Rehabeamin isä Salomo hallitsi Israelin kuninkaana 40 vuotta (1. Kun. 11:42). Salomo kuoli vuonna 997 eaa. Sitten Rehabeam lähti Jerusalemista pohjoiseen Sikemiin, jotta hänet voideltaisiin siellä kuninkaaksi (2. Aik. 10:1). Voitko kuvitella, miten paljon häntä jännitti astua isänsä Salomon saappaisiin? Salomo nimittäin tunnettiin poikkeuksellisesta viisaudestaan. Pian Rehabeamin kyky ratkaista vaikeita ongelmia joutuisi kokeeseen.

Rehabeam aisti, että tunnelma oli Israelissa jännittynyt. Kansaa edustavat miehet tulivat hänen luokseen ja kertoivat avoimesti huolensa: ”Sinun isäsi teki ikeemme kovaksi, mutta kevennä nyt isäsi teettämää kovaa palvelusta ja sitä raskasta iestä, jonka hän pani päällemme, niin me palvelemme sinua.” (2. Aik. 10:3, 4.)

Rehabeam saattoi tuntea olevansa puun ja kuoren välissä. Jos hän myöntyisi kansan vaatimuksiin ja helpottaisi heidän taakkaansa, niin hän, hänen perheensä ja hänen hovinsa voisivat joutua luopumaan joistain ylellisyyksistä. Toisaalta jos hän kieltäytyisi, kansa voisi nousta kapinaan. Mitä tehdä? Tuore kuningas neuvotteli ensin vanhinten kanssa, jotka olivat olleet Salomon neuvonantajia. Sitten Rehabeam kysyi neuvoa nuorilta miehiltä, omilta ikätovereiltaan. Hän päätti noudattaa heidän neuvoaan ja kohdella kansaa ankarasti. Hän vastasi kansalle: ”Minä teen ikeenne raskaammaksi, ja minä panen lisää siihen. Minun isäni kuritti teitä ruoskilla, mutta minä kuritan piikkiruoskilla.” (2. Aik. 10:6–14.)

Mitä voimme oppia tästä? On usein viisasta kuunnella iäkkäämpiä, hengellisesti kypsiä ihmisiä. Pitkän kokemuksensa ansiosta he saattavat nähdä, mitä jostakin ratkaisusta todennäköisesti seuraa. Siksi voimme saada heiltä hyviä neuvoja. (Job 12:12.)

Rehabeam kutsui koolle armeijansa tukahduttamaan kapinan. Mutta Jehova puuttui asiaan ja lähetti profeetta Semajan sanomaan: ”Ette saa nousta taistelemaan veljiänne, Israelin poikia, vastaan. Menkää takaisin, kukin kotiinne, sillä minun aloitteestani on tämä tapahtunut.” (1. Kun. 12:21–24.) *

Eikö muka saisi edes taistella? Tätä ajatusta Rehabeamin ei ollut helppo niellä! Mitä ihmiset ajattelisivat, jos kuningas, joka oli juuri uhannut rangaista alamaisiaan ”piikkiruoskilla”, taipuisi tämän räikeän kapinan edessä? (Vrt. 2. Aik. 13:7.) Kaikesta huolimatta kuningas ja hänen armeijansa ”tottelivat Jehovan sanaa ja menivät takaisin Jehovan sanan mukaan”.

Mitä voimme oppia tästä? On viisasta totella Jumalaa, vaikka meitä pilkattaisiin sen vuoksi. Jumalan totteleminen tuo meille hänen hyväksyntänsä ja siunauksensa (5. Moos. 28:2).

Hyödyttikö tottelevaisuus Rehabeamia? Rehabeam luopui suunnitelmastaan ja ryhtyi sen sijaan rakentamaan kaupunkeja Juudan ja Benjaminin heimojen alueille, jotka olivat edelleen hänen hallinnassaan. Lisäksi hän vahvisti joitakin kaupunkeja ”varsin huomattavasti”. (2. Aik. 11:5–12.) Mikä tärkeintä, hän noudatti jonkin aikaa Jehovan lakeja. Koska Jerobeamin hallinnassa oleva kymmenen heimon valtakunta vajosi syvälle epäjumalanpalvelukseen, monet sen asukkaat ”tukivat Rehabeamia” ja tulivat Jerusalemiin palvomaan Jehovaa (2. Aik. 11:16, 17). Rehabeamin tottelevaisuuden ansiosta hänen valtakuntansa vahvistui.

