1–2. Mikä tärkeä päätös Babylonissa asuvien juutalaisten täytyi tehdä? (Esra 1:2–4.)

 JUUTALAISET kuulivat suuria uutisia. He olivat olleet noin 70 vuotta vankeina Babylonissa, ja nyt he pääsisivät palaamaan kotimaahansa Israeliin. (Lue Esran 1:2–4.) Tämä oli mahdollista vain Jehovan ansiosta, koska vankeja ei yleensä päästetty pois Babylonista (Jes. 14:4, 17). Babylon oli kuitenkin valloitettu, ja uusi kuningas päätti, että juutalaiset voivat lähteä. Niinpä kaikilla juutalaisilla, varsinkin perheenpäillä, oli edessään vaikea valinta: pitäisikö lähteä Babylonista vai jäädä sinne?

² Jotkut olivat liian vanhoja lähtemään tälle vaativalle matkalle. Useimmat juutalaiset olivat syntyneet Babylonissa eivätkä olleet koskaan asuneet missään muualla. Se oli heidän kotinsa, kun taas Israel oli vain heidän esi-isiensä maa. Lisäksi jotkut juutalaiset olivat ilmeisesti vaurastuneet Babylonissa, joten heistä tuntui ehkä vaikealta jättää taakseen mukava koti tai liikeyritys ja lähteä kohti tuntematonta.

3. Mitä hyvää Israeliin palaavilla uskollisilla juutalaisilla oli odotettavissa?

³ Uskollisten juutalaisten mielestä Israeliin palaamisesta seuraisi niin paljon hyvää, että uhraukset tuntuivat pieniltä. Kaikkein tärkeintä heille oli Jehovan palvonta. Babylonissa oli yli 50 epäjumalien temppeliä mutta ei yhtäkään Jehovan temppeliä. Siellä ei ollut myöskään alttaria, jolla olisi voitu uhrata Mooseksen lain mukaisia uhreja, eikä papistoa ollut järjestetty  huolehtimaan tästä tehtävästä. Jehovan palvojat olivat pieni vähemmistö niiden joukossa, jotka eivät palvoneet häntä eivätkä välittäneet hänen normeistaan. Siksi tuhannet uskolliset juutalaiset odottivat kovasti, että he pääsisivät takaisin kotimaahansa palvomaan Jehovaa vapaasti.

4. Miten Jehova lupasi auttaa kotimaahansa palaavia juutalaisia?

⁴ Matka Babylonista Israeliin oli haastava, ja se saattoi viedä noin neljä kuukautta. Jehova kuitenkin lupasi, että kaikki esteet poistettaisiin. Jesaja kirjoitti: ”Raivatkaa tie Jehovalle! Tehkää Jumalallemme suora valtatie aavikon halki. – – Kivikkoisesta maasta on tultava tasainen ja kuoppaisesta maasta laaksotasanko.” (Jes. 40:3, 4.) Kuvittele mielessäsi tasainen valtatie, joka kulkee erämaassa vuorten välissä. Olisi huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kulkea sitä pitkin kuin kiertää vuoria ja laaksoja tai mennä ylös ja alas mäenrinteitä.

5. Mikä oli Babylonista Israeliin johtavan kuvaannollisen valtatien nimi?

⁵ Nykyään monille valtateille on annettu nimi tai numero, jonka avulla ne voi tunnistaa. Myös kuvaannollisella valtatiellä, josta Jesaja kertoi, oli nimi. Raamatussa sanotaan: ”Siellä on valtatie, tie, jota kutsutaan Pyhyydentieksi. Sitä ei kulje kukaan epäpuhdas.” (Jes. 35:8.) Millainen merkitys tällä lupauksella oli israelilaisille menneisyydessä? Entä mitä se merkitsee meille nykyään?

6. Miksi valtatietä sanottiin pyhäksi?

⁶ ”Pyhyydentie” oli osuva nimi tälle valtatielle. Kotimaahansa palaavien juutalaisten joukossa ei ollut mitään sijaa kenellekään ”epäpuhtaalle”, toisin sanoen sellaiselle, joka harjoitti seksuaalista moraalittomuutta, epäjumalanpalvelusta tai jotain muuta vakavaa syntiä. Heistä piti tulla ”Jehovan pyhä kansa” (5. Moos. 7:6). Babylonista palaavien täytyi ehkä tehdä elämässään muutoksia, jotta he voisivat miellyttää Jehovaa.

