Vaeltakaa viisaalla tavalla maailman suhteen
Vaeltakaa viisaalla tavalla maailman suhteen
”Vaeltakaa jatkuvasti viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan ostaen sopivan ajan itsellenne.” (KOLOSSALAISILLE 4:5.)
1. Mitä varhaiskristityt joutuivat kohtaamaan, ja minkä neuvon Paavali antoi Kolossan seurakunnalle?
ROOMALAISEN maailman kaupungeissa eläneet varhaiskristityt joutuivat kohtaamaan jatkuvasti epäjumalanpalvelusta, moraalitonta nautintojen tavoittelua sekä pakanallisia menoja ja tapoja. Ne jotka asuivat Kolossassa, Vähän-Aasian länsiosan keskellä sijaitsevassa kaupungissa, joutuivat epäilemättä vastakkain paikallisten fryygialaisten äitijumalattaren palvonnan ja spiritismin, kreikkalaisten uudisasukkaiden pakanafilosofian ja juutalaisen siirtokunnan harjoittaman juutalaisuuden kanssa. Apostoli Paavali neuvoi kristillistä seurakuntaa vaeltamaan ”jatkuvasti viisaalla tavalla” tällaisia ”ulkopuolella olevia kohtaan” (Kolossalaisille 4:5).
2. Miksi Jehovan todistajien täytyy nykyään vaeltaa viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan?
2 Jehovan todistajat joutuvat nykyään kohtaamaan samanlaisia vääriä tapoja ja vielä paljon muutakin. Heidänkin täytyy sen vuoksi osoittaa viisautta suhteessaan niihin, jotka ovat tosi kristillisen seurakunnan ulkopuolella. Monet uskonnollisissa ja poliittisissa laitoksissa sekä joukkoviestinnän piirissä työskentelevät ihmiset vastustavat heitä. Jotkut näistä vastustajista yrittävät hyökkäämällä joko suoraan tai vielä useammin epäsuorasti mustata Jehovan todistajien maineen ja herättää ennakkoluuloja näitä kohtaan. Jehovan todistajat joutuvat usein ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten kohteeksi, aivan niin kuin varhaiskristittyjä pidettiin epäoikeudenmukaisesti fanaattisena ja jopa vaarallisena ”lahkona” (Apostolien teot 24:14; 1. Pietarin kirje 4:4).
Ennakkoluulojen voittaminen
3, 4. a) Miksi maailma ei tule koskaan rakastamaan tosi kristittyjä, mutta mitä meidän tulee yrittää tehdä? b) Mitä eräs kirjailija kirjoitti natsien keskitysleirissä vankeina olleista Jehovan todistajista?
3 Tosi kristityt eivät odota, että maailma, joka apostoli Johanneksen mukaan ”on paholaisen vallassa”, rakastaisi heitä (1. Johanneksen kirje 5:19). Raamatussa kristittyjä kehotetaan kuitenkin ponnistelemaan ihmisten voittamiseksi Jehovan ja hänen tosi palvontansa puolelle. Näin teemme todistamalla suoranaisesti ja lisäksi hyvän käytöksemme avulla. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Säilyttäkää käytöksenne hyvänä kansojen ihmisten keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän hyvien tekojenne johdosta, joiden silminnäkijöitä he ovat, kirkastaisivat Jumalaa hänen tarkastuspäivänään.” (1. Pietarin kirje 2:12.)
4 Kirjassaan Forgive — But Do Not Forget (norjasta käänt. Evelyn Ramsden) kirjailija Sylvia Salvesen sanoi naistodistajista, jotka olivat hänen kanssaan vankeina natsien keskitysleirissä: ”Nuo kaksi, Käthe ja Margarethe, ja monet muut, auttoivat minua suuresti sekä uskonsa avulla että käytännön asioissa. He hankkivat meille ensimmäiset puhtaat rievut haavoihimme – – Lyhyesti sanoen huomasimme olevamme sellaisten ihmisten parissa, jotka tahtoivat meille hyvää ja osoittivat ystävälliset tunteensa teoillaan.” Miten erinomainen todistus ”ulkopuolella olevilta”!
5, 6. a) Minkä työn Kristus saattaa päätökseen tänä aikana, ja mitä meidän ei tule unohtaa? b) Millainen asenne meillä tulee olla maailman ihmisiä kohtaan ja miksi?
