Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tervehdyksessä on voimaa!

Tervehdyksessä on voimaa!

”HEI! Mitä kuuluu?”

Olet varmasti usein tervehtinyt toisia tähän tapaan. Ehkä olet samalla kätellyt tai halannut heitä. Tavat ja sanat saattavat vaihdella alueittain, mutta tervehdyksen perusperiaatteet ovat pitkälti samat. Sitä, ettei tervehdi tai ei vastaa tervehdykseen, pidetään itse asiassa usein epäystävällisyytenä tai huonona käytöksenä.

Kaikkien ei kuitenkaan ole helppo tervehtiä toisia. Jotkut epäröivät toisten tervehtimistä, koska he ovat ujoja tai heillä on huono itsetunto. Toisten on vaikea tervehtiä niitä, jotka ovat ihonväriltään, kulttuuriltaan tai sosiaaliselta asemaltaan erilaisia kuin he itse. Lyhyelläkin tervehdyksellä voi kuitenkin olla erittäin myönteinen vaikutus.

Mitä tervehdys voi saada aikaan? Mitä voimme Raamatun sivuilta oppia tervehtimisestä?

TERVEHDI ”KAIKENLAISIA IHMISIÄ”

Kun apostoli Pietari toivotti tervetulleeksi kristilliseen seurakuntaan ensimmäisen ympärileikkaamattoman ei-juutalaisen, Corneliuksen, hän sanoi: ”Jumala ei ole puolueellinen.” (Apt. 10:34.) Myöhemmin Pietari kirjoitti, että Jumala ”haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9). Saattaisimme ensi lukemalta yhdistää nämä raamatunkohdat vain sellaisiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita totuudesta. Mutta Pietari antoi kristityille myös seuraavan neuvon: ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljesseuraa.” (1. Piet. 2:17.) Eikö meidän siis olisikin hyvä tervehtiä ihmisiä riippumatta heidän ihonväristään, kulttuuristaan tai taustastaan? Se on yksi tapa osoittaa kunnioitusta ja rakkautta heitä kohtaan.

Apostoli Paavali kannusti seurakuntaan kuuluvia: ”Ottakaa – – toinen toisenne tervetulleina vastaan, niin kuin Kristuskin on ottanut meidät tervetulleina vastaan.” (Room. 15:7.) Paavali puhui arvostavasti sellaisista kristityistä, jotka olivat olleet hänelle ”vahvistavana apuna”. Nykyään veljet ja sisaret tarvitsevat vielä enemmän vahvistusta, koska Saatana hyökkää aggressiivisesti Jumalan kansaa vastaan. (Kol. 4:11; Ilm. 12:12, 17.)

Toisen tervehtiminen voi saada hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi, mutta kuten Raamatun esimerkit osoittavat, tervehdyksistä on muutakin hyötyä.

KANNUSTUSTA, ROHKAISUA, RAKKAUTTA

Kun lähestyi aika, jolloin Jumalan Pojan elämä siirrettäisiin Marian kohtuun, Jehova lähetti enkelin puhumaan Marialle. ”Päivää, suuresti suosittu”, enkeli aloitti, ”Jehova on sinun kanssasi.” Maria oli ”perin levoton”, ymmällään siitä, että enkeli puhui hänelle. Enkeli huomasi sen ja sanoi: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan edessä.” Hän selitti, että Jumala halusi Marian synnyttävän Messiaan. Maria ei ollut enää levoton vaan vastasi tottelevaisesti: ”Katso: Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Luuk. 1:26–38.)

Enkeli sai suuren kunnian toimia Jehovan sanansaattajana; toisaalta hän ei pitänyt arvolleen sopimattomana puhutella epätäydellistä ihmistä. Hän aloitti tervehdyksellä. Mitä voimme oppia tästä esimerkistä? Meidän tulisi olla halukkaita tervehtimään ja rohkaisemaan toisia. Jo muutamalla sanalla voimme tehdä hyvää toisille ja lisätä heidän luottamustaan siihen, että he todella ovat osa Jehovan kansaa.

