Miksi nimeltä mainitsematon mies sanoi, että hän ”vaarantaisi oman perintönsä”, jos hän ottaisi Ruutin vaimokseen? (Ruut 4:1, 6.)

Jos naimisissa oleva mies kuoli Raamatun aikoina lapsettomana, miten kävi hänen omistamalleen maalle? Katosiko hänen sukunsa nimi lopullisesti? Mooseksen laissa otettiin tällaiset asiat huomioon.

Mitä tapahtui sellaisen miehen maaomaisuudelle, joka kuoli tai joutui myymään sen taloudellisista syistä? Miehen veli tai muu lähisukulainen pystyi lunastamaan sen, ja näin se pysyi suvun omistuksessa. (3. Moos. 25:23–28; 4. Moos. 27:8–11.)

Miten kuolleen miehen suvun nimi säilyisi? Sitä varten oli olemassa lankousavioliitto, jollainen solmittiin esimerkiksi Ruutin tapauksessa. Siinä mies meni naimisiin veljensä lesken kanssa, ja heille syntyvä lapsi peri kuolleen miehen nimen ja omaisuuden. Tämän järjestelyn ansiosta myös leskestä pystyttiin huolehtimaan. (5. Moos. 25:5–7; Matt. 22:23–28.)

Noomi oli naimisissa Elimelek-nimisen miehen kanssa, mutta kun tämä ja heidän kaksi poikaansa kuolivat, Noomille ei jäänyt ketään, joka olisi elättänyt hänet (Ruut 1:1–5). Palattuaan Juudaan Noomi neuvoi miniäänsä Ruutia kysymään Boasilta, voisiko tämä lunastaa Elimelekin maa-alueen (Ruut 2:1, 19, 20; 3:1–4). Boas oli Elimelekin lähisukulainen, mutta hän tiesi, että oli vieläkin läheisempää sukua oleva mies, jonka nimeä Raamattu ei kerro. Siksi tuo mies sai päättää ensin, haluaako hän toimia lunastajana. (Ruut 3:9, 12, 13.)

Mies oli aluksi halukas auttamaan (Ruut 4:1–4). Hän tiesi, että vaikka hän joutuisi maksamaan Elimelekin maasta, Noomi ei enää voisi saada lasta, joka perisi sen. Se saattoi tuntua miehestä hyvältä sijoitukselta, koska maasta tulisi käytännössä osa hänen omaa perintöään.

Mies kuitenkin muutti mieltään, kun tajusi, että hänen pitäisi mennä naimisiin Ruutin kanssa. Hän sanoi: ”En voi lunastaa sitä, jotten vaarantaisi omaa perintöäni.” (Ruut 4:5, 6.) Mitä hän tarkoitti?

Jos hän tai joku muu menisi naimisiin Ruutin kanssa ja heille syntyisi poika, tuo poika perisi Elimelekin maa-alueen. Miten se ”vaarantaisi” miehen ”perinnön”? Raamattu ei vastaa, mutta tässä on joitain mahdollisia syitä:

• Hän saattoi ajatella, että Elimelekin maa-alueeseen sijoitetut rahat menisivät hukkaan, koska lopulta maa ei kuuluisi hänelle vaan Ruutin pojalle.

• Hänellä olisi velvollisuus elättää sekä Noomi että Ruut.

• Jos hän saisi Ruutin kanssa muita lapsia, nämä jakaisivat perinnön hänellä jo mahdollisesti olevien lasten kanssa.

• Jos miehellä ei ollut ennestään lapsia, Ruutille syntyvällä pojalla olisi oikeus sekä Elimelekin että miehen omaan maahan. Hän siis menettäisi maansa lapselle, joka perisi Elimelekin nimen eikä hänen omaansa. Mies ei ollut halukas auttamaan Noomia, koska se olisi vaarantanut hänen perintönsä. Sen sijaan hän antoi lunastusoikeuden seuraavaksi lähimmälle sukulaiselle, Boasille. Boas päätti toimia lunastajana, jotta ”kuolleen miehen perintö pysyisi miehen nimissä” (Ruut 4:10).

Mies, joka ei suostunut toimimaan lunastajana, oli ilmeisesti kiinnostunut lähinnä oman nimensä ja perintönsä säilyttämisestä. Hänellä oli itsekkäät vaikuttimet. Ironista kyllä kukaan ei nykyään tiedä hänen nimeään, vaan se on unohtunut historian hämärään. Lisäksi hän menetti suuren kunnian, jonka Boas sai: kunnian tulla Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, esi-isäksi. Siitä että mies kieltäytyi itsekkäästi auttamasta, oli siis hänelle ikävät seuraukset. (Matt. 1:5; Luuk. 3:23, 32.)