5 Käyttäytymällä viisaalla tavalla ulkopuolisia kohtaan voimme suuresti murtaa ennakkoluuloja. Elämme tosin aikaa, jolloin hallitseva Kuninkaamme, Kristus Jeesus, erottelee kansojen ihmisiä ”niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista” (Matteus 25:32). Älkäämme kuitenkaan koskaan unohtako, että Kristus on Tuomari; hän itse päättää, ketkä ovat ”lampaita” ja ketkä ”vuohia” (Johannes 5:22).
6 Tämän tulee vaikuttaa asenteeseemme niitä kohtaan, jotka eivät kuulu Jehovan järjestöön. Saatamme pitää heitä maailmallisina ihmisinä, mutta he kuuluvat siihen ihmismaailmaan, jota ”Jumala rakasti – – niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä” (Johannes 3:16). On paljon parempi pitää ihmisiä mahdollisina lampaina kuin päättää omavaltaisesti, että he ovat vuohia. Jotkut, jotka vastustivat aiemmin voimakkaasti totuutta, ovat nykyään vihkiytyneitä Jehovan todistajia. Monet heistä voitettiin aluksi huomaavaisten tekojen avulla, ennen kuin he osoittivat vastakaikua suoranaiselle todistamiselle. Katso esimerkiksi sivulla 18 olevaa kuvaa.
Innokkaita mutteivät aggressiivisia
7. Millaista kritiikkiä paavi esitti, mutta mitä voitaisiin kysyä?
7 Paavi Johannes Paavali II arvosteli lahkoja yleensä, ja erityisesti Jehovan todistajia, sanoessaan: ”Se lähes aggressiivinen into, jolla jotkut etsivät uusia kannattajia kulkemalla talosta taloon tai pysäyttelemällä jalankulkijoita kadunkulmissa, on lahkojen väärennös apostolisesta innosta ja lähetysinnosta.” Voitaisiin kysyä, että jos meidän intomme on ”väärennös apostolisesta innosta ja lähetysinnosta”, niin mistä todellista evankelioimisintoa sitten löytyy? Ei ainakaan katolilaisten eikä myöskään protestanttien keskuudesta tai ortodoksisista kirkoista.
8. Miten meidän tulee todistaa talosta taloon ja toivon mukaan millaisin tuloksin?
8 Osoittaaksemme vääriksi kaikki todistustyömme aggressiivisuutta koskevat syytökset meidän tulee olla aina ystävällisiä, kunnioittavia ja kohteliaita lähestyessämme ihmisiä. Opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä.” (Jaakob 3:13.) Apostoli Paavali varoittaa meitä olemasta ”sotaisia” (Tiitukselle 3:2). Sen sijaan että esimerkiksi tuomitsisimme suoraa päätä jonkun sellaisen uskomukset, jolle todistamme, miksi emme osoittaisi vilpitöntä kiinnostusta hänen näkemyksiään kohtaan? Sitten voimme kertoa hänelle hyvää uutista sellaisena kuin se on esitetty Raamatussa. Kun meillä on myönteinen lähestymistapa ja osoitamme asianmukaista kunnioitusta toisin uskovia kohtaan, voimme auttaa heitä pääsemään parempaan mielentilaan, niin että he kuuntelevat meitä ja kenties huomaavat, mitä arvoa Raamatun sanomalla on. Tuloksena saattaa olla, että jotkut ryhtyvät kirkastamaan Jumalaa (1. Pietarin kirje 2:12).
