1, 2. a) Mitä Jeesus pyysi viimeisessä rukouksessa, jonka hän piti apostoliensa kanssa? b) Mikä saattoi olla syynä siihen, että Jeesus kiinnitti paljon huomiota yhteenkuuluvuuteen?

KUN Jeesus nautti viimeistä ateriaa apostoliensa kanssa, hänellä oli mielessään se, miten tärkeää hänen seuraajiensa oli rakentaa yhteishenkeä. Hän piti heidän kanssaan rukouksen, jossa hän sanoi toivovansa, että kaikki hänen opetuslapsensa olisivat yhtä niin kuin hän ja hänen Isänsä ovat yhtä. (Lue Johanneksen 17:20, 21.) Opetuslasten yhteenkuuluvuus todistaisi selvästi, että Jehova oli lähettänyt Jeesuksen maan päälle tekemään hänen tahtonsa. Rakkaus olisi Jeesuksen aitojen opetuslasten tuntomerkki, ja se liittäisi heidät entistä lujemmin yhteen (Joh. 13:34, 35).

² On helppo ymmärtää, miksi Jeesus puhui viimeisellä aterialla paljon yhteenkuuluvuudesta. Hän oli huomannut, että se oli apostoleilta toisinaan kateissa. Tuona iltana apostolien välillä syntyi jälleen kiistaa siitä, ”kuka heistä näytti olevan suurin” (Luuk. 22:24–27; Mark. 9:33, 34). Aiemmin eräässä tilanteessa Jaakob ja Johannes olivat pyytäneet Jeesukselta, että he pääsisivät taivaallisessa valtakunnassa huomattaville paikoille hänen vierelleen (Mark. 10:35–40).

3. Mikä uhkasi Jeesuksen opetuslasten yksimielisyyttä, ja mihin kysymyksiin tässä kirjoituksessa syvennytään?

 ³ Huomattavan aseman tavoittelu ei kuitenkaan ollut ainoa tekijä, joka uhkasi Jeesuksen opetuslasten yksimielisyyttä. Viha ja ennakkoluuloisuus jakoivat tuolloin kansaa, ja Jeesuksen opetuslasten pitäisi päästä tällaisista tunteista eroon. Tässä kirjoituksessa syvennytään seuraaviin kysymyksiin: Miten Jeesus osoitti, että ennakkoluuloisuus on väärin? Miten hän opetti seuraajiaan kohtelemaan toisia puolueettomasti ja vahvistamaan yhteenkuuluvuuttaan? Miten hänen opetuksensa auttavat meitä pitämään yhtä?

4. Kerro esimerkkejä ennakkoluuloista, joita Jeesus kohtasi.

⁴ Jeesus joutui kokemaan ennakkoluuloisuutta. Kun Filippus kertoi Natanaelille löytäneensä Messiaan, Natanael vastasi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” (Joh. 1:46.) Ilmeisesti Natanael tunsi Miikan 5:2:ssa olevan ennustuksen ja ajatteli, että Nasaret oli liian merkityksetön paikka ollakseen Messiaan kotikaupunki. Jotkut huomattavat juudealaiset puolestaan halveksivat Jeesusta, koska hän oli galilealainen (Joh. 7:52). Monet juudealaiset pitivät galilealaisia itseään alempiarvoisina. Lisäksi toiset juutalaiset yrittivät loukata Jeesusta kutsumalla häntä samarialaiseksi (Joh. 8:48). Samarialaiset erosivat juutalaisista syntyperänsä ja uskontonsa perusteella. Juudealaiset sen enempää kuin galilealaisetkaan eivät kunnioittaneet samarialaisia eivätkä halunneet olla tekemisissä heidän kanssaan (Joh. 4:9).

5. Millaisia ennakkoluuloja Jeesuksen seuraajat saivat osakseen?

⁵ Juutalaiset johtajat väheksyivät Jeesuksen seuraajia, ja fariseukset luokittelivat heidät ”kirotuiksi” (Joh. 7:47–49). Fariseukset pitivät kaikkia, jotka eivät noudattaneet heidän perinteitään eivätkä olleet käyneet rabbien kouluja, halveksittavina ja ”tavallisina ihmisinä” (Apt. 4:13). Ennakkoluulot, joita Jeesus ja hänen opetuslapsensa saivat osakseen, juontuivat uskonnollisista, yhteiskunnallisista ja etnisistä eroavuuksista. Opetuslapsilla itselläänkin oli ennakkoluuloja. Jotta he voisivat hioutua yhteen, heidän täytyisi muokata omaa ajatteluaan.

