KUN haluat tietää, paljonko kello on, vilkaiset ehkä rannekelloasi tai jotain muuta kelloa. Entä mitä vastaat, jos ystäväsi kysyy sinulta kellonaikaa? Ajan ilmaisemiseen on monia eri tapoja.

Kuvitellaanpa, että kello on tunti ja 30 minuuttia yli keskipäivän. Jos siellä, missä asut, käytetään 24 tunnin kelloa, voit sanoa, että kello on 13.30. Jos taas käytössä on 12 tunnin kello, vastauksesi voisi olla 1.30. Saman ajan voi ilmaista myös sanomalla, että kello on puoli kaksi eli 30 minuuttia vaille kaksi.

Saatat miettiä, miten aikaa ilmaistiin silloin kun Raamattua kirjoitettiin. Tapoja oli monenlaisia. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa puhutaan ”aamusta”, ”puolestapäivästä”, ”keskipäivästä” ja ”illasta” (1. Moos. 8:11; 19:27; 43:16; 5. Moos. 28:29; 1. Kun. 18:26). Toisaalta joskus ajankohta ilmaistiin tarkemmin.

Raamatun aikoina ihmisiä tai omaisuutta vartioimaan asetettiin usein vartiomiehiä. Heitä tarvittiin etenkin öisin. Satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää israelilaiset jakoivat yön kolmeen vartiohetkeen (Ps. 63:6). Tuomarien 7:19:ssä mainitaan ”keskimmäinen yövartio”. Jeesuksen päiviin tultaessa juutalaiset olivat omaksuneet kreikkalaisten ja roomalaisten tavan jakaa yö neljään vartioon.

Evankeliumeissa puhutaan näistä vartioista monessa kohdassa. Esimerkiksi silloin kun Jeesus käveli vettä pitkin kohti venettä, jossa hänen opetuslapsensa olivat, oli ”neljäs yövartio” (Matt. 14:25). Eräässä vertauksessaan Jeesus sanoi: ”Jos talonisäntä olisi tiennyt, millä vartiolla varas tulee, niin hän olisi pysynyt valveilla eikä olisi sallinut murtautua taloonsa.” (Matt. 24:43.)

Jeesuksella oli mielessään kaikki neljä vartiota, kun hän sanoi opetuslapsilleen: ”Pysykää siis valveilla, sillä ette tiedä, milloin talon isäntä tulee, myöhään päivälläkö vai keskiyöllä vai kukon kiekuessa vai varhain aamulla.” (Mark. 13:35.) Ensimmäinen näistä vartiojaksoista, ”myöhään päivällä”, kesti auringonlaskusta noin kello 21:een. Toinen vartio, jota sanottiin ”keskiyöksi”, alkoi noin kello 21 ja päättyi keskiyöllä. Kolmas vartio, ”kukon kiekuessa”, kesti keskiyöstä noin kello 3:een. Tämä saattoi olla juuri se vartiohetki, jolloin kukko kiekui Jeesuksen pidätysyönä (Mark. 14:72). Yön neljäs vartiojakso, ”varhain aamulla”, kesti noin kello 3:sta auringonnousuun.

Vaikka siis Raamatun aikoina ei ollut nykyisen kaltaisia kelloja, käytössä oli järjestelmä, jonka avulla voitiin ilmaista, mikä aika päivästä tai yöstä oli meneillään.