7. Millaisia muutoksia joidenkin juutalaisten täytyi tehdä? Kerro esimerkki.

⁷ Kuten aiemmin mainittiin, useimmat juutalaiset olivat syntyneet Babylonissa, ja siksi he olivat ehkä tottuneet babylonialaisten arvoihin ja ajattelutapaan. Kymmenien vuosien kuluttua Esra huomasi, että jotkut juutalaiset olivat ottaneet vaimoja, jotka eivät palvelleet Jehovaa (2. Moos. 34:15, 16; Esra 9:1, 2). Vielä myöhemmin käskynhaltija Nehemia oli järkyttynyt saadessaan tietää, että jotkut Israelissa syntyneet lapset eivät osanneet hepreaa (5. Moos. 6:6, 7; Neh. 13:23, 24). Miten he olisivat voineet oppia rakastamaan ja palvomaan Jehovaa, kun he eivät ymmärtäneet kieltä, jolla Raamattu oli kirjoitettu? (Esra 10:3, 44.) Noiden juutalaisten täytyi siis tehdä suuria muutoksia, mutta Israelissa se oli helpompaa, koska siellä Jehovan palvonta meni koko ajan parempaan suuntaan (Neh. 8:8, 9).

8. Miksi näiden historian tapahtumien pitäisi kiinnostaa meitä? (Ks. kansikuva.)

⁸ Tämä on kiinnostavaa historiaa, mutta onko sillä arvoa meille nykyään? Kyllä on, koska oikeastaan mekin  kuljemme ”Pyhyydentietä”. Olemmepa voideltuja tai ”muita lampaita”, meidän täytyy pysyä tällä tiellä, jotta voimme palvella Jehovaa nykyisessä hengellisessä paratiisissa ja päästä uuteen maailmaan, jossa Jumalan valtakunta saa aikaan paljon hyvää (Joh. 10:16). b Vuodesta 1919 lähtien miljoonat ihmiset ovat lähteneet Suuresta Babylonista eli väärän uskonnon maailmanmahdista ja alkaneet kulkea tätä tietä. Sinäkin olet luultavasti yksi heistä. Tämä tie avattiin noin 100 vuotta sitten, mutta sen rakentaminen alkoi jo vuosisatoja aiemmin.

9. Mitä ”Pyhyydentien” hyväksi on tehty, kuten kerrotaan Jesajan 57:14:ssä?

⁹ Jehova lupasi Babylonista lähteville juutalaisille, että heidän tiellään olevat esteet raivattaisiin pois. (Lue Jesajan 57:14.) Jotain samanlaista on tapahtunut lähempänä meidän aikaamme. Satoja vuosia ennen vuotta 1919 Jehova alkoi valmistella tietä, joka johtaa pois Suuresta Babylonista. (Vrt. Jes. 40:3.) Jotkut miehet, jotka kunnioittivat häntä syvästi, osallistuivat tien rakentamiseen. Sitä pitkin vilpittömät ihmiset voisivat lähteä Suuresta Babylonista ja tulla hengelliseen paratiisiin palvomaan Jehovaa oikealla tavalla. Mitä kaikkea ”Pyhyydentien” rakentamiseen on sisältynyt?

10–11. Millainen vaikutus Raamatun painamisella ja kääntämisellä on ollut? (Ks. myös kuva.)

¹⁰ Painaminen. 1400-luvun puoliväliin asti Raamattua jäljennettiin käsin. Se oli hidasta työtä, ja siksi Raamatut olivat harvinaisia ja hyvin kalliita. Mutta kun keksittiin painaminen irtokirjakkeiden avulla, Raamattuja oli helpompi valmistaa ja niitä oli useampien ihmisten saatavilla.

¹¹ Kääntäminen. Vuosisatojen ajan Raamattu oli saatavilla lähinnä latinaksi, jota vain korkeasti koulutetut ymmärsivät. Kun kirjojen painaminen yleistyi, Raamattua alettiin kääntää kielille, joita tavallinen kansa puhui. Ihmisillä oli nyt mahdollisuus verrata kirkon opetuksia siihen, mitä Raamattu opettaa.

12–13. Kerro esimerkki siitä, miten vääriä uskonnollisia opetuksia alettiin paljastaa 1800-luvulla.

¹² Raamatun tutkimisen apuvälineet. Ne jotka tutkivat huolellisesti Raamattua, saivat siitä selville monia asioita. Papiston harmiksi he eivät useinkaan pitäneet oppimiaan totuuksia omana tietonaan. Esimerkiksi 1800-luvulla jotkut heistä alkoivat julkaista lehtisiä, joissa paljastettiin kirkkojen vääriä opetuksia.

