1–2. a) Millaista Juudeassa asuvien kristittyjen elämä oli, kun Paavali kirjoitti heille kirjeen? b) Miksi kirje tuli oikeaan aikaan?

 JEESUKSEN kuoleman jälkeisinä vuosina Jerusalemissa ja Juudeassa asuvilla heprealaiskristityillä oli vaikeaa. Heitä alettiin vainota ankarasti pian kristillisen seurakunnan perustamisen jälkeen. (Apt. 8:1.) Parikymmentä vuotta myöhemmin heillä oli vakavia talousongelmia – ehkä siksi, että maassa oli ollut nälänhätä (Apt. 11:27–30). Vuoden 61 aikoihin kristittyjen elämä oli kuitenkin suhteellisen rauhallista ainakin siihen verrattuna, mitä oli edessä. Silloin he saivat Paavalilta pyhän hengen ohjauksessa kirjoitetun kirjeen. Se tuli juuri oikeaan aikaan.

² Heprealaiskirje oli ajankohtainen, koska rauhallinen aika ei kestäisi loputtomiin. Paavali antoi juutalaiskristityille neuvoja, jotka auttaisivat heitä selviytymään edessä olevista vaikeuksista. Jeesuksen ennustama Jerusalemin tuho lähestyi kovaa vauhtia (Luuk. 21:20). Paavali ja muut kristityt eivät toki tienneet tarkalleen, milloin se tapahtuisi, mutta joka tapauksessa he voisivat käyttää jäljellä olevan ajan valmistautumiseen. Heidän olisi hyvä esimerkiksi kasvattaa uskoa ja kestävyyttä. (Hepr. 10:25; 12:1, 2.)

3. Miksi Heprealaiskirjeellä on paljon arvoa meille nykyään?

³ Lähitulevaisuudessa tapahtuu jotain paljon suurempaa kuin Jerusalemin tuho (Matt. 24:21; Ilm. 16:14, 16). Tässä artikkelissa mietitään, mitä voimme oppia neuvoista, joita Jehova halusi antaa juutalaiskristityille.

 ”MEIDÄN ON PYRITTÄVÄ KYPSYYTEEN”

4. Mitä haasteita juutalaiskristityillä oli? (Ks. myös kuva.)

⁴ Juutalaistaustaisten kristittyjen piti tehdä suuria muutoksia. Juutalaiset olivat aiemmin olleet Jehovan valittu kansa. Jehovan edustajana toimiva kuningas oli hallinnut Jerusalemissa, ja sen temppeli oli ollut puhtaan palvonnan keskus. Uskolliset juutalaiset olivat noudattaneet Mooseksen lakia sen mukaan, miten uskonnolliset johtajat olivat sitä heille tulkinneet. Heillä oli sääntöjä esimerkiksi ruoasta, ympärileikkauksesta ja siitä, miten ei-juutalaisia pitäisi kohdella. Jeesuksen kuoleman jälkeen Jehova ei kuitenkaan enää hyväksynyt juutalaisen palvontajärjestelyn mukaan annettuja uhreja. Kristityiksi kääntyneiden juutalaisten oli vaikea tottua uuteen tapaan palvoa Jehovaa. (Hepr. 10:1, 4, 10.) Jopa Pietarilla oli vaikeuksia sopeutua kaikkiin muutoksiin, vaikka hän oli hengellisesti kypsä (Apt. 10:9–14; Gal. 2:11–14). Uskonnolliset johtajat eivät pitäneet kristityiksi kääntyneiden uusista uskonkäsityksistä.

5. Millaista painetta kristityt kohtasivat?

⁵ Juutalaiskristittyjä painostettiin kahdesta suunnasta. Juutalaiset uskonnolliset johtajat pitivät heitä luopioina. Lisäksi seurakunnassa oli sellaisia, joiden mielestä kristittyjen täytyi edelleen noudattaa monia Mooseksen lain sääntöjä. He halusivat ehkä välttyä vainolta. (Gal. 6:12.) Mikä auttaisi kristittyjä pitämään lujasti kiinni totuudesta?