Paavali oppi tuntemaan monia veljiä ja sisaria Vähän-Aasian ja Euroopan seurakunnista. Hän lähetti kirjeissään terveisiä monille veljille ja sisarille ja mainitsi heistä nimenomaisia yksityiskohtia. Roomalaiskirjeen luku 16 on tästä hyvä esimerkki. Paavali kirjoitti Foibesta, ”sisarestamme”, ja kehotti veljiä ”ottamaan hänet tervetulleena vastaan Herrassa pyhien arvon mukaisesti ja auttamaan häntä” missä tahansa tarpeellisessa asiassa. Paavali lähetti terveisiä Priscalle ja Aquilalle, ”joita en kiitä vain minä, vaan myös kaikki kansakuntien seurakunnat”. Hän lähetti terveisiä myös joillekin sellaisille, joista emme nykyään tiedä paljon mitään: ”Epainetokselle, rakkaalleni” sekä ”Tryfainalle ja Tryfosalle, naisille jotka työskentelevät ahkerasti Herrassa”. Selvästikin Paavali piti veljien ja sisarten huomioimista tärkeänä. (Room. 16:1–16.)

Kuvittele, miten hyvältä näistä ystävistä tuntui kuulla, että heitä muisteltiin lämmöllä. Se sai heidät rakastamaan Paavalia ja toisiaan entistä enemmän! Noiden sydämellisten terveisten kuuleminen varmasti kannusti muitakin kristittyjä ja auttoi heitä pysymään lujina uskossa. Henkilökohtainen kiinnostus ja kiitos vahvistavat ystävyyssuhteita ja yhdistävät Jumalan uskollisia palvelijoita.

Kun Paavali saapui Puteolin satamaan ja suuntasi pohjoiseen kohti Roomaa, siellä asuvat kristityt tulivat häntä vastaan. Nähdessään heidät matkan päästä Paavali ”kiitti Jumalaa ja rohkaistui” (Apt. 28:13–15). Joskus pystymme ehkä vain hymyilemään tai vilkuttamaan tervehdykseksi. Sekin voi piristää toista, joka saattaa olla masentunut tai surullinen.

YHTEINEN POHJA

Opetuslapsi Jaakobin täytyi antaa suoria neuvoja joillekin kristityille. He olivat ystävystymässä maailman kanssa ja näin syyllistymässä hengelliseen aviorikokseen (Jaak. 4:4). Mutta huomaa, miten Jaakob aloitti kirjeensä:

”Jaakob, Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orja, kahdelletoista hajallaan olevalle heimolle: Tervehdys!” (Jaak. 1:1.) Jaakobin alkutervehdyksestä lukijat huomasivat, että heillä oli samanlainen asema Jumalan edessä kuin hänelläkin, ja se epäilemättä helpotti neuvojen vastaanottamista. Nöyrä tervehdys voi tosiaan avata oven vakaviinkin keskusteluihin.

Jo lyhyt tervehdys voi tehdä suuren vaikutuksen, jos se on vilpitön ja sen vaikuttimena on aito rakkaus. Näin on silloinkin, kun toinen ei näytä reagoivan siihen. (Matt. 22:39.) Irlannissa muuan sisar saapui valtakunnansalille juuri kun kokous oli alkamassa. Hänen kiirehtiessään sisään eräs veli kääntyi häntä kohti, hymyili ja sanoi: ”Hei. Onpa kiva nähdä.” Sisar vain meni istumaan.

Muutamaa viikkoa myöhemmin sisar tuli kertomaan veljelle, että hänellä oli jonkin aikaa ollut vaikea tilanne kotona. Sisar sanoi: ”Olin sinä iltana niin poissa tolaltani, että meinasin jäädä pois kokouksesta. En muista kokouksesta paljon muuta kuin sinun tervehdyksesi. Se sai minut tuntemaan itseni tervetulleeksi. Kiitos.”

Veljellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten voimakas vaikutus hänen lyhyellä tervehdyksellään oli ollut. Hän toteaa: ”Kun sisar kertoi, mitä nuo muutamat sanat olivat merkinneet hänelle, olin iloinen siitä, että olin huomioinut hänet. Minullekin tuli hyvä mieli.”

Salomo kirjoitti: ”Lähetä leipäsi vesien pinnalle, sillä monien päivien kuluttua löydät sen jälleen.” (Saarn. 11:1.) Kun pidämme tapanamme tervehtiä toisia, etenkin veljiämme ja sisariamme, ilahdutamme heitä ja saamme iloa itsekin. Älä siis koskaan aliarvioi tervehdyksen voimaa!