UHRIT ovat jo kauan olleet tärkeä osa Jehovan palvontaa. Israelilaiset uhrasivat eläinuhreja, ja kristityt on aina tunnettu ”ylistysuhreistaan”. On kuitenkin myös muita uhreja, jotka miellyttävät Jumalaa. (Hepr. 13:15, 16.) Ne tuovat sekä iloa että siunauksia, kuten seuraavat esimerkit osoittavat.

Kauan sitten elänyt uskollinen Jumalan palvelija Hanna halusi kovasti poikaa, mutta hän oli hedelmätön. Hanna lupasi Jehovalle rukouksessa, että jos hänelle syntyisi poika, hän ”antaisi hänet Jehovalle kaikiksi elinpäivikseen” (1. Sam. 1:10, 11). Myöhemmin Hanna tuli raskaaksi ja synnytti pojan, joka sai nimen Samuel. Kun Samuel oli vieroitettu, Hanna vei hänet tabernaakkeliin, kuten oli luvannut. Jehova siunasi Hannaa hänen uhrautuvuutensa vuoksi. Hanna sai vielä viisi lasta, ja Samuelista tuli profeetta ja yksi Raamatun kirjoittajista (1. Sam. 2:21).

Hannan ja Samuelin tavoin nykyajan kristityt voivat käyttää elämänsä Luojan palvelemiseen. Jeesus lupasi, että kaikki uhraukset, joita teemme Jehovan palvonnan hyväksi, palkitaan moninkertaisesti (Mark. 10:28–30).

Ensimmäisellä vuosisadalla kristitty nainen nimeltä Dorkas tunnettiin ”hyvistä teoista ja armonlahjoista” – uhrauksista, joita hän teki toisten auttamiseksi. Mutta valitettavasti hän ”sairastui ja kuoli”, mikä toi surua seurakunnalle. Kun opetuslapset kuulivat, että Pietari oli lähistöllä, he pyysivät häntä tulemaan paikalle nopeasti. Kuvittele, miten iloisia he olivat, kun Pietari tuli ja herätti Dorkaksen kuolleista! Tämä on ensimmäinen muistiin merkitty tapaus, jossa joku apostoli herätti kuolleen henkiin. (Apt. 9:36–41.) Jumala ei ollut unohtanut Dorkaksen uhrauksia (Hepr. 6:10). Kertomus hänen anteliaisuudestaan on säilynyt Jumalan sanassa, ja me voimme jäljitellä hänen hyvää esimerkkiään.

Myös apostoli Paavali oli erinomainen esimerkki ihmisestä, joka antoi säästelemättä aikaa ja huomiota toisille. Hän kirjoitti Korintissa asuville kristityille: ”Minä puolestani olen erittäin mielelläni kuluttava, mitä minulla on, ja tuleva täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi.” (2. Kor. 12:15.) Kokemus opetti Paavalille, että uhrausten tekeminen toisten hyväksi tuo tyytyväisyyttä ja ennen kaikkea Jehovan siunauksen ja hyväksynnän (Apt. 20:24, 35).

Jehovaa selvästikin miellyttää se, että käytämme aikaamme ja energiaamme valtakunnan etujen hyväksi ja veljien ja sisarten auttamiseen. Mutta onko vielä muita tapoja, joilla voimme tukea valtakunnan saarnaamistyötä? Kyllä on. Voimme kunnioittaa Jumalaa vapaaehtoisilla lahjoituksillamme. Niitä käytetään maailmanlaajuisen saarnaamistyön edistämiseen, esimerkiksi lähetystyöntekijöiden ja muiden kokoaikaisten erikoispalvelijoiden tukemiseen. Lahjoitusvarojen ansiosta voidaan myös valmistaa ja kääntää julkaisuja ja videoita, antaa katastrofiapua ja rakentaa uusia valtakunnansaleja. Voimme olla varmoja, että anteliasta siunataan. Lisäksi kun annamme kalleuksiamme Jehovalle, kunnioitamme häntä. (Sananl. 3:9; 22:9.)