1. Miten voimme jäljitellä rakastavaa Isäämme Jehovaa?

JEHOVA, taivaallinen Isämme, rakastaa meitä syvästi (Joh. 3:16). Haluamme jäljitellä häntä ja pyrimme siksi olemaan ”empaattisia, veljellistä kiintymystä osoittavia [ja] hellän sääliväisiä” kaikkia kohtaan mutta varsinkin niitä kohtaan, jotka ”ovat meille sukua uskossa” (1. Piet. 3:8; Gal. 6:10). Kun hengellisen perheemme jäsenet kohtaavat stressaavia elämäntilanteita, haluamme auttaa heitä.

2. Mitä tässä artikkelissa tarkastellaan?

² Kaikki, jotka haluavat kuulua Jehovan perheeseen, joutuvat joskus stressaaviin tilanteisiin (Mark. 10:29, 30). Kun nykyinen aikakausi lähenee loppuaan, koettelemuksemme todennäköisesti lisääntyvät. Miten voimme tukea toisiamme? Tarkastelemme tässä artikkelissa sitä, mitä voimme oppia Lootia, Jobia ja Noomia koskevista Raamatun kertomuksista. Käsittelemme myös sitä, millaisia vaikeuksia veljemme ja sisaremme kohtaavat nykyään ja miten voimme auttaa heitä selviytymään.

3. Minkä huonon ratkaisun Loot teki, kuten käy ilmi 2. Pietarin kirjeen 2:7, 8:sta, ja mihin se johti?

³ Loot teki huonon ratkaisun, kun hän päätti asua törkeän moraalittomien Sodoman asukkaiden keskuudessa. (Lue 2. Pietarin kirjeen 2:7, 8.) Alue oli vaurasta, mutta Loot joutui maksamaan päätöksestään kalliisti (1. Moos. 13:8–13; 14:12). Jumala antoi sataa alueen päälle tulta ja rikkiä. Ilmeisesti Lootin vaimo oli alkanut kiintyä kaupunkiin  tai joihinkin sen asukkaisiin siinä määrin, että hänestä tuli tottelematon Jehovalle ja hän menetti henkensä. Ja ajattele Lootin kahta tytärtä: he olivat kihloissa miesten kanssa, jotka kuolivat Sodomassa. Loot menetti kotinsa, omaisuutensa ja, mikä kaikkein tuskallisinta, vaimonsa. (1. Moos. 19:12–14, 17, 26.) Tilanne oli hyvin stressaava, mutta Jehova oli kärsivällinen Lootia kohtaan.

4. Miten Jehova osoitti kärsivällisyyttä Lootia kohtaan? (Ks. kansikuva.)

⁴ Vaikka Loot oli päättänyt asua Sodomassa, Jehova oli myötätuntoinen ja lähetti kaksi enkeliä pelastamaan hänet ja hänen perheensä. Enkelit käskivät Lootia lähtemään kiireesti Sodomasta, mutta hän viivytteli. Enkelien täytyi tarttua Lootia kädestä ja auttaa häntä ja hänen perhettään pakenemaan kaupungista. (1. Moos. 19:15, 16.) Sitten enkelit kehottivat häntä menemään vuoristoon. Sen sijaan että Loot olisi noudattanut tätä Jehovalta tulevaa ohjetta, hän pyysi, että hän saisi mennä lähellä sijaitsevaan kaupunkiin. (1. Moos. 19:17–20.) Jehova kuunteli Lootia kärsivällisesti ja antoi hänen paeta sinne. Myöhemmin Loot pelkäsi asua tuossa kaupungissa ja muutti vuoristoon – juuri sinne, minne Jehova oli alun perin käskenyt hänen mennä (1. Moos. 19:30). Jehova oli huomattavan kärsivällinen. Miten voimme jäljitellä häntä?

5–6. Miten voimme soveltaa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14:ää, kun jäljittelemme Jehovaa?

⁵ Lootin tavoin joku hengellisen perheemme jäsen saattaa tehdä huonoja ratkaisuja ja aiheuttaa itselleen vakavia ongelmia. Miten siinä tapauksessa reagoimme? Meillä voisi olla kiusaus sanoa, että veli tai sisar vain niittää sitä, mitä hän on kylvänyt (Gal. 6:7). Se olisi kyllä totta, mutta voisimme hoitaa tilanteen paremmin. Meidän on hyvä jäljitellä tapaa, jolla Jehova auttoi Lootia.

