RENEÉ on noin 35-vuotias sisar, joka kasvoi innokkaassa todistajaperheessä Australiassa. Hän kertoo: ”Muutimme monia kertoja auttaaksemme alueilla, joilla oli suurempi tarve Valtakunnan julistajista. Isä ja äiti tekivät elämästämme kiinnostavaa, jännittävää ja hauskaa. Kun itse sain kaksi lasta, halusin heille samanlaisen elämän.”

 Reneén lähes 40-vuotiaalla aviomiehellä Shanella oli samanlaisia hengellisiä tavoitteita. Tämä veli selittää: ”Toisen lapsemme syntymän jälkeen luimme Vartiotornista kokemuksen eräästä todistajaperheestä, joka oli purjehtinut veneellään saarnaamaan lounaisella Tyynellämerellä sijaitseville Tongan saarille. * Tuo artikkeli sai meidät kirjoittamaan Jehovan todistajien haaratoimistoihin Australiaan ja Uuteen-Seelantiin ja kysymään, missä oli suurempi tarve Valtakunnan julistajista. * Vastauskirjeessä meitä kannustettiin muuttamaan Tongaan – juuri siihen paikkaan, josta olimme lukeneet!”

Kun Shane, Reneé ja heidän lapsensa Jacob ja Skye olivat asuneet Tongassa suunnilleen vuoden ajan, toinen toistaan seuranneet mellakat pakottivat heidät muuttamaan takaisin Australiaan. He eivät kuitenkaan haudanneet tavoitettaan laajentaa palvelusta. Vuonna 2011 he muuttivat Norfolkinsaareen, joka on pieni Tyynenmeren saari noin 1500 kilometriä itään Australiasta. Miten asiat sujuivat? 14-vuotias Jacob kertoo: ”Jehova ei ainoastaan pitänyt meistä huolta vaan teki palveluksesta hauskaa.”

Monet toisetkin todistajaperheet ovat Shanen, Reneén ja heidän lastensa tavoin tarjoutuneet palvelemaan alueilla, joilla on suuri tarve. Mikä on motivoinut heitä muuttamaan?

Noin 35-vuotiaat Burnett ja Simone ja heidän nykyään 12- ja 9-vuotiaat poikansa Eston ja Caleb muuttivat Burketowniin, joka on syrjäinen paikkakunta Queenslandissa Australiassa. Burnett kertoo: ”Todistajat olivat saarnanneet siellä vain joka kolmas tai neljäs vuosi. Monet ihmiset olivat kiinnostuneita hyvästä uutisesta. Halusimme antaa heille mahdollisuuden saada säännöllinen, henkilökohtainen raamatuntutkistelu.”

Vähän yli 50-vuotiaat Mark ja Karen palvelivat useissa Sydneyn lähiseurakunnissa Australiassa ennen kuin he ja heidän kolme lastaan Jessica, Jim ja Jack muuttivat Nhulunbuyyn, kaukana Pohjoisterritoriossa sijaitsevaan kaivosyhteisöön. Mark sanoo: ”Rakastan ihmisiä, joten halusin olla siellä, missä on paljon tehtävää seurakunnassa ja palveluksessa.” Karen suhtautui kuitenkin muuttoon epäröivästi. ”Mutta sen jälkeen, kun Mark ja jotkut toiset olivat rohkaisseet minua, olin halukas lähtemään sinne kokeeksi”, hän kertoo. ”Nyt olen iloinen, että tein niin!”

Vuonna 2011 Benjamin ja Carolyn muuttivat kahden pienen tyttärensä Jaden ja Brian kanssa Queenslandista Australiasta takaisin Itä-Timoriin, joka on pieni valtio Indonesian saaristoon kuuluvassa Timorin saaressa. Ben kertoo: ”Carolyn ja minä olimme aiemmin palvelleet Itä-Timorissa erikoistienraivaajina. Todistustyö oli upeaa, ja veljet olivat hyvin kannustavia. Oli sydäntä raastavaa lähteä sieltä. Päätimme kuitenkin, että palaisimme vielä sinne. Kun saimme lapsia, meidän piti lykätä suunnitelmiamme, mutta emme muuttaneet niitä.” Carolyn lisää: ”Halusimme, että lastemme ympärillä olisi lähetystyöntekijöitä, beteliläisiä ja erikoistienraivaajia ja että lapset saisivat mahdollisimman hyviä hengellisiä kokemuksia.”