9. Miten voimme soveltaa neuvoja, jotka Paavali antoi a) Kolossalaiskirjeen 4:5:ssä? b) Kolossalaiskirjeen 4:6:ssa?
9 Apostoli Paavali neuvoi: ”Vaeltakaa jatkuvasti viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan ostaen sopivan ajan itsellenne.” (Kolossalaisille 4:5.) J. B. Lightfoot selosti jälkimmäistä ilmausta ja kirjoitti: ”Älkää päästäkö käsistänne tilaisuutta sanoa tai tehdä sitä, mikä saattaa edistää Jumalan asiaa.” (Kursivointi meidän.) Meidän täytyy olla tosiaankin valmiita puhumaan ja toimimaan sopivana aikana. Tällaiseen viisauteen sisältyy myös se, että valitsemme sopivan ajan päivästä käyntien tekemiseen. Kieltäydytäänkö sanomaamme ehkä kuuntelemasta sen vuoksi, ettei sitä arvosteta, vai siksi, että kävimme aikana, joka oli todennäköisesti epäsopiva? Paavali kirjoitti myös: ”Olkoon puheenne aina miellyttävää, suolalla höystettyä, tietääksenne kuinka teidän pitää kullekin vastata.” (Kolossalaisille 4:6.) Tämä vaatii ennakkosuunnittelua ja todellista lähimmäisenrakkautta. Esittäkäämme Valtakunnan sanomaa aina miellyttävällä tavalla.
Kunnioittavia ja ”valmiita kaikkeen hyvään työhön”
10. a) Mitä neuvoja Paavali antoi Kreetassa asuville kristityille? b) Miten Jehovan todistajat ovat noudattaneet esimerkillisesti Paavalin neuvoja?
10 Emme voi tinkiä Raamatun periaatteista. Meidän ei tule toisaalta kiistellä tarpeettomasti kysymyksistä, jotka eivät koske kristillistä nuhteettomuutta. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Muistuta jatkuvasti heitä [Kreetassa asuvia kristittyjä] olemaan alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, olemaan valmiit kaikkeen hyvään työhön, etteivät puhu vahingoittavasti kenestäkään eivätkä ole sotaisia, vaan järkeviä osoittaen kaikkea lempeyttä kaikkia ihmisiä kohtaan.” (Tiitukselle 3:1, 2.) Raamatunoppinut E. F. Scott kirjoitti näistä jakeista: ”Sen lisäksi että kristittyjen oli määrä totella valtaa, heidän täytyi olla valmiita mihin tahansa hyvään työhön. Tämä – – merkitsee sitä, että kristittyjen tuli tilanteen niin vaatiessa olla ensimmäisinä toimimassa yhteisen hyvän puolesta. Tulipaloja, kulkutauteja ja monenlaisia muita onnettomuuksia oli jatkuvasti, ja kaikki hyvät kansalaiset halusivat auttaa silloin lähimmäisiään.” Eri puolilla maailmaa on käynyt monta kertaa niin, että onnettomuuden iskiessä Jehovan todistajat ovat olleet ensimmäisten joukossa ryhtymässä avustustyöhön. He eivät ole auttaneet ainoastaan veljiään vaan myös ulkopuolisia.
11, 12. a) Miten kristittyjen tulee käyttäytyä vallassa olevia kohtaan? b) Mitä alamaisuuteen valtoja kohtaan sisältyy, kun on kyse valtakunnansalien rakentamisesta?
11 Tämä sama Paavalin Tiitukselle kirjoittaman kirjeen kohta korostaa myös sitä, miten tärkeää on omaksua kunnioittava asenne vallassa olevia kohtaan. Erityisesti nuorten kristittyjen, jotka joutuvat tuomareiden eteen puolueettoman kantansa vuoksi, tulee muistaa vaeltaa viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan. He voivat suuresti joko parantaa tai vahingoittaa Jehovan kansan mainetta ulkoasullaan, käytöksellään ja tavalla, jolla he puhuvat näille vallanpitäjille. Heidän tulee ”antaa – – sille, joka vaatii kunniaa, sellainen kunnia” ja puolustautua osoittaen syvää kunnioitusta (Roomalaisille 13:1–7; 1. Pietarin kirje 2:17; 3:15).
12 ”Valtoihin” kuuluvat paikalliset hallintoviranomaiset. Nykyään kun rakennetaan yhä enemmän valtakunnansaleja, joudutaan väistämättä tekemisiin paikallisten viranomaisten kanssa. Vanhimmat kohtaavat usein ennakkoluuloja. On kuitenkin pantu merkille, että kun seurakunnan edustajat luovat hyvät suhteet viranomaisiin ja ovat yhteistoiminnassa kaupunkisuunnitteluviraston kanssa, näitä ennakkoluuloja voidaan murtaa. Usein annetaan hyvää todistusta sellaisille ihmisille, jotka tiesivät Jehovan todistajista ja heidän sanomastaan aiