1–2. Miten voimme noudattaa Sananlaskujen 4:25:n neuvoa? Kerro esimerkki.

KUVITTELE seuraavia tilanteita. Iäkäs sisar muistelee hyviä aikoja elämänsä varrelta. Vaikka hänen elämänsä on nyt vaikeampaa kuin ennen, hän tekee edelleen parhaansa Jehovan palveluksessa (1. Kor. 15:58). Joka päivä hän kuvittelee, millaista hänen ja hänen läheistensä elämä on uudessa maailmassa. Eräs sisar muistaa, kuinka toinen kristitty loukkasi häntä, mutta hän on päättänyt olla kantamatta kaunaa (Kol. 3:13). Veli tietää, ettei saa menneitä virheitään tekemättömiksi, mutta hän keskittyy siihen, että pysyy uskollisena Jehovalle tästä eteenpäin (Ps. 51:10).

² Mitä yhteistä näillä kristityillä on? He kaikki muistavat menneet tapahtumat mutta eivät elä niissä. He ”katsovat suoraan eteenpäin” kohti tulevaisuutta. (Lue Sananlaskujen 4:25.)

3. Miksi meidän täytyy ”katsoa suoraan eteenpäin” tulevaisuuteen?

³ Miksi on tärkeää ”katsoa suoraan eteenpäin” tulevaisuuteen? Aivan niin kuin ihminen ei voi kävellä suoraan, jos hän katsoo jatkuvasti taakseen, mekään emme voi mennä eteenpäin Jehovan palveluksessa, jos katsomme jatkuvasti taakse jääneeseen aikaan (Luuk. 9:62).

4. Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

⁴ Tässä artikkelissa käsitellään kolmea ansaa, jotka voisivat saada meidät elämään menneessä. * Ne ovat 1) menneiden  aikojen ikävöinti, 2) kaunan kantaminen ja 3) liiallinen syyllisyydentunne. Näemme, miten Raamatun periaatteet auttavat meitä kääntämään huomion pois siitä, ”mikä on takana”, ja kurottautumaan sitä kohti, ”mikä on edessä” (Fil. 3:13).

5. Mistä ansasta Saarnaajan 7:10 varoittaa?

⁵ Lue Saarnaajan 7:10. Tässä jakeessa ei sanota, että olisi väärin kysyä: ”Miksi mennyt aika oli hyvä?” Kauniit muistot ovat Jehovan lahja. Sen sijaan siinä sanotaan: ”Älä kysy: ’Miksi mennyt aika oli parempi kuin nykyinen?’” Toisin sanoen ansa piilee siinä, että vertaa aiempia olosuhteita nykyisiin ja ajattelee, että kaikki on nyt huonommin. Eräs toinen raamatunkäännös kääntää tämän jakeen: ”Älä koskaan kysy: ’Miksi asiat olivat ennen niin paljon paremmin?’ Se ei ole järkevä kysymys.”

6. Miksi ei ole viisasta ajatella, että elämämme oli ennen parempaa? Kerro esimerkki.

⁶ Miksi ei ole viisasta ajatella, että elämämme oli ennen parempaa? Menneiden aikojen ikävöinti voi saada meidät unohtamaan kokemamme vastoinkäymiset ja muistamaan vain hyvät asiat. Näin kävi muinaisille israelilaisille. Lähdettyään Egyptistä he unohtivat nopeasti, kuinka rankkaa heidän elämänsä oli ollut siellä, ja muistivat vain hyvän ruoan. He sanoivat: ”Muistatteko, millaisia kaloja söimmekään Egyptissä ilmaiseksi – ja kurkkuja, vesimeloneja, purjoja, sipuleita ja valkosipuleita!” (4. Moos. 11:5.) Mutta saivatko israelilaiset tosiaan syödä ”ilmaiseksi”? Päinvastoin he joutuivat maksamaan siitä kovan hinnan: he olivat orjia, joita egyptiläiset sortivat ankarasti (2. Moos. 1:13, 14; 3:6–9). Myöhemmin he kuitenkin unohtivat nuo vaikeudet ja haikailivat mennyttä. He päättivät keskittyä ”vanhoihin hyviin aikoihin” eivätkä kaikkeen siihen hyvään, mitä Jehova  oli juuri tehnyt heille. Israelilaisten asenne ei miellyttänyt Jehovaa. (4. Moos. 11:10.)