⁶ Jehova lähetti Lootin luo kaksi enkeliä, joiden piti paitsi varoittaa Lootia myös auttaa häntä pakenemaan Sodoman tuhoa. Meidänkin voi olla tarpeen varoittaa veljeämme, jos näemme, että hän on joutumassa vaikeuksiin. Ehkä voimme myös auttaa häntä jollain tavalla. Jos hän ei heti ota vastaan Raamattuun perustuvia neuvoja, meidän täytyy olla kärsivällisiä. Nuo enkelit ovat meille hyvä esimerkki. Sen sijaan että antaisimme periksi ja ottaisimme etäisyyttä veljeemme, meidän tulisi miettiä, miten voisimme auttaa häntä. (1. Joh. 3:18.) Kenties meidän täytyy ikään kuin ottaa häntä kädestä kiinni ja auttaa häntä noudattamaan saamiaan hyviä neuvoja. (Lue 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:14.)

7. Miten voimme jäljitellä tapaa, jolla Jehova suhtautui Lootiin?

⁷ Jehova olisi voinut keskittyä Lootin puutteisiin, mutta hän ei tehnyt niin. Sen sijaan hän ohjasi myöhemmin apostoli Pietarin kirjoittamaan Lootista, että hän oli oikeamielinen mies. On huojentavaa tietää, että Jehova sivuuttaa meidän virheemme (Ps. 130:3). Voisimmeko jäljitellä tapaa, jolla Jehova suhtautui Lootiin? Jos keskitymme veljiemme ja sisartemme hyviin ominaisuuksiin, meidän on helpompi olla kärsivällisiä heitä kohtaan. Silloin heidän voi puolestaan olla helpompi ottaa meiltä vastaan apua.

8. Mitä myötätunto saa meidät tekemään?

⁸ Myös Job kohtasi äärimmäisen kovia koettelemuksia. Hänen tilanteensa oli siinä mielessä erilainen kuin Lootin, että hänen kärsimyksensä eivät johtuneet omista  huonoista ratkaisuista. Joka tapauksessa hän menetti omaisuutensa, arvostetun asemansa ja terveytensä. Mikä vielä pahempaa, perheen kaikki lapset kuolivat. Lisäksi kolme miestä, jotka olivat olevinaan Jobin ystäviä, esittivät syytöksiä häntä vastaan. Mikä oli yksi syy siihen, että he eivät tunteneet myötätuntoa Jobia kohtaan? He keskittyivät vain siihen, miltä tilanne näytti pinnalta katsoen. Niinpä he tekivät hätäisiä johtopäätöksiä ja tuomitsivat Jobin väärin perustein. Miten voimme välttää tekemästä samaa virhettä? Muista, että vain Jehova on selvillä kaikista tosiasioista, jotka liittyvät jonkun ahdistuneen veljen tai sisaren tilanteeseen. Kuuntele tarkkaan, mitä tämä ystävä puhuu. Älä ainoastaan kuuntele sanoja vaan yritä myös ymmärtää, millaista tuskaa hän tuntee. Vain siinä tapauksessa pystyt olemaan aidosti empaattinen häntä kohtaan.

9. Mitä myötätunto estää meitä tekemästä ja miksi?

⁹ Myötätunto estää meitä levittämästä ikäviä juoruja veljistä tai sisarista, joilla on ongelmia. Juoruaminen ei rakenna seurakuntaa, vaan sillä on päinvastoin repivä vaikutus. (Sananl. 20:19; Room. 14:19.) Juorujen levittäminen on ajattelematonta ja rakkaudetonta. Tällainen puhe voi vahingoittaa ihmistä, joka jo muutenkin kärsii. (Sananl. 12:18; Ef. 4:31, 32.) On paljon parempi etsiä toisesta hyvää ja miettiä, miten voimme auttaa häntä koettelevassa tilanteessa.

