Hajkanuš, joka on Armeniassa asuva kastamaton julistaja, löysi läheltä kotiaan passin. Sen sisällä oli joitakin pankkikortteja ja suuri summa rahaa. Hän kertoi löydöstään aviomiehelleen, joka hänkin oli kastamaton julistaja.

Tällä avioparilla oli vakavia taloudellisia ongelmia ja velkaa, mutta silti he päättivät viedä rahat passissa näkyvään osoitteeseen. Passinsa kadottanut mies ja hänen perheensä olivat hämmästyneitä. Hajkanuš ja hänen aviomiehensä selittivät, että heidän rehellisyytensä johtui siitä, mitä he olivat oppineet Raamatusta. He pitivät tärkeänä olla rehellisiä. He käyttivätkin tämän tilaisuuden hyvin puhumalla Jehovan todistajista ja jättämällä perheelle joitakin julkaisuja.

Tuo perhe halusi antaa Hajkanušille rahaa palkkioksi, mutta hän kieltäytyi siitä. Seuraavana päivänä perheen äiti vieraili pariskunnan luona ja vaatimalla vaati Hajkanušia ottamaan vastaan timanttisormuksen merkiksi heidän tuntemastaan kiitollisuudesta.

Monet olisivat tuon perheen tavoin hämmästyneitä sellaisesta rehellisyydestä, jota Hajkanuš ja hänen aviomiehensä osoittivat. Mutta oliko Jehova yllättynyt? Miten hän suhtautui heidän rehellisyyteensä? Oliko se vaivan arvoista?

Edellä oleviin kysymyksiin ei ole vaikeaa vastata. Jehovan palvelijat nimittäin uskovat, että jumalisten ominaisuuksien ilmaiseminen on hänen silmissään kallisarvoisempaa kuin timantit, kulta tai muut aineelliset asiat. Jehovan näkemys siitä, mikä on arvokasta ja mikä ei, eroaa tosiaankin useimpien ihmisten näkemyksestä (Jes. 55:8, 9). Hänen palvelijansa puolestaan pitävät mittaamattoman suuressa arvossa sitä, että he voivat heijastaa hänen ominaisuuksiaan yhä täydemmin.

Näemme tämän siitä, mitä Raamattu sanoo tarkkanäköisyydestä ja viisaudesta. Sananlaskujen 3:13–15:ssä todetaan: ”Onnellinen on se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ja ihminen, joka saa tarkkanäköisyyttä, sillä sen saaminen voittona on parempi kuin hopean saaminen voittona ja sen saaminen tuottona kultaakin parempi. Se on kallisarvoisempaa kuin korallit, eivätkä mitkään muut ilosi voi vetää sille vertoja.” Ei ole epäilyksen häivääkään siitä, että Jehova arvostaa näitä ominaisuuksia enemmän kuin aineellisia rikkauksia.

Entä mitä on sanottava rehellisyydestä?

Jehova itse on rehellinen; hän ”ei voi valehdella” (Tit. 1:2). Lisäksi hän henkeytti apostoli Paavalin kirjoittamaan ensimmäisen vuosisadan heprealaiskristityille: ”Rukoilkaa jatkuvasti meidän puolestamme, sillä luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Hepr. 13:18.)

Jeesus Kristus näytti hyvää esimerkkiä rehellisyydestä. Muistele esimerkiksi tapausta, jossa ylimmäinen pappi Kaifas huudahti: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” Jeesus tunnusti rehellisesti olevansa Messias, vaikka tiesikin, että sanhedrin saattaisi sen johdosta syyttää häntä rienaajaksi ja tuomita hänet teloitettavaksi. (Matt. 26:63–67.)

Miten on meidän laitamme? Olemmeko rehellisiä sellaisissa tilanteissa, joissa voisimme hyötyä aineellisesti, jos jättäisimme jotakin ilmoittamatta tai esittäisimme puolitotuuksia?

On eittämättä vaikeaa olla rehellinen näinä viimeisinä päivinä, jolloin monet ovat  ”itserakkaita, rahaa rakastavia” (2. Tim. 3:2). Taloudellisella kriisillä tai työttömyyden uhalla on vaikutusta rehellisenä pysymiseen. Useat ihmiset ajattelevat, että heillä on oikeus varastaa, pettää tai käyttäytyä muulla tavoin epärehellisesti. Tällainen ajattelutapa on niin laajalle levinnyt, että kun on mahdollista hyötyä taloudellisesti, rehellisyys ei monien mielestä tule kysymykseenkään. Jopa jotkut kristityt ovat tehneet huonoja ratkaisuja tällä alueella ja ovat ”epärehellistä voittoa” tavoitellessaan menettäneet hyvän asemansa seurakunnassa (1. Tim. 3:8; Tit. 1:7).

Kuitenkin suuri enemmistö kristityistä jäljittelee Jeesusta. He ymmärtävät, että jumaliset ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin mitkään rikkaudet tai etuoikeudet. Siksi kristityt nuoret eivät lunttaa saadakseen hyviä arvosanoja koulussa (Sananl. 20:23). On totta, ettemme aina saa rehellisyydestä sellaista palkintoa kuin Hajkanuš. Rehellisesti toimiminen on kuitenkin oikein Jumalan silmissä ja auttaa meitä säilyttämään puhtaan omantunnon, mikä on erittäin arvokasta.

Gagikin esimerkki osoittaa tämän hyvin. Hän kertoo: ”Ennen kuin minusta tuli kristitty, työskentelin isossa yrityksessä, jonka omistaja syyllistyi veronkiertoon ilmoittamalla vain pienen osan yrityksen liikevoitosta. Koska olin toimitusjohtaja, minun odotettiin lahjovan verotarkastaja ’sopimukseen’: sulkemaan silmänsä yrityksen vilpilliseltä toiminnalta. Tämän johdosta sain epärehellisen ihmisen maineen. Kun opin totuuden, kieltäydyin toimimasta enää tällä tavoin, vaikka sainkin työstäni hyvää palkkaa. Sen sijaan perustin oman liikeyrityksen. Ensimmäisestä päivästä lähtien yritykseni on ollut laillisesti rekisteröity ja olen maksanut kaikki veroni.” (2. Kor. 8:21.)

Gagik lisää: ”Tuloni putosivat noin puolella, joten perheen elättämisestä tuli haastavaa. Nyt olen kuitenkin onnellisempi. Minulla on puhdas omatunto Jehovan edessä. Olen hyvä esimerkki kahdelle pojalleni ja olen pätevöitynyt seurakunnan palvelustehtäviin. Verotarkastajat ja muut ihmiset, joita tapaan liiketoimintani yhteydessä, tuntevat minut nykyään rehellisenä miehenä.”

Jehova rakastaa niitä, jotka kaunistavat hänen opetuksensa osoittamalla hänen verrattomia ominaisuuksiaan, kuten rehellisyyttä (Tit. 2:10). Hän henkeytti kuningas Daavidin kirjoittamaan tämän vakuutuksen: ”Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää.” (Ps. 37:25.)

Uskollisen Ruutin kokemus osoittaa tämän todeksi. Hän pysyi iäkkään anoppinsa Noomin rinnalla hellittämättä sen sijaan että olisi hylännyt tämän. Ruut muutti Israeliin, missä hän pystyi palvomaan tosi Jumalaa. (Ruut 1:16, 17.) Siellä asuessaan Ruut osoittautui rehelliseksi ja työteliääksi naiseksi. Hän osallistui ahkerasti jälkikorjuuseen, johon Laki soi mahdollisuuden. Samoin kuin Jehova huolehti myöhemmin Daavidista, hän ei antanut myöskään Ruutin ja Noomin kärsiä puutetta. (Ruut 2:2–18.) Mikä tärkeintä, Jehova teki paljon muutakin kuin vain piti huolta Ruutista aineellisesti. Hän valitsi Ruutin kuningas Daavidin ja jopa luvatun Messiaan esiäidiksi! (Ruut 4:13–17; Matt. 1:5, 16.)

Jotkut Jehovan palvelijat saattavat kohdata tilanteita, joissa välttämättömyyksien hankkiminen käy kovin vaikeaksi. Sen sijaan että he yrittäisivät päästä helpolla epärehellisin keinoin, he pyrkivät työskentelemään kovasti ja olemaan ahkeria. Näin he osoittavat arvostavansa  Jumalan ylivertaisia ominaisuuksia, mukaan lukien rehellisyys, enemmän kuin mitään aineellista. (Sananl. 12:24; Ef. 4:28.)

Kuten Ruut aikanaan kristityt ympäri maailman ovat osoittaneet uskoa siihen, että Jehovalla on voimaa auttaa. He ovat luottaneet täysin Häneen, joka lupaa kirjoitetussa Sanassaan: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.” (Hepr. 13:5.) Jehova on toistuvasti näyttänyt, että hän pystyy ja myös tulee auttamaan niitä vähäosaisia, jotka toimivat rehellisesti kaikkina aikoina. Hän on pitänyt lupauksensa antaa elämän välttämättömyydet. (Matt. 6:33.)

Ihmiset saattavat tosiaan pitää timantteja ja muita kalleuksia suuressa arvossa. Taivaallisen Isämme silmissä sillä, että osoitamme rehellisyyttä ja muita hänen ominaisuuksiaan, on kuitenkin paljon enemmän arvoa kuin millä tahansa jalokivillä!