisi pitänyt kuunnella häntä korva tarkkana, ja niin pitää meidänkin. Niinpä seuraavassa artikkelissa jatketaan Johanneksen 6. luvun tutkimista.

LAULU 20 Annoit rakkaan Poikasi

a Lisää yksityiskohtia tästä jännittävästä kertomuksesta: Jeesus – tie, totuus ja elämä s. 131 ja Jäljittele heidän uskoaan s. 185.