6. Mitä Paavali kannusti heprealaiskristittyjä tekemään? (Heprealaisille 5:14–6:1.)

⁶ Kirjeessään Paavali kannusti veljiä ja sisaria tutkimaan Raamattua syvällisemmin. (Lue Heprealaiskirjeen 5:14–6:1.) Hän perusteli heille Heprealaisten kirjoitusten avulla, miksi uusi kristillinen tapa palvoa Jehovaa oli paljon parempi kuin vanha juutalainen  tapa. a Hän tiesi, että jos he saisivat lisää tietoa ja ymmärtäisivät totuutta paremmin, he pystyisivät tunnistamaan ja hylkäämään väärät opetukset ja pysymään oikealla tiellä.

7. Millaista painetta kohtaamme nykyään?

⁷ Mekin altistumme usein ajatuksille ja asenteille, jotka sotivat sitä vastaan, minkä Jehova sanoo olevan oikein. Vastustajat esimerkiksi väittävät, että Raamatun moraalinormit ovat ahdasmielisiä. Ihmisten yleinen mielipide valuu koko ajan kauemmas siitä, mitä Jehova ajattelee asioista. (Sananl. 17:15.) Siksi meidän täytyy oppia tunnistamaan ja torjumaan valheet, joilla meitä yritetään lannistaa ja johtaa harhaan (Hepr. 13:9).

8. Mikä auttaa jatkamaan hengellistä edistymistä?

⁸ Paavali kannusti heprealaiskristittyjä jatkamaan hengellistä edistymistä, ja meidänkin täytyy tehdä samoin. Siihen kuuluu se, että syvennymme huolellisesti Raamattuun ja opettelemme ajattelemaan samalla tavalla kuin Jehova. Tämä prosessi jatkuu myös vihkiytymisen ja kasteen jälkeen. Tarve lukea ja tutkia Raamattua säännöllisesti ei vähene sitä mukaa, mitä pidempään olemme olleet totuudessa. (Ps. 1:2.) Hyvät tutkimistottumukset auttavat meitä vahvistamaan tuiki tärkeää ominaisuutta, josta Paavali kirjeessään puhui – uskoa (Hepr. 11:1, 6).

USKO AUTTAA SÄILYTTÄMÄÄN ELÄMÄN

9. Miksi vahva usko oli elintärkeää heprealaiskristityille?

⁹ Heprealaiskristityt tarvitsisivat vahvan uskon, jotta he voisivat selviytyä hengissä tulevista tapahtumista (Hepr. 10:37–39). Jeesus oli käskenyt seuraajiaan pakenemaan vuorille, kun he näkisivät Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä. Se koski kaikkia kristittyjä Juudeassa riippumatta siitä, asuivatko he Jerusalemissa vai maaseudulla. (Luuk. 21:20–24.) Tuohon aikaan ihmisillä oli tapana suojautua hyökkäävältä armeijalta kaupunkiin, jossa on muurit, ja Jerusalem oli juuri sellainen. Siksi vuorille pakeneminen tuntui epäloogiselta ja vaati paljon uskoa.

10. Miksi kristittyjen piti luottaa vanhimpiin? (Heprealaisille 13:17.)

¹⁰ Heprealaiskristittyjen täytyi myös luottaa niihin, jotka Jeesus oli asettanut opastamaan seurakuntaan kuuluvia. Nuo veljet antoivat todennäköisesti seurakuntalaisille tarkkoja ohjeita siitä, milloin ja millä tavalla Jeesuksen käskyä noudatettaisiin. (Lue Heprealaiskirjeen 13:17.) Kreikan sana, joka on Heprealaiskirjeen 13:17:ssä käännetty ”olkaa tottelevaisia”, sisältää ajatuksen siitä, että joku tottelee, koska hän luottaa ohjeen antajaan. Kyse ei ole tottelemisesta pelkästään siksi, että ohjeen antajalla on valtaa. Heprealaiskristittyjen piti siis opetella luottamaan vanhimpiin ennen Jerusalemin tuhoa. Jos he noudattaisivat vanhinten ohjeita rauhan aikana, se olisi heille paljon helpompaa myös kriittisellä hetkellä.

