1, 2. a) Miten Jeesus suhtautui Jumalan lakiin? b) Miten kirjanoppineet ja fariseukset vääristelivät lakia?

JEESUS rakasti Mooseksen lakia. Se ei ole yllätys, sillä lain oli antanut hänen elämänsä tärkein persoona, hänen Isänsä Jehova. Jeesuksen syvä kiintymys Jumalan lakia kohtaan ennustettiin seuraavin sanoin psalmissa 40:8: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on sisimmässäni.” Jeesus vahvisti sanoillaan ja teoillaan, että Jumalan laki oli täydellinen ja hyödyllinen ja että kaikki, mitä siihen oli kirjoitettu, täyttyisi (Matt. 5:17–19).

² Jeesus oli varmasti murheellinen, kun hän näki, miten kirjanoppineet ja fariseukset vääristelivät hänen Isänsä lakia. He toimivat pikkutarkasti lain pienimpien yksityiskohtien mukaan, ja siksi Jeesus sanoi: ”Te annatte kymmenykset mintusta ja tillistä ja kuminasta.” Mikä heidän ongelmansa oli? Jeesus lisäsi: ”Mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden.” (Matt. 23:23.) Toisin kuin omahyväiset fariseukset Jeesus ymmärsi lain hengen ja sen, mitä lain käskyt kertoivat Jehovan ominaisuuksista.

3. Mitä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

 ³ Kristityt eivät ole lakiliiton alaisuudessa (Room. 7:6). Jehova on kuitenkin sisällyttänyt Mooseksen lain Sanaansa Raamattuun. Hän ei halua, että takerrumme tämän lain yksityiskohtiin vaan että ymmärrämme lain ”painavammat asiat” eli sen taustalla olevat periaatteet ja sovellamme niitä. Mitä periaatteita liittyy esimerkiksi turvakaupunkijärjestelyyn? Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten tahattoman tappajan piti toimia ja mitä opimme siitä. Tästä kirjoituksesta havaitsemme, että turvakaupunkijärjestely opettaa meille paljon myös Jehovasta ja siitä, miten voimme jäljitellä hänen ominaisuuksiaan. Saamme vastaukset kolmeen kysymykseen: Mitä turvakaupungit kertovat Jehovan armosta? Mitä ne opettavat siitä, miten Jehova suhtautuu elämään? Miten tästä järjestelystä ilmenee hänen täydellinen oikeudenmukaisuutensa? Kun tarkastelemme näitä kysymyksiä, mieti, miten voit jäljitellä taivaallista Isääsi. (Lue Efesolaiskirjeen 5:1.)

4, 5. a) Miten turvakaupunkeihin pakeneminen oli tehty helpoksi ja miksi? b) Mitä se opettaa Jehovasta?

⁴ Turvakaupunkeihin pakeneminen oli tehty helpoksi. Jehova käski israelilaisia valitsemaan kuusi turvakaupunkia, kolme kaupunkia kummaltakin puolelta Jordania. Miksi? Jotta tahaton tappaja pääsisi turvaan nopeasti ja helposti. (4. Moos. 35:11–14.) Turvakaupunkeihin vievät tiet pidettiin hyvässä kunnossa (5. Moos. 19:3). Juutalaisen perimätiedon mukaan teiden varsille oli pystytetty viittoja, jotka auttoivat pakenijaa löytämään kaupunkiin. Turvakaupunkijärjestelyn ansiosta tahattoman tappajan ei tarvinnut paeta toiseen maahan, missä hänellä olisi voinut olla houkutus palvoa vääriä jumalia.

⁵ Jehova oli antanut käskyn, että jos joku oli tappanut ihmisen tahallaan, hänet piti surmata. Toisaalta Jehova huolehti siitä, että tahattomalla tappajalla oli mahdollisuus saada osakseen armoa ja myötätuntoa ja päästä turvaan. ”Kaikki oli tehty mahdollisimman selkeäksi, yksinkertaiseksi ja helpoksi”, kirjoitti eräs raamatunselittäjä. ”Tämä oli Jumalan armollinen toimintatapa.” Jehova ei ole sydämetön tuomari, joka haluaa rangaista palvelijoitaan. Sen sijaan hän on ”Jumala, jolla on runsaasti armoa” (Ef. 2:4).

