Paavali sanoi 1. Korinttilaiskirjeen 15:8:ssa: ”Kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” Aiemmin ajattelimme, että Paavali kuvaili ikään kuin saaneensa ylösnousemuksen henkiolennoksi ja nähneensä Jeesuksen taivaan kirkkaudessa – satoja vuosia ennen kuin tällaisia ylösnousemuksia tapahtui. Kun tätä jaetta on tutkittu enemmän, on kuitenkin huomattu, että sen selitystä täytyy korjata.

Paavali puhui tässä kohdassa siitä, mitä tapahtui, kun hän kääntyi Jeesuksen seuraajaksi. Mutta mitä hän tarkoitti, kun hän sanoi syntyneensä ennenaikaisesti? Seuraavassa on joitain mahdollisia selityksiä.

Hänen kääntymisensä oli yllättävä ja järisyttävä kokemus. Lapsen ennenaikainen syntymä tulee usein yllätyksenä. Kun Saul (joka tunnettiin myöhemmin Paavalina) matkusti Damaskokseen vainoamaan sikäläisiä kristittyjä, hän ei todellakaan odottanut näkevänsä näyssä kuolleista herätettyä Jeesusta. Paavalin kääntymys yllätti hänen itsensä lisäksi myös Damaskoksen kristityt, joita hän oli matkalla vainoamaan. Tämä kokemus oli järisyttävä siinäkin mielessä, että hän menetti sen seurauksena joksikin aikaa näkönsä. (Apt. 9:1–9, 17–19.)

Hän kääntyi ”väärään aikaan”. Vastineella ”ennenaikaisesti syntynyt” voitaisiin kääntää myös ”väärään aikaan syntynyt”. The Jerusalem Bible ilmaisee ajatuksen seuraavasti: ”Ikään kuin olisin syntynyt silloin, kun kukaan ei odottanut sitä.” Paavalin kääntymyksen aikaan Jeesus oli jo palannut taivaaseen. Paavali ei ollut tähän mennessä nähnyt kuolleista herätettyä Jeesusta, toisin kuin ne, joista hän oli kertonut edellisissä jakeissa (1. Kor. 15:4–8). Paavali sai tämän tilaisuuden, kun Jeesus näyttäytyi hänelle, mutta se tapahtui aivan odottamatta, ”väärään aikaan”.

Hän puhui itsestään vaatimattomasti. Joidenkin raamatunoppineiden mukaan Paavalin tässä käyttämä ilmaus voi olla sävyltään vähättelevä. Hän saattoi siis näillä sanoilla tunnustaa, ettei ansainnut saamaansa kunniaa. Seuraavaksi hän sanoikin: ”Minähän olen vähäisin apostoleista enkä ole sen arvoinen, että minua kutsutaan apostoliksi, koska vainosin Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä olen se, mikä olen.” (1. Kor. 15:9, 10.)

Paavali saattoi siis viitata siihen, että Jeesuksen näyttäytyminen oli hänelle yllättävä ja järisyttävä kokemus, että hänestä tuli Jeesuksen seuraaja poikkeukselliseen aikaan tai että hän ei ollut arvollinen saamaan tällaista hämmästyttävää näkyä. Joka tapauksessa Paavali arvosti paljon tätä kokemusta. Se oli hänelle takuuvarma todiste siitä, että Jeesus oli herätetty kuolleista. Ei ole siksi yllättävää, että hän mainitsi sen usein puhuessaan toisille Jeesuksen ylösnousemuksesta (Apt. 22:6–11; 26:13–18).