11. Miksi me tarvitsemme vahvan uskon?

 ¹¹ Heprealaiskristittyjen tavoin mekin tarvitsemme uskoa. Raamattu varoittaa tämän aikakauden lopusta, mutta suurin osa ihmisistä ei välitä tuosta varoituksesta, ja monet jopa suhtautuvat siihen pilkallisesti (2. Piet. 3:3, 4). Vaikka Raamatussa kerrotaan joitain yksityiskohtia siitä, miten suuri ahdinko etenee, moni asia on vielä hämärän peitossa. Meidän täytyy uskoa lujasti, että loppu tulee juuri oikeaan aikaan ja että Jehova huolehtii meistä, tuli mitä tuli (Hab. 2:3).

12. Mikä auttaa selviytymään suuresta ahdingosta?

¹² Meidän täytyy myös vahvistaa uskoa siihen, että Jehova opastaa meitä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta (Matt. 24:45). Kun suuri ahdinko puhkeaa, voimme saada elintärkeitä ohjeita samaan tapaan kuin heprealaiskristityt saivat roomalaisten hyökätessä. Meidän on tärkeää vahvistaa nyt luottamusta niihin veljiin, jotka ottavat johdon Jehovan järjestössä. Jos meidän on vaikea noudattaa heidän ohjeitaan nyt, emme voi odottaa, että tilanne on parempi suuren ahdingon aikana.

13. Miksi Paavalin neuvo Heprealaiskirjeen 13:5:ssä oli tarpeellinen?

¹³ Samalla kun heprealaiskristityt odottivat hetkeä, jona heidän oli paettava, heidän täytyi myös pitää elämä yksinkertaisena ja varoa ”rakkautta rahaan”. (Lue Heprealaiskirjeen 13:5.) Jotkut heistä olivat joutuneet kokemaan nälänhätää ja köyhyyttä (Hepr. 10:32–34). Vaikka he olivat aiemmin pysyneet uskollisena vaikeissa oloissa, jotkut heistä olivat ehkä alkaneet keskittyä rahan hankkimiseen, koska he ajattelivat sen tuovan heille turvaa. Mitkään rikkaudet eivät kuitenkaan voisi suojella heitä lähestyvältä tuholta (Jaak. 5:3). Omaisuus oli pikemminkin painolasti niille, jotka rakastivat sitä. Heidän olisi vain vaikeampaa jättää kaikki taakseen ja lähteä pakoon.

14. Millä tavalla vahva usko vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme omaisuuteen?

¹⁴ Meidän on helpompi varoa materialismia, kun uskomme lujasti siihen, että tämän aikakauden loppu on hyvin lähellä. Suuren ahdingon aikana ihmiset jopa ”heittävät hopeansa kaduille”, koska he ymmärtävät, että ”heidän hopeansa ja kultansa eivät voi pelastaa heitä Jehovan vihan päivänä” (Hes. 7:19). Meidän ei siis kannata keskittyä rahan haalimiseen vaan tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat elämään yksinkertaista ja tasapainoista elämää. Ei olisi viisasta ottaa tarpeettomasti velkaa tai hankkia itsellemme sellaisia asioita, joista huolehtiminen vie suuren osan ajastamme. Varomme myös kiintymästä liikaa siihen, mitä jo nyt omistamme. (Matt. 6:19, 24.) Kun tämän aikakauden loppu lähenee, meidän on valittava, luotammeko Jehovaan vai omaisuuteen.

”TE TARVITSETTE KESTÄVYYTTÄ”