6. Miten fariseusten asenne oli ristiriidassa Jumalan armon kanssa?

⁶ Fariseukset olivat sitä vastoin haluttomia osoittamaan armoa. Perimätiedon mukaan he esimerkiksi antoivat anteeksi saman rikkomuksen korkeintaan kolme  kertaa. Jeesus toi esiin heidän väärän asenteensa esittämällä vertauksen fariseuksesta, joka rukoili: ”Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja.” Veronkantaja pyysi nöyrästi Jumalalta armoa, kun taas fariseukset eivät halunneet osoittaa armoa. Miksi he olivat sellaisia? Raamattu sanoo, että he ”eivät pitäneet muita minään”. (Luuk. 18:9–14.)

7, 8. a) Miten voit jäljitellä Jehovaa, kun joku rikkoo sinua vastaan? b) Miten anteeksi antaminen koettelee nöyryyttä?

⁷ Jäljittele Jehovaa, älä fariseuksia. Ole myötätuntoinen. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:13.) Tee siis toisille helpoksi pyytää sinulta anteeksi (Luuk. 17:3, 4). Kysy itseltäsi: Olenko valmis antamaan toisille anteeksi, vaikka he olisivat rikkoneet minua vastaan useamman kerran? Jos joku on loukannut minua, pyrinkö tosissani palauttamaan rauhan välillemme?

⁸ Anteeksi antaminen on todellinen nöyryyden koe. Fariseukset epäonnistuivat tässä kokeessa, koska he pitivät toisia itseään huonompina. Meitä kristittyjä kuitenkin neuvotaan pitämään nöyrästi toisia itseämme parempina, anteeksiantomme arvoisina (Fil. 2:3). Jäljitteletkö Jehovaa ja läpäisetkö nöyryyden kokeen? Pidä ”tie” anteeksiantoon auki ja hyvässä kunnossa. Ole nopea osoittamaan armoa ja hidas loukkaantumaan (Saarn. 7:8, 9).

9. Miten Jehova korosti israelilaisille, että ihmiselämä on pyhää?

⁹ Yksi turvakaupunkien päätarkoitus oli suojella israelilaisia verivelalta (5. Moos. 19:10). Jehova rakastaa elämää ja vihaa ”käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta” (Sananl. 6:16, 17). Oikeudenmukaisena ja pyhänä Jumalana hän ei voinut sivuuttaa myöskään sitä, että joku tappoi toisen vahingossa. Tahattomalle tappajalle osoitettiin kyllä armoa. Hänen piti kuitenkin esittää asiansa vanhimmille, ja jos kuolemantuottamus todettiin vahingoksi, hänen piti pysyä turvakaupungissa ylimmäisen papin kuolemaan saakka. Hän saattoi joutua viettämään siellä loppuelämänsä. Nämä vakavat seuraukset korostivat israelilaisille sitä, että ihmiselämä on pyhää. Kunnioitus Elämänantajaa kohtaan vaati heitä välttämään kaikkea sellaista, mikä voisi vaarantaa toisen ihmisen hengen.

10. Miten Jeesus osoitti, että kirjanoppineet ja fariseukset eivät kunnioittaneet elämää?

¹⁰ Toisin kuin Jehova kirjanoppineet ja fariseukset eivät kunnioittaneet elämää. Jeesus sanoi heille: ”Olette ottaneet pois tiedon avaimen; itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä olette estäneet!” (Luuk. 11:52.) Heidän olisi pitänyt auttaa toisia ymmärtämään Jumalan sanaa ja kulkemaan tietä, joka johtaa ikuiseen elämään. He kuitenkin yrittivät estää ihmisiä seuraamasta Jeesusta,  ”elämän Pääedustajaa”, ja ohjasivat heitä kohti ikuista tuhoa (Apt. 3:15). He olivat ylpeitä ja itsekkäitä ja vähät välittivät toisten elämästä ja hyvinvoinnista. Miten julmia ja säälimättömiä he olivatkaan!

11. a) Miten apostoli Paavalista näkyi, että hänellä oli Jumalan näkemys elämästä? b) Mikä auttaa meitä suhtautumaan kenttäpalvelukseen samalla tavalla kuin Paavali?