¹³ Henry Grew tutki huolellisesti Raamattua, ja vuoden 1835 tienoilla hän julkaisi lehtisen, joka käsitteli kuolleiden tilaa. Siinä hän perusteli Raamatun avulla, että kuolemattomuus on lahja Jumalalta, ei synnynnäinen ominaisuus, kuten useimmat kirkot opettivat. Vuonna 1837 pappi nimeltä George Storrs löysi yhden tällaisen lehtisen junasta. Luettuaan sen hän oli varma, että siinä oli tärkeä totuus, josta täytyi kertoa muillekin. Vuonna 1842 hän piti luentosarjan, jonka teema oli ”Tutkimus aiheesta ’Ovatko pahat kuolemattomia’”. George Storrsin kirjoituksilla  oli myönteinen vaikutus nuoreen Charles Taze Russelliin.

14. Miten veli Russell ja hänen toverinsa hyötyivät edeltäjiensä tekemästä työstä? (Ks. myös kuva.)

¹⁴ Miten veli Russell ja hänen toverinsa hyötyivät edeltäjiensä työstä? Kun he tutkivat, he pystyivät käyttämään apuna aikaisemmin valmistettuja Raamatun sanakirjoja ja hakemistoja sekä erilaisia raamatunkäännöksiä. Heille oli apua myös Henry Grew’n, George Storrsin ja muiden tekemästä tutkimustyöstä. He jatkoivat itsekin ”Pyhyydentien” rakentamista julkaisemalla runsaasti kirjoja ja lehtisiä raamatullisista aiheista.

15. Mitä tärkeää tapahtui vuonna 1919?

¹⁵ Vuonna 1919 väärä uskonto menetti otteensa Jehovan palvelijoista. Silloin asetettiin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, ja se alkoi tehdä työtä sen hyväksi, että muutkin voisivat lähteä kulkemaan vasta valmistunutta ”Pyhyydentietä” (Matt. 24:45–47). Ennen heitä eläneillä ”Pyhyydentien” rakentajilla oli merkittävä osa siinä, että vilpittömät ihmiset pystyivät nyt saamaan tietoa Jehovan tarkoituksesta ja tekemään elämässään tarvittavia muutoksia (Sananl. 4:18). Jehova ei ole vaatinut kansaansa tekemään kaikkia korjauksia kerralla, vaan hän on puhdistanut sitä ajan mittaan. (Ks. tekstiruutu ” Jehova puhdistaa kansaansa vähitellen”.) Odotamme kovasti aikaa, jolloin pystymme miellyttämään Jehovaa joka suhteessa (Kol. 1:10).

16. Miten ”Pyhyydentietä” on kunnostettu vuodesta 1919 lähtien? (Jesaja 48:17; 60:17.)

¹⁶ Kaikki tiet vaativat kunnossapitoa. Vuodesta 1919 lähtien ”Pyhyydentietä” on kunnostettu, jotta mahdollisimman monet voisivat lähteä Suuresta  Babylonista. Pian sen jälkeen kun uskollinen ja ymmärtäväinen orja oli aloittanut työnsä, se julkaisi vuonna 1921 (suom. 1922) kirjan nimeltä Jumalan harppu. Se oli tarkoitettu avuksi Raamatun tutkimiseen, ja sitä painettiin melkein kuusi miljoonaa kappaletta 36 kielellä. Monet oppivat sen avulla Raamatun totuuden. Hiljattain saimme raamattukurssien johtamiseen uuden hienon apuvälineen, kirjan Onnellinen elämä nyt ja ikuisesti. Läpi viimeisten päivien Jehova on antanut meille järjestönsä kautta hengellistä ruokaa, niin että voimme jatkaa matkaa ”Pyhyydentiellä”. (Lue Jesajan 48:17; 60:17.)

17–18. Mihin ”Pyhyydentie” johtaa?

¹⁷ Kun joku alkaa tutkia kanssamme Raamattua, hänellä on mahdollisuus tulla ”Pyhyydentielle”. Jotkut kulkevat sillä vain lyhyen matkan ja sitten lähtevät pois. Toiset taas ovat päättäneet jatkaa matkaa ”Pyhyydentietä” pitkin, kunnes he tulevat perille määränpäähän. Mikä se on?

¹⁸ Ne joilla on toivo elää taivaassa, pääsevät ”Pyhyydentietä” pitkin siellä olevaan ”Jumalan paratiisiin” (Ilm. 2:7). Ne jotka odottavat elämää maan päällä, kulkevat tätä tietä siihen asti, että heistä tulee täydellisiä 1 000 vuoden lopussa. Jos sinä kuljet nyt ”Pyhyydentiellä”, älä haikaile taakse jättämiäsi asioita vaan pysy sillä, kunnes tulet perille uuteen maailmaan. Turvallista matkaa!