10. Mitä opimme Jobin 6:2, 3:sta?

¹⁰ Lue Jobin 6:2, 3. Toisinaan Job puhui harkitsemattomasti. Myöhemmin hän kuitenkin perui puheitaan (Job 42:6). Nykyäänkin stressaavassa tilanteessa oleva ihminen voi sanoa jotain sellaista, mitä hän myöhemmin katuu. Miten meidän  kannattaisi silloin reagoida? On tärkeää varoa kriittisyyttä ja olla sen sijaan myötätuntoinen. Jehova ei tarkoittanut, että kukaan meistä joutuisi kohtaamaan niitä ongelmia ja stressinaiheita, joita meillä tänä päivänä on. On siis aivan ymmärrettävää, että uskollinen Jehovan palvelija voi puhua ajattelemattomasti, kun hänellä on suuria paineita. Vaikka hän sanoisi Jehovasta tai meistä jotain, mikä ei pidä paikkaansa, meidän ei tule herkästi suuttua hänelle tai tuomita häntä hänen sanoistaan. (Sananl. 19:11.)

11. Miten vanhimmat voivat jäljitellä Elihua, kun he antavat neuvoja?

¹¹ Joskus veli tai sisar, joka kamppailee jonkin stressiä aiheuttavan ongelman kanssa, tarvitsee myös neuvoja tai oikaisua (Gal. 6:1). Miten vanhinten kannattaa silloin toimia? Hyvä esimerkki on Elihu, joka kuunteli Jobia empaattisesti (Job 33:6, 7). Hän antoi neuvoja vasta sitten, kun hän ymmärsi Jobin ajattelua. Vanhimmat, jotka noudattavat Elihun esimerkkiä, kuuntelevat stressaantunutta seurakunnan ystävää tarkkaan ja yrittävät ymmärtää hänen tilannettaan. Kun he sen jälkeen antavat neuvoja, he pystyvät todennäköisemmin vetoamaan hänen sydämeensä.

12. Miten Noomin aviomiehen ja poikien kuolema vaikutti häneen?

¹² Noomi oli uskollinen nainen, joka rakasti Jehovaa. Mutta kun hänen miehensä ja kaksi poikaansa olivat kuolleet, hän halusi vaihtaa nimensä Noomi nimeen Maara, joka merkitsee ’karvasta’ tai ’katkeraa’ (Ruut 1:3, 5, 20, alav., 21). Noomin miniä Ruut pysyi hänen rinnallaan läpi koettelevien aikojen. Ruut auttoi häntä käytännön asioissa ja myös puhui hänelle lohduttavasti. Ruut ilmaisi vilpittömin ja yksinkertaisin sanoin, että hän rakasti Noomia ja halusi tukea häntä. (Ruut 1:16, 17.)

13. Miksi ne, joiden puoliso on kuollut, tarvitsevat tukeamme?

¹³ Kun jonkun veljen tai sisaren puoliso kuolee, leski tarvitsee tukeamme. Avioparia voidaan verrata kahteen puuhun, jotka ovat kasvaneet vierekkäin. Vuosien vieriessä puiden juuret ovat kietoutuneet yhteen. Jos myrsky repii toisen puun juurineen irti maasta, toinenkin puu voi vahingoittua pahasti. Vastaavasti kun joltakulta kuolee puoliso, leskeksi jäänyt voi käydä läpi voimakkaita tunteita pitkän aikaa. Paula, * jonka aviomies kuoli yllättäen, kertoo: ”Elämäni mullistui täysin, ja tunsin itseni avuttomaksi. Menetin parhaan ystäväni. Olin puhunut mieheni kanssa kaikesta. Hän jakoi iloni ja tuki minua vaikeina aikoina. Sain itkeä hänen olkapäätään vasten. Tuntui kuin puolet minusta olisi leikattu pois.”

14–15. Miten voimme lohduttaa jotakuta, jonka puoliso on kuollut?

¹⁴ Miten voimme lohduttaa jotakuta, jolta on kuollut puoliso? Ensiksikin meidän tulisi puhua hänen kanssaan, vaikka se tuntuisi meistä hämmentävältä tai emme tietäisi, mitä sanoa. Edellä mainittu Paula kertoo: ”Ymmärrän, että kuolemasta puhuminen ei ole helppoa. Monet ovat huolissaan siitä, että he sanovat jotain väärin. Mutta vielä pahempaa on se, jos toiset eivät sano mitään.” Sureva ihminen ei todennäköisesti odota, että sanoisimme jotain syvällistä. Paula toteaa: ”Minua lämmitti se, kun ystävät sanoivat yksinkertaisesti: ’Otan osaa.’”