7. Mitä neuvoja eräs sisar sai, jottei hän jäisi ikävöimään menneitä?

⁷ Menneiden asioiden ikävöinnistä voisi tulla ansa meillekin. Miten voimme välttää sen? Mietitäänpä erään sisaren kokemusta. Hän alkoi palvella Brooklynin Betelissä vuonna 1945 ja meni joitain vuosia myöhemmin naimisiin toisen beteliläisen kanssa. He palvelivat siellä yhdessä monia vuosia, kunnes aviomies sairastui 70-luvun puolivälissä. Kun hän tajusi kuolevansa pian, hän antoi vaimolleen hyviä neuvoja, jotta tämä selviytyisi jäätyään leskeksi. Hän sanoi: ”Meillä on ollut onnellinen avioliitto. Monet eivät saa koskaan kokea mitään vastaavaa.” Hän kuitenkin lisäsi: ”Älä elä menneessä – vaikka muistot säilyvätkin. Aika parantaa haavat. Älä katkeroidu äläkä vaivu itsesääliin. Nauti siitä, että sait kokea nämä ilot ja siunaukset. – – Muistot ovat meille Jumalan lahja.” Nämä olivat viisaita neuvoja.

8. Mitä hyvää seurasi siitä, ettei sisar elänyt menneessä?

⁸ Sisaremme painoi miehensä sanat mieleensä. Hän palveli uskollisesti Jehovaa aina siihen saakka, kun hän kuoli 92-vuotiaana. Joitain vuosia aiemmin hän sanoi: ”Kun luon katseeni menneisiin yli 63 vuoteen, jotka olen palvellut Jehovaa kokoaikaisesti, voin sanoa, että elämäni on ollut todella antoisaa.” Hän selitti: ”Todella antoisaksi elämän – – tekee suurenmoinen veljesseuramme ja toivo elää veljiemme ja sisartemme kanssa paratiisimaassa ja palvella Suurta Luojaamme, ainoaa tosi Jumalaa Jehovaa, halki ikuisuuden.” * Tämä sisar katsoi eteenpäin kohti tulevaisuutta, ja hän on meille erinomainen esimerkki.

9. Milloin voi olla erityisen vaikea olla kantamatta kaunaa, kuten 3. Mooseksen kirjan 19:18:sta käy ilmi?

⁹ Lue 3. Mooseksen kirjan 19:18. Meidän on usein vaikea olla kantamatta kaunaa, jos toinen kristitty, läheinen ystävä tai sukulainen on toiminut väärin meitä kohtaan. Esimerkiksi eräs sisar syytti toista sisarta siitä, että tämä oli varastanut häneltä rahaa. Myöhemmin hän pyysi anteeksi, mutta sisar, jota hän oli syyttänyt väärin, ei saanut asiaa mielestään. Voitko samaistua tähän sisareen? Vaikka emme olisikaan olleet aivan samanlaisessa tilanteessa, useimmista meistä on voinut tuntua, ettemme pysty koskaan unohtamaan jotain loukkausta.

10. Mikä voi auttaa, jos tunnemme kaunaa?

¹⁰ Mikä voi auttaa, jos tunnemme kaunaa? Muista ensinnäkin, että Jehova näkee kaiken. Hän on selvillä kaikesta, mitä joudumme käymään läpi, myös kokemastamme epäoikeudenmukaisuudesta. (Hepr. 4:13.) Hänestä tuntuu pahalta, kun me kärsimme (Jes. 63:9). Hän on luvannut aikanaan poistaa kaiken vahingon, jota epäoikeudenmukaisuus on aiheuttanut meille (Ilm. 21:3, 4).