6. Kerro esimerkkejä siitä, miten ennakkoluulot voivat vaikuttaa meihin.

⁶ Nykyään useimmat meistä elävät ennakkoluuloisessa ympäristössä. Saatamme olla ennakkoluulojen uhreja, tai ehkä olemme itse jossain määrin ennakkoluuloisia. Eräs nykyään tienraivaajana toimiva australialainen sisar kertoo: ”Vihani valkoihoisia kohtaan kasvoi, kun mietin, miten epäoikeudenmukaisesti aboriginaaleja oli kohdeltu ja edelleen kohdeltiin. Vihaani lietsoi entisestään se huono kohtelu, jota olin itse kokenut.” Muuan kanadalainen veli kertoo, millaisia ennakkoluuloja hänellä oli aiemmin. ”Ajattelin, että ranskankieliset olivat parempia kuin muut”, hän myöntää. ”Aloin vihata englantia puhuvia ihmisiä.”

7. Miten Jeesus osoitti, että ennakkoluuloisuus on väärin?

⁷ Ennakkoluulot voivat nykyään olla syvään juurtuneita, aivan kuten ne olivat Jeesuksenkin päivinä. Miten Jeesus osoitti, että ennakkoluuloisuus on väärin? Ensinnäkin hän oli itse täysin puolueeton, vailla minkäänlaisia ennakkoluuloja. Hän saarnasi rikkaille ja köyhille, fariseuksille ja samarialaisille, jopa veronkantajille ja syntisille. Toiseksi Jeesus opetti seuraajilleen sanoillaan ja esimerkillään, että heidän piti päästä eroon epäluuloista ja suvaitsemattomuudesta.

8. Mihin tärkeään periaatteeseen yhteenkuuluvuutemme perustuu? Selitä.

⁸ Jeesus opetti tärkeän periaatteen, johon  yhteenkuuluvuutemme perustuu. Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Te kaikki olette veljiä.” (Lue Matteuksen 23:8, 9.) Olemme tietysti kaikki ”veljiä” siinä mielessä, että jokainen meistä on Aadamin jälkeläinen (Apt. 17:26). Mutta yhdistäviä tekijöitä on muitakin. Jeesus selitti, että hänen opetuslapsensa olivat toistensa veljiä ja sisaria, koska he kaikki tunnustivat Jehovan taivaalliseksi Isäkseen (Matt. 12:50). Lisäksi heistä oli tullut osa suurta hengellistä perhettä, jota yhdistivät rakkaus ja usko. Siksi apostolit kutsuivat toisia opetuslapsia kirjeissään usein veljiksi ja sisariksi (Room. 1:13; 1. Piet. 2:17; 1. Joh. 3:13). *

9, 10. a) Miksi juutalaisilla ei ollut aihetta ylpeyteen syntyperänsä vuoksi? b) Miten Jeesus havainnollisti sitä, että ennakkoluuloisuus toiseen rotuun tai kansaan kuuluvia kohtaan on väärin? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁹ Kun Jeesus oli tähdentänyt sitä, että meidän tulee pitää toisiamme veljinä ja sisarina, hän painotti nöyryyden tarvetta. (Lue Matteuksen 23:11, 12.) Kuten jo totesimme, ylpeys aiheutti epäsopua apostolien keskuudessa. Ongelmaksi saattoi nousta myös rotu- ja kansallisylpeys. Oliko juutalaisilla aihetta ylpeyteen siksi, että he olivat Abrahamin jälkeläisiä? Monet juutalaiset olivat vahvasti tätä mieltä. Johannes Kastaja kuitenkin sanoi heille: ”Jumalalla on voima herättää näistä kivistä lapsia Abrahamille.” (Luuk. 3:8.)

¹⁰ Jeesus tuomitsi rotu- ja kansallisylpeyden. Hän teki sen selväksi, kun eräs lainoppinut kysyi häneltä: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Vastaukseksi Jeesus kertoi vertauksen samarialaisesta, joka piti ystävällisesti huolta ryöstäjien pahoinpitelemästä juutalaisesta. Tiellä ohi kulkevat juutalaiset vähät välittivät tästä kovaonnisesta matkamiehestä, mutta samarialainen tunsi sääliä häntä kohtaan. Jeesus päätti kertomuksensa sanomalla lainoppineelle, että hänen pitäisi olla kuin tuo samarialainen. (Luuk. 10:25–37.) Kertomuksellaan Jeesus osoitti, että samarialainen pystyi opettamaan juutalaisille, mitä aito lähimmäisenrakkaus merkitsee.

11. Miksi Jeesuksen opetuslasten täytyi oppia suhtautumaan ihmisiin puolueettomasti, ja miten Jeesus auttoi heitä ymmärtämään sen?