¹¹ Miten voimme jäljitellä Jehovaa ja välttää kirjanoppineiden ja fariseusten asennetta? Kunnioittamalla ja vaalimalla elämän lahjaa. Apostoli Paavalin arvostus elämää kohtaan näkyi siitä, että hän kertoi hyvästä uutisesta mahdollisimman monille. Siksi hän pystyi sanomaan: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen.” (Lue Apostolien tekojen 20:26, 27.) Paavalin vaikuttimena ei kuitenkaan ollut syyllisyyden- tai velvollisuudentunne, vaan hän rakasti ihmisiä ja piti heidän elämäänsä kallisarvoisena (1. Kor. 9:19–23). Meidänkin pitäisi suhtautua elämään samalla tavoin kuin Jehova, joka ”haluaa kaikkien pääsevän katumukseen” (2. Piet. 3:9). Armollinen asenne lähimmäisiä kohtaan saa meidät osallistumaan kenttäpalvelukseen innokkaasti, mikä tuo meille paljon iloa.

12. Miksi turvallisuus on Jumalan palvelijoille tärkeä asia?

¹² Jos meillä on Jehovan näkemys elämästä, suhtaudumme vakavasti myös turvallisuuteen. Ajo- ja työskentelytapojemme tulee olla turvalliset. Tämä on tärkeää muistaa esimerkiksi silloin, kun osallistumme kokouspaikkojen rakentamiseen tai kunnossapitoon tai kun olemme matkalla noihin kohteisiin. Älä koskaan aseta tehokkuutta, rahaa tai aikaa turvallisuuden ja terveyden edelle. Oikeudenmukainen Jumalamme tekee aina sitä, mikä on oikein ja sopivaa. Haluamme jäljitellä häntä. Erityisesti vanhimmat kiinnittävät huomiota sekä omaan että toisten turvallisuuteen (Sananl. 22:3). Jos joku vanhin muistuttaa sinua turvallisuusohjeista, noudata hänen neuvojaan (Gal. 6:1). Kun suhtaudut elämään Jehovan tavalla, et joudu verivelkaan.

13, 14. Miten Israelin vanhimmat pystyivät noudattamaan Jehovan oikeusnormeja?

¹³ Jehova käski Israelin vanhimpia noudattamaan hänen korkeita oikeusnormejaan. Ensinnäkin vanhinten piti selvittää tosiasiat. Kun he pohtivat, voitaisiinko tappajalle osoittaa armoa, heidän täytyi punnita tarkkaan hänen motiiviaan, asennettaan ja aiempaa toimintaansa. Heidän täytyi ottaa selville, tunsiko tappaja vihaa uhria kohtaan ja oliko hänellä ilkeämieliset aikeet. (Lue 4. Mooseksen kirjan 35:20–24.) Ennen kuin jollekulle langetettiin tuomio tahallisesta taposta, vähintään kahden todistajan piti vahvistaa hänen syyllisyytensä (4. Moos. 35:30).

¹⁴ Sen jälkeen kun vanhimmat olivat selvittäneet tapahtumien kulun, heidän tuli pohtia sitä, millainen ihminen syytetty oli, ei ainoastaan hänen tekoaan. He tarvitsivat tarkkanäköisyyttä, kykyä katsoa pintaa syvemmälle ja nähdä taustalla olevat syyt. Ennen kaikkea he tarvitsivat Jehovan pyhää henkeä, jotta he olisivat pystyneet jäljittelemään hänen tarkkanäköisyyttään, armoaan ja oikeudenmukaisuuttaan (2. Moos. 34:6, 7).

15. Miten Jeesuksen näkemys synnintekijöistä erosi fariseusten näkemyksestä?

¹⁵ Fariseukset keskittyivät ainoastaan siihen, mitä synnintekijä oli tehnyt, eivätkä ottaneet huomioon, millainen hän oli sydämeltään. Kun fariseukset näkivät, että Jeesus oli pidoissa Matteuksen kotona, he kysyivät opetuslapsilta: ”Minkä vuoksi teidän opettajanne syö veronkantajien ja syntisten kanssa?” Jeesus vastasi: ”Eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Menkää siis ja oppikaa, mitä tämä  tarkoittaa: ’Armoa minä tahdon enkä teurasuhria.’ Sillä minä en tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:9–13.) Puolusteliko Jeesus toisten vakavia väärintekoja? Ei suinkaan. Hän kehotti synnintekijöitä katumaan. Se oli tärkeä osa hänen sanomaansa. (Matt. 4:17.) Jeesus pani merkille, että ainakin jotkut näistä ”veronkantajista ja syntisistä” halusivat muuttua. He eivät olleet Matteuksen luona vain syömässä, vaan monet heistä ”alkoivat seurata [Jeesusta]”. (Mark. 2:15.) Ikävä kyllä suurin osa fariseuksista ei nähnyt näissä ihmisissä sitä hyvää, mitä Jeesus näki. Toisin kuin armollinen ja oikeudenmukainen Jumala, jota fariseukset väittivät palvovansa, he leimasivat lähimmäisensä toivottomiksi synnintekijöiksi.