11. Miten hyödymme siitä, että lakkaamme kantamasta kaunaa?

¹¹ On myös hyvä muistaa, että kun lakkaamme kantamasta kaunaa, siitä on hyötyä meille itsellemme. Aiemmin mainittu sisar, jota syytettiin väärin, tajusi tämän ja pystyi aikanaan unohtamaan kaunansa. Hän ymmärsi, että jos me annamme anteeksi toisille, Jehova antaa anteeksi meille (Matt. 6:14). Hän ei vähätellyt tai selitellyt toisen sisaren käytöstä vaan päätti, että hän ei enää kanna kaunaa. Sen ansiosta hän oli onnellisempi ja pystyi keskittymään Jehovan palvelukseen.

12. Mitä 1. Johanneksen kirjeen 3:19, 20 osoittaa?

¹² Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:19, 20. Me kaikki tunnemme toisinaan syyllisyyttä. Jotkut tuntevat syyllisyyttä siitä, mitä he tekivät ennen totuuteen tuloaan. Toisia painavat virheet, joita he ovat tehneet kasteen jälkeen. (Room. 3:23.) Haluamme tietenkin tehdä sitä, mikä on oikein, mutta ”me kaikki erehdymme monta kertaa” (Jaak. 3:2; Room. 7:21–23). Syyllisyydentunteet eivät ole miellyttäviä, mutta ne voivat olla meille hyväksi. Ne voivat saada meidät korjaamaan käytöstämme ja päättämään, ettemme tee samoja virheitä uudelleen. (Hepr. 12:12, 13.)

13. Miksi on tärkeää varoa, ettei liiallinen syyllisyydentunne saa meitä valtaansa?

¹³ On kuitenkin mahdollista tuntea liiallista syyllisyyttä. Saatamme tuntea syyllisyyttä vielä senkin jälkeen kun olemme katuneet ja Jehova on selvästi antanut meille anteeksi. Tämä voi olla meille vahingollista. (Ps. 31:10; 38:3, 4.) Otetaan esimerkiksi sisar, jota vaivasivat menneistä synneistä johtuvat syyllisyydentunteet. Hän sanoi: ”Minusta tuntui, että saatoin yhtä hyvin olla ponnistelematta Jehovan palveluksessa, koska minulla ei luultavasti enää ollut mahdollisuuksia.” Monilla meistä on ollut samanlaisia tunteita. On erittäin tärkeää varoa, ettei liiallinen syyllisyydentunne saa meitä valtaansa. Ajattele, kuinka tyytyväinen Saatana olisi, jos luopuisimme toivosta itsemme suhteen, vaikka Jehova ei ole luopunut toivosta! (Vrt. 2. Kor. 2:5–7, 11.)

14. Miksi voimme olla varmoja siitä, että Jehova ei ole luopunut toivosta meidän suhteemme?

¹⁴ Miten sitten voimme olla varmoja siitä, että Jehova ei ole luopunut toivosta  meidän suhteemme? Jo se, että mietimme tätä kysymystä, on oikeastaan vastaus siihen. Vartiotornissa sanottiin kymmeniä vuosia sitten: ”Me huomaamme kompastuvamme ja lankeavamme monta kertaa johonkin pahaan tapaan, mikä on pureutunut syvemmälle entiseen elämäntapaamme kuin olimme huomanneetkaan. – – Älä ole epätoivoinen. Älä päättele tehneesi anteeksiantamatonta syntiä. Saatana haluaisi sinun ajattelevan juuri niin. Se, että sinä olet murheellinen ja kiusaantunut, todistaa itsessään, että sinä et ole mennyt liian pitkälle. Älä väsy koskaan kääntymästä nöyrästi ja hartaasti Jumalan puoleen etsimään hänen anteeksiantamustaan ja puhdistustaan ja apuaan. Mene hänen luokseen kuin lapsi menee isänsä luo ollessaan vaikeudessa, siitä huolimatta, miten usein sinun on tehtävä se saman heikkouden johdosta, ja Jehova antaa sinulle armollisesti avun ansaitsemattomasta hyvyydestään.” *

15–16. Miltä joistain kristityistä on tuntunut, kun he ovat ymmärtäneet, että Jehova ei ole lakannut uskomasta heihin?