¹¹ Ennen taivaaseen nousemistaan Jeesus käski opetuslapsiaan kertomaan hyvää uutista ”koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Apt. 1:8). Jotta opetuslapset voisivat täyttää tämän tehtävän, heidän täytyi voittaa ylpeytensä ja ennakkoluulonsa. Jeesus oli jo valmistanut heitä tähän valtavaan työhön kiinnittämällä heidän huomionsa ulkomaalaisten hyviin ominaisuuksiin. Hän oli puhunut arvostavasti eräästä ulkomaalaisesta upseerista, jolla oli huomattava usko (Matt. 8:5–10). Kotikaupungissaan Nasaretissa Jeesus oli sanonut, että Jehova oli osoittanut suosiota ulkomaalaisille, esimerkiksi Sarpatin kaupungista olevalle foinikialaiselle leskelle ja spitaalia sairastavalle syyrialaiselle Naamanille (Luuk. 4:25–27). Lisäksi Jeesus oli saarnannut samarialaiselle naiselle ja jopa viettänyt kaksi päivää eräässä Samarian kaupungissa, koska sen asukkaat olivat kiinnostuneita hänen sanomastaan (Joh. 4:21–24, 40).

12, 13. a) Miten apostolit reagoivat, kun Jeesus opetti samarialaista naista? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.) b) Mistä tiedämme, että Jaakob ja Johannes eivät ymmärtäneet opetuksen ydintä?

¹² Apostolien ei ollut helppo päästä eroon ennakkoluuloistaan. He yllättyivät nähdessään, että Jeesus oli halukas opettamaan samarialaista naista (Joh. 4:9, 27). Juutalaiset  uskonnolliset johtajat eivät puhuneet julkisesti naisille, saati sitten huonomaineiselle samarialaiselle naiselle. Apostolit kehottivat Jeesusta syömään, mutta hän oli niin uppoutunut hengelliseen keskusteluun, että ateria sai odottaa. Hänen Isänsä halusi hänen saarnaavan – myös samarialaiselle naiselle – ja Isän tahdon tekeminen oli hänelle kuin ruokaa. (Joh. 4:31–34.)

¹³ Jaakob ja Johannes eivät tajunneet tätä opetusta. Kulkiessaan Jeesuksen kanssa Samarian läpi opetuslapset etsivät yösijaa eräästä samarialaisesta kylästä. Kun samarialaiset eivät suostuneet ottamaan heitä vastaan, Jaakob ja Johannes ehdottivat vihoissaan, että käskettäisiin tulen syöksähtää taivaasta ja tuhota koko kylä. Jeesus nuhteli heitä voimakkaasti. (Luuk. 9:51–56.) Olisivatko Jaakob ja Johannes mahtaneet reagoida samalla tavalla, jos he olisivat saaneet tällaisen epäystävällisen vastaanoton kotiseudullaan Galileassa? Näyttää siltä, että heidän suuttumuksensa johtui ennakkoluuloista. Tämä vihanpurkaus saattoi nolottaa Johannesta myöhemmin, kun hän saarnasi samarialaisille ja monet heistä kuuntelivat (Apt. 8:14, 25).

14. Miten ratkaistiin eräs ongelma, joka liittyi mahdollisesti kielellisiin ennakkoluuloihin?

¹⁴ Pian vuoden 33 helluntain jälkeen Jeesuksen seuraajien keskuudessa ilmeni syrjintää. Kun ruokaa jaettiin puutteenalaisille leskille, kreikankielisiä leskiä syrjittiin (Apt. 6:1). Yksi syy ongelmaan saattoivat olla kieleen liittyvät ennakkoluulot. Apostolit ratkaisivat ongelman nopeasti nimittämällä hengellisesti päteviä miehiä huolehtimaan ruoan jakelusta. Kaikilla näillä veljillä oli kreikkalaiset nimet, minkä ansiosta syrjittyjen leskien oli kenties helpompi hyväksyä heidät.

15. Miten Pietari oppi kohtelemaan kaikkia puolueettomasti? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹⁵ Vuonna 36 saarnaamistyöstä tuli paljon kansainvälisempää. Apostoli Pietari oli aiemmin tottunut olemaan tekemisissä ainoastaan juutalaisten kanssa. Mutta kun Jumala teki selväksi, että kristityt eivät saa olla puolueellisia, Pietari saarnasi roomalaiselle sotilaalle Corneliukselle. (Lue Apostolien tekojen 10:28, 34, 35.) Sen jälkeen Pietari vietti aikaa ei-juutalaisten uskovien seurassa ja söi heidän kanssaan. Kun hän vuosia myöhemmin oli Antiokian kaupungissa, hän kuitenkin lakkasi syömästä ei-juutalaisten kristittyjen kanssa (Gal. 2:11–14). Paavali oikaisi aiheellisesti Pietaria, joka ilmeisesti otti ojennuksen vastaan. Kun Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Vähän-Aasian juutalaisille ja ei-juutalaisille kristityille, hän puhui lämpimästi ”koko veljesseurasta”. (1. Piet. 1:1; 2:17.)