16. Mitä oikeuskomitea pyrkii ottamaan selville?

¹⁶ Nykyään seurakunnan vanhinten on tärkeää jäljitellä Jehovaa, joka ”rakastaa oikeutta” (Ps. 37:28). Ensinnäkin heidän on ”tutkittava ja kyseltävä perusteellisesti” saadakseen selville, onko joku tosiaan syyllistynyt väärintekoon. Jos on, he käsittelevät tapauksen Raamatun ohjeiden mukaisesti. (5. Moos. 13:12–14.) Oikeuskomiteassa palvelevilta veljiltä vaaditaan huolellista harkintaa, jotta he saisivat selville, katuuko vakavaa syntiä tehnyt kristitty toimintaansa. Katumusta tai sen puutetta ei ole aina helppo havaita. Huomioon on otettava ihmisen asenne, suhtautumistapa ja sydämentila. (Ilm. 3:3.) Synnintekijän on kaduttava tekoaan, jotta hänelle voidaan osoittaa armoa. *

17, 18. Mistä vanhimmat voivat tietää, katuuko joku aidosti? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

¹⁷ Vanhimmat eivät voi nähdä sydämeen niin kuin Jehova ja Jeesus näkevät. Jos olet vanhin, mistä voit tietää, katuuko joku aidosti? Ensinnäkin rukoile viisautta ja tarkkanäköisyyttä (1. Kun. 3:9). Toiseksi tutki Jumalan sanaa ja uskollisen orjan valmistamia julkaisuja. Se auttaa sinua erottamaan ”maailman murheen” ”jumalisesta murheesta”, aidosta katumuksesta (2. Kor. 7:10, 11). Perehdy siihen, miten Raamatussa kuvaillaan katuvia ja toisaalta katumattomia, ja mieti, mitä siinä kerrotaan heidän tunteistaan, asenteestaan ja käytöksestään.

¹⁸ Kolmanneksi pohdi, millainen ihminen väärintekijä on. Ota huomioon hänen taustansa, vaikuttimensa ja rajoituksensa. Raamatussa ennustettiin Jeesuksesta, kristillisen seurakunnan päästä: ”Eikä hän tuomitse vain silmillään näkemänsä mukaan eikä ojenna pelkästään korvillaan kuulemansa mukaan. Ja hän on tuomitseva alhaiset vanhurskaasti ja antava oikeamielisesti ojennusta maan sävyisien hyväksi.” (Jes. 11:3, 4.) Te vanhimmat olette Jeesuksen alipaimenia, ja hän auttaa teitä tuomitsemaan kuten hän tuomitsee (Matt. 18:18–20). Olemme todella kiitollisia siitä, että vanhimmat huolehtivat meistä väsymättä ja edistävät armoa ja oikeutta seurakunnissa.

19. Mitä turvakaupunkijärjestelyn opetusta aiot soveltaa?

¹⁹ Mooseksen laki sisälsi Jehovaa ja hänen vanhurskaita periaatteitaan koskevan ”tiedon ja totuuden rungon” (Room. 2:20). Esimerkiksi turvakaupunkijärjestely opettaa vanhimmille, miten ”tuomita tosi oikeuden mukaan”. Lisäksi se opettaa meille kaikille, miten voimme ”osoittaa toisillemme rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa”. (Sak. 7:9.) Vaikka Mooseksen laki ei enää ole voimassa, Jehova ei ole muuttunut. Armo ja oikeudenmukaisuus ovat edelleen tärkeitä hänelle. On suuri kunnia palvella Jumalaa, jonka kuvaksi meidät on tehty, jonka ominaisuuksia voimme jäljitellä ja johon voimme aina turvautua.