15. Miksi heprealaiskristittyjen täytyi olla kestäviä?

¹⁵ Heprealaiskristittyjen uskoa koeteltiin koko ajan enemmän, kun olosuhteet Juudeassa huononivat (Hepr. 10:36). Joitain heistä oli vainottu ennenkin, mutta toiset olivat oppineet totuuden rauhallisempana aikana. Paavali muistutti, että heidän pitäisi olla  valmiita kestämään ankarampaa vainoa ja tarvittaessa jopa kuolemaan uskonsa puolesta niin kuin Jeesus. (Hepr. 12:4.) Kristillisyyden leviäminen suututti juutalaisia vastustajia, ja heistä tuli aina vain katkerampia ja väkivaltaisempia. Muutamaa vuotta aiemmin väkijoukko oli käynyt Paavalin kimppuun Jerusalemissa. Yli 40 miestä ”vannoi valan, jonka mukaan heitä kohtaisi kirous, jos he söisivät tai joisivat ennen kuin olisivat tappaneet Paavalin”. (Apt. 22:22; 23:12–14.) Vaikka uskonnollinen fanaattisuus kasvoi, kristittyjen täytyi edelleen kokoontua palvomaan Jehovaa, kertoa hyvää uutista ja pitää uskonsa vahvana.

16. Miten Heprealaiskirje auttaa näkemään vainon oikeassa valossa? (Heprealaisille 12:7.)

¹⁶ Mikä auttaisi heprealaiskristittyjä kestämään edessä olevan vastustuksen? Paavali tiesi, että heidän olisi tärkeää nähdä vaikeudet oikeassa valossa. Siksi hän selitti, että Jehova voi sallia kristityille uskonkoetuksia, jotka valmentavat heitä. (Lue Heprealaiskirjeen 12:7.) Se antaa mahdollisuuden opetella tärkeitä hengellisiä ominaisuuksia tai jalostaa niitä pidemmälle. Kun keskittyy siihen, mitä hyvää uskonkoetukset saavat aikaan, niiden kestäminen on helpompaa. (Hepr. 12:11.)

17. Mitä Paavali oli oppinut vainon kestämisestä?

¹⁷ Paavali kannusti heprealaiskristittyjä kohtaamaan vainon entistä rohkeammin. Hän tiesi, mitä heillä oli vastassa, koska hän oli aikaisemmin itsekin osallistunut vainoamiseen. Lisäksi hän oli kristityksi tultuaan kestänyt monenlaista vastustusta, joten hän pystyi antamaan hyviä neuvoja tästä aiheesta (2. Kor. 11:23–25). Hän muistutti veljiä ja sisaria siitä, että heidän ei tarvitsisi kestää koettelemuksia omin  voimin vaan Jehova olisi heidän tukenaan. Paavali sanoi luottavaisena: ”Jehova auttaa minua, en pelkää.” (Hepr. 13:6.)

18. Minkä muistaminen auttaa kestämään vainoa?

¹⁸ Joitain veljiämme ja sisariamme vainotaan tällä hetkellä. Voimme tukea heitä, kun muistamme rukoilla heidän puolestaan, ja joskus voimme antaa heille myös käytännön apua. (Hepr. 10:33.) Raamatussa sanotaan selvästi: ”Kaikkia, jotka haluavat palvella Jumalaa antaumuksellisesti Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” (2. Tim. 3:12.) Siksi meidän jokaisen täytyy valmistautua siihen, että edessä on vaikeampia aikoja. Kun luotamme täysin Jehovaan, voimme olla varmoja, että hän auttaa meitä selviytymään mistä tahansa koettelemuksesta. Aikanaan hän järjestää paremmat olot uskollisille palvelijoilleen. (2. Tess. 1:7, 8.)

19. Mikä auttaa valmistautumaan suureen ahdinkoon? (Ks. myös kuva.)

¹⁹ Paavalin kirje oli heprealaiskristityille varmasti erittäin hyödyllinen, kun he valmistautuivat tulevaan. Se kannusti heitä syventymään Raamatun opetuksiin, jotta he ymmärtäisivät niitä paremmin. Silloin he voisivat tunnistaa ja torjua opetukset, jotka veisivät heitä väärään suuntaan. Paavali pyysi heitä vahvistamaan uskoaan niin että he voisivat noudattaa nopeasti Jeesuksen ja vastuuveljien antamia ohjeita. Hän myös auttoi heitä näkemään koettelemukset mahdollisuutena saada valmennusta Jehovalta, mikä puolestaan tekisi heistä kestävämpiä. Ota sinäkin nämä ohjeet käyttöön, niin voit pysyä uskollisena Jehovalle loppuun asti! (Hepr. 3:14.)