16. Mistä varhaiskristityt tultiin tuntemaan?

¹⁶ Jeesuksen esimerkki selvästikin opetti apostoleja rakastamaan ”kaikenlaisia ihmisiä” (Joh. 12:32; 1. Tim. 4:10). He muuttivat ajattelutapaansa, vaikka se vei aikaa. Varhaiskristityt tultiin tuntemaan siitä, että he rakastivat toisiaan. 100-luvulla elänyt Tertullianus kertoi teoksessaan, että muut ihmiset sanoivat kristityistä seuraavasti: ”He rakastavat toisiaan – – [ja] ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.” Kun nämä kristityt pukivat ylleen ”uutta persoonallisuutta”, he oppivat ymmärtämään, että kaikki ihmiset ovat Jumalan silmissä tasavertaisia (Kol. 3:10, 11).

17. Miten voimme päästä eroon syvään juurtuneista ennakkoluuloista? Kerro esimerkkejä.

¹⁷ Syvään juurtuneista ennakkoluuloista eroon pääseminen voi nykyäänkin viedä aikaa. Ranskassa asuva sisar kuvailee taisteluaan seuraavasti: ”Jehova on opettanut minulle, mitä rakkaus merkitsee, mitä jakaminen merkitsee ja mitä kaikenlaisten ihmisten rakastaminen merkitsee. Joudun silti edelleen opettelemaan ennakkoluulotonta suhtautumista toisiin, eikä se ole aina helppoa. Siksi rukoilen jatkuvasti tämän asian johdosta.” Eräällä espanjalaisella  sisarella on samanlainen haaste, ja hän kertoo: ”Joskus vihan tunteeni erästä etnistä ryhmää kohtaan nostavat päätään, mutta useimmiten onnistun tukahduttamaan ne. Tiedän kuitenkin, että minun täytyy jatkaa taistelua. Olen Jehovalle kiitollinen siitä, että saan kuulua hänen palvelijoidensa yhtenäiseen perheeseen.” Meidän jokaisen on hyvä arvioida asenteitamme rehellisesti. Voisiko meillä näiden kahden sisaren tavoin olla joitain ennakkoluuloja, joista meidän täytyisi hankkiutua eroon?

18, 19. a) Mitä syitä meillä on ottaa kaikki tervetulleina vastaan? b) Miten voimme käytännössä tehdä sen?

¹⁸ On hyvä muistaa, että me kaikki olemme joskus olleet ”vieraita” eli ikään kuin ulkomaalaisia – sellaisia, joilla ei ollut läheistä suhdetta Jumalaan (Ef. 2:12). Jehova on kuitenkin vetänyt meidät luokseen ”rakkauden siteillä” (Hoos. 11:4; Joh. 6:44). Kristus otti meidät tervetulleina vastaan ja avasi meille oven Jumalan perheeseen. (Lue Roomalaiskirjeen 15:7.) Koska olemme epätäydellisyydestämme huolimatta saaneet Jeesukselta näin lämpimän vastaanoton, meille ei pitäisi tulla mieleenkään, että torjuisimme jonkun toisen.

¹⁹ Jakautuneisuus, ennakkoluuloisuus ja vihamielisyys tulevat epäilemättä lisääntymään sitä mukaa kuin lähestymme tämän pahan järjestelmän loppua (Gal. 5:19–21; 2. Tim. 3:13). Me Jehovan palvelijat haluamme kuitenkin saada ”ylhäältä tulevaa viisautta”, joka on puolueeton ja edistää rauhaa (Jaak. 3:17, 18). Solmimme mielellämme ystävyyssuhteita eri maista oleviin ihmisiin, hyväksymme heidän erilaisen kulttuurinsa ja ehkä jopa opettelemme heidän kieltään. Kun toimimme näin, rauhasta tulee keskuudessamme ”niin kuin virta” ja oikeudenmukaisuudesta ”kuin meren aallot” (Jes. 48:17, 18).

20. Mitä tapahtuu, kun rakkaus muovaa ajatteluamme ja tunteitamme?

²⁰ ”Tosi tiedon tulvaportit avautuivat edessäni”, sanoo australialainen sisar, josta kerrottiin aiemmin. Hän kuvailee, miten Raamatun tutkiminen vaikutti häneen: ”Ajatteluni ja tunteeni muuttuivat totaalisesti. Syvään juurtuneet ennakkoluulot ja vihan tunteet haihtuivat olemattomiin.” Kanadalainen veli puolestaan oivalsi, ”että tietämättömyys on usein rasismin äiti ja että ihmisten ominaisuudet eivät riipu heidän syntymäpaikastaan”. Hän meni jopa naimisiin englantia puhuvan sisaren kanssa. Tällaiset esimerkit todistavat, että kristillinen rakkaus voittaa ennakkoluulot. Se yhdistää meidät katkeamattomin sitein. (Kol. 3:14.)