¹⁵ Monien Jehovan palvelijoiden olo on huojentunut, kun he ovat ymmärtäneet, että Jehova ei ole lakannut uskomasta heihin. Joitain vuosia sitten artikkelisarjassa ”Raamattu voi muuttaa elämän” julkaistiin erään sisaren kokemus. Hän kertoi, miten vaikeaa hänen oli menneiden kokemustensa vuoksi uskoa siihen, että Jehova rakasti häntä. Hän taisteli tunteidensa kanssa vielä vuosia kasteensa jälkeen. Kun hän mietiskeli lunnaita, hän alkoi kuitenkin nähdä asiat uudella tavalla. *

¹⁶ Miten sisaren kokemus vaikutti erääseen veljeen? Veli kirjoitti: ”Taistelin nuorena kovasti päästäkseni eroon pornografiasta, mutta äskettäin retkahdin taas katsomaan sitä. Olen pyytänyt apua kristityiltä vanhimmilta ja edistynyt ongelman voittamisessa. Vanhimmat ovat vakuuttaneet minulle, että Jehova rakastaa minua ja osoittaa armoa. Toisinaan  kuitenkin tuntuu, ettei Jehova voi mitenkään rakastaa minua. – – [Sisaren] kokemuksesta oli todella paljon apua, ja tajuan nyt, että ajatellessani, ettei Jumala voi mitenkään antaa minulle anteeksi, väitän todellisuudessa, ettei hänen Poikansa uhri riitä peittämään syntejäni. Otin kirjoituksen talteen, niin että voin lukea ja mietiskellä sitä aina kun arvottomuuden tunteet pulpahtavat pintaan.”

17. Miten Paavali vältti liiallisen syyllisyydentunteen ansan?

¹⁷ Tällaiset kokemukset voivat tuoda mieleen apostoli Paavalin, joka oli ennen kristityksi tuloaan syyllistynyt moniin vakaviin synteihin. Hän muisti, mitä hän oli tehnyt, mutta ei hautonut sitä mielessään. (1. Tim. 1:12–15.) Hän piti lunnaita henkilökohtaisena lahjana (Gal. 2:20). Näin Paavali vältti liiallisen syyllisyydentunteen ansan ja keskittyi siitä eteenpäin antamaan parhaansa Jehovalle.

18. Mitä olemme oppineet tästä artikkelista?

¹⁸ Olemme tässä artikkelissa käsitelleet kolmea ansaa, jotka voivat saada meidät elämään menneessä. Mitä olemme oppineet? 1) Kauniit muistot ovat Jehovan lahja, mutta onpa elämämme ollut aiemmin kuinka hyvää tahansa, elämämme uudessa maailmassa on vielä parempaa. 2) Toiset saattavat loukata meitä, mutta kun päätämme antaa anteeksi, pystymme menemään eteenpäin. 3) Liiallinen syyllisyydentunne voi viedä ilon Jehovan palveluksesta, ja siksi meidän täytyy Paavalin tavoin uskoa siihen, että Jehova on antanut meille anteeksi.

19. Mistä tiedämme, että uudessa maailmassa meidän ei tarvitse kantaa menneisyyden painolastia?

¹⁹ Meillä on mahdollisuus elää ikuisesti. Jumalan uudessa maailmassa meidän ei tarvitse kantaa menneisyyden painolastia. Raamatussa sanotaan tuosta ajasta: ”Menneet eivät enää palaudu mieleen.” (Jes. 65:17.) Jotkut meistä ovat ehtineet ikääntyä Jehovan palveluksessa, mutta ajattele, että uudessa maailmassa heistä tulee jälleen nuoria (Job 33:25). Emme siis halua elää menneessä vaan tehdä parhaamme nyt ja katsoa eteenpäin kohti tulevaisuutta!