Jeesus kysyi seuraajiltaan: ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia?” (Luuk. 14:28.) Vastaavasti kun perhe pohtii muuttoa toiselle alueelle, on erittäin tärkeää tehdä hyvät suunnitelmat. Mitä seikkoja kannattaa harkita?

HENGELLISYYS: Ben sanoo: ”Halusimme palvella toisia, emme olla heille taakkana. Siksi pidimme tärkeänä rakentaa hengellisyyttämme ennen muuttoa. Me myös osallistuimme enemmän palvelukseen ja muihin seurakunnan toimiin.”

Aiemmin mainittu Jacob kertoo: ”Ennen kuin muutimme Norfolkinsaareen, luimme Vartiotornista ja Herätkää!-lehdestä monia elämäkertoja perheistä, jotka palvelivat tarvealueilla. Keskustelimme haasteista, joita he kohtasivat, ja siitä, miten Jehova huolehti heistä.” Hänen sisarensa, 11-vuotias Skye, lisää: ”Rukoilin paljon sekä yksin että äidin ja isän kanssa!”

 TUNTEET: Reneé kertoo: ”Asuimme lähellä sukulaisia ja läheisiä ystäviä ja rakastin tuota seutua, joten olisi ollut helppo jäädä sinne. En kuitenkaan antanut ajatusteni pyöriä siinä, mistä olin luopumassa, vaan mietin sitä, miten perheeni hyötyisi muutosta.”

KULTTUURI: Monet perheet valmistautuvat uuteen ympäristöön hankkimalla siitä taustatietoja. Mark sanoo: ”Luimme kaiken mahdollisen Nhulunbuysta. Siellä asuvat veljet lähettivät meille huomaavaisesti paikallisia sanomalehtiä, joista saimme tietoa sikäläisistä ihmisistä ja heidän kulttuuristaan.”

Shane, joka muutti Norfolkinsaareen, lisää: ”Ennen kaikkea kiinnitin huomioni kristillisten ominaisuuksien ilmaisemiseen. Tiesin, että jos olisin vilpitön, lempeä, rehellinen ja ahkera, sopeutuisin mihin tahansa paikkaan maailmassa.”

Menestykselliset ”muuttajat” korostavat sitä, että on tärkeää olla joustava ja myönteinen, kun eteen tulee odottamattomia haasteita. Tarkastellaan tästä muutamia esimerkkejä.

Reneé selittää: ”Sopeuduin erilaisiin tapoihin tehdä asioita. Esimerkiksi kun meri myrskyää Norfolkinsaaren ympärillä, rahtilaivat eivät voi ankkuroitua. Elintarvikkeista voi tulla vaikeasti saatavia ja kalliita. Olenkin oppinut käyttämään ruoanvalmistuksessa kekseliäisyyttä.” Hänen aviomiehensä Shane lisää: ”Pidämme myös rahankäyttömme kurissa, jottemme ylittäisi viikoittaista budjettiamme.”

Heidän poikansa Jacob tuo esiin toisenlaisen haasteen. ”Uuteen seurakuntaamme kuului meidän lisäksi vain seitsemän ihmistä, jotka kaikki olivat aikuisia. Minulla ei siis ollut ikäisiäni ystäviä! Mutta kun työskentelin itseäni iäkkäämpien kanssa palveluksessa, heistä tuli minulle ystäviä.”

Jim, joka on nyt 21-vuotias, kohtasi samankaltaisen haasteen. ”Nhulunbuyta lähinnä oleva naapuriseurakunta sijaitsee yli 725 kilometrin päässä, joten otamme konventeista kaiken irti. Saavumme hyvissä ajoin ja nautimme veljien ja sisarten seurasta. Nämä tilaisuudet ovat meille vuoden kohokohtia!”

Raamatussa sanotaan: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee.” (Sananl. 10:22.) Lukemattomat tarvealueelle muuttaneet ympäri maailman ovat kokeneet todeksi nämä henkeytetyt sanat.

Mark kertoo: ”Muuttomme suurin siunaus on ollut sen vaikutus lapsiimme. Varttuneemmilla lapsillamme on nyt täysi luottamus siihen, että Jehova huolehtii niistä, jotka etsivät ensin Valtakuntaa. Tällaista luottamusta ei voi ostaa.”

Shane sanoo: ”Suhteeni vaimooni ja lapsiini ovat nyt paljon läheisemmät. Kun kuulen heidän kertovan siitä, mitä Jehova on tehnyt heidän hyväkseen, tunnen todellista tyydytystä.” Hänen poikansa Jacob on samaa mieltä: ”Minulla on ollut mahtavaa. Olen niin iloinen, että tulimme tänne!”