Kun Rehabeamin valtakunta oli vahvistunut, tapahtui yllättävä käänne: Rehabeam hylkäsi Jehovan lain ja alkoi palvoa vääriä jumalia. Miksi ihmeessä? Yllyttikö häntä hänen ammonilainen äitinsä? (1. Kun. 14:21.) Olipa syy mikä tahansa, kansa seurasi perässä. Jehova salli Egyptin kuninkaan Sisakin valloittaa monta Juudan kaupunkia, joita Rehabeam oli vahvistanut. (1. Kun. 14:22–24; 2. Aik. 12:1–4.)

Tilanne kärjistyi, kun Sisak eteni Jerusalemiin, jossa Rehabeam hallitsi. Tässä vaiheessa profeetta Semaja toi Rehabeamille ja hänen ruhtinailleen seuraavan Jumalalta tulleen sanoman: ”Te olette hylänneet minut, ja minäkin olen hylännyt teidät Sisakin käsiin.” Miten Rehabeam reagoi tähän sanomaan? Onneksi hän otti ojennuksen vastaan. Raamattu kertoo: ”Israelin ruhtinaat ja kuningas nöyrtyivät ja sanoivat: ’Jehova on vanhurskas.’ ” Sen ansiosta Jehova pelasti Rehabeamin ja Jerusalemin tuholta. (2. Aik. 12:5–7, 12.)

Tämän jälkeen Rehabeam hallitsi edelleen eteläistä valtakuntaa. Ennen kuolemaansa hän antoi runsaasti lahjoja monille pojilleen ilmeisesti siksi, että he eivät kapinoisi veljeään Abiaa vastaan, josta tulisi seuraava kuningas (2. Aik. 11:21–23). Näin toimiessaan Rehabeam osoitti kaukonäköisyyttä, jota häneltä oli puuttunut nuorempana.

Vaikka Rehabeam teki elämässään myös hyvää, hän ei saanut Jumalan hyväksyntää. Raamattu tiivistää hänen hallituskautensa seuraavasti: ”Rehabeam teki sitä, mikä oli pahaa.” Miksi? Koska ”hän ei ollut vakiinnuttanut sydäntään etsimään Jehovaa”. (2. Aik. 12:14.)

Mitä voimme oppia Rehabeamin elämästä? Rehabeam totteli Jumalaa aina joskus. Hän teki Jehovan kansan puolesta jonkin verran hyvää. Hän ei kuitenkaan luonut läheistä suhdetta Jehovaan, eikä hänellä ollut palavaa halua miellyttää häntä. Niinpä hän lankesi toimimaan väärin ja palvelemaan epäjumalia. Saatat miettiä: kun Rehabeam otti vastaan Jumalalta tulevan oikaisun, johtuiko se lähinnä toisten vaikutuksesta vai siitä, että hän katui aidosti ja halusi miellyttää Jumalaa? (2. Aik. 11:3, 4; 12:6.) Myöhemmin elämässään hän teki taas pahaa. Hän oli aivan erilainen kuin isoisänsä, kuningas Daavid. Daavid kyllä teki virheitä, mutta hän katui niitä aidosti. Hänen elämästään  näkyi, että hän rakasti Jehovaa ja puhdasta palvontaa. (1. Kun. 14:8; Ps. 51:1, 17; 63:1.)

Voimme oppia Rehabeamin elämästä jotain hyvin tärkeää. On kiitettävää huolehtia omasta perheestä ja hoitaa hyödyllisiä tehtäviä. Mutta jotta saisimme Jumalan hyväksynnän, hänen palvontansa täytyy olla ensi sijalla elämässämme ja meidän tulee pitää siitä lujasti kiinni.

Tämä edellyttää sitä, että pidämme yllä syvää rakkautta Jehovaan. Aivan niin kuin tulta täytyy kohentaa, jotta se ei pääsisi sammumaan, meidän tulee pitää rakkautemme Jehovaan palavana. Voimme onnistua siinä, kun tutkimme säännöllisesti Jumalan sanaa, mietimme lukemaamme ja rukoilemme Jumalaa hellittämättömästi (Ps. 1:2; Room. 12:12). Rakkaus Jehovaan herättää meissä vuorostaan halun miellyttää häntä kaikessa, mitä teemme. Se saa meidät myös katumaan aidosti, kun olemme tehneet virheitä. Toisin kuin Rehabeam me pysymme vankkumattomasti Jehovan palvonnan puolella! (Juud. 20, 21.)