¹⁵ William, jonka vaimo kuoli joitakin vuosia sitten, sanoo: ”Arvostan sitä,  että toiset kertovat mukavia muistoja vaimostani. Se vakuuttaa minulle, että häntä rakastettiin ja kunnioitettiin. Tällainen tuki auttaa minua valtavasti. Tunnen syvää tyytyväisyyttä, koska vaimoni oli minulle hyvin rakas ihminen ja iso osa elämääni.” Bianca-niminen leskisisar selittää: ”On lohduttavaa, kun toiset rukoilevat kanssani ja lukevat minulle yhden tai kaksi raamatunkohtaa. Minua auttaa se, että he puhuvat miehestäni ja kuuntelevat, kun minä puhun hänestä.”

16. a) Miten meidän tulisi auttaa läheisensä menettäneitä? b) Mikä vastuu meillä on Jaakobin kirjeen 1:27:n mukaan?

¹⁶ Aivan niin kuin Ruut pysyi leskeksi jääneen Noomin rinnalla, meidän tulisi antaa pitkäaikaista tukea niille, joilta on kuollut läheinen ihminen. Paula kertoo: ”Heti mieheni kuoleman jälkeen sain paljon tukea. Kun aikaa kului, ihmisten elämä palasi normaaleihin uomiin. Minun elämäni oli kuitenkin muuttunut täysin. On erittäin arvokasta, kun toiset ymmärtävät, että sureva ihminen tarvitsee läheisensä kuoleman jälkeen tukea kuukausien ja jopa vuosien ajan.” Jokainen ihminen on tietenkin erilainen. Jotkut näyttävät sopeutuvan uusiin olosuhteisiin suhteellisen nopeasti. Toisille taas kaikki sellainen, mitä he joskus tekivät läheisen ihmisen kanssa yhdessä, on tuskallinen muistutus heidän menetyksestään. Ihmiset surevat eri tavoilla. Muista, että Jehova on antanut meille kunnian ja vastuun huolehtia leskeksi jääneistä veljistä ja sisarista. (Lue Jaakobin kirjeen 1:27.)

17. Miksi ne, joiden puoliso on hylännyt heidät, tarvitsevat tukeamme?

 ¹⁷ Suurta tuskaa ja stressiä kokevat myös ne, joiden puoliso hylkää heidät. Joyce, jonka aviomies jätti hänet toisen naisen takia, selittää: ”Avioeron aiheuttama tuska tuntui oikeastaan pahemmalta kuin se, jos mieheni olisi kuollut. Jos hän olisi kuollut onnettomuudessa tai johonkin sairauteen, hänellä ei olisi ollut valinnanvaraa. Mutta tilanne oli se, että mieheni päätti hylätä minut. Tunsin itseni nöyryytetyksi.”

18. Miten voimme auttaa puolisonsa menettäneitä?

¹⁸ Osoitamme puolisonsa menettäneille rakastavamme heitä, kun teemme pieniä huomaavaisia tekoja heidän hyväkseen. He tarvitsevat hyviä ystäviä kipeämmin kuin koskaan. (Sananl. 17:17.) Miten voit osoittaa, että olet heidän ystävänsä? Voisit vaikkapa kutsua heidät yksinkertaiselle aterialle. Tai voisit tarjoutua viettämään vapaa-aikaa heidän kanssaan tai pyytää heitä kanssasi kentälle. Yksi mahdollisuus on kutsua heidät toisinaan mukaan perheen palvontailtaan. Kun toimit näin, teet Jehovan iloiseksi, koska hän on ”leskien suojelija” ja ”lähellä niitä, joiden sydän on särkynyt” (Ps. 34:18; 68:5).

19. Miten olet päättänyt noudattaa 1. Pietarin kirjeen 3:8:n neuvoa?

¹⁹ Kun Jumalan valtakunta pian hallitsee maata, kaikki ”aikaisemmat vaikeudet on – – unohdettu”. Odotamme innokkaasti aikaa, jolloin ”menneet eivät enää palaudu mieleen eivätkä ne paina sydäntä”. (Jes. 65:16, 17.) Ennen kuin tämä aika koittaa, meidän on tärkeää tukea toinen toistamme ja osoittaa sanoin ja teoin, että rakastamme kaikkia hengelliseen perheeseemme kuuluvia. (Lue 1. Pietarin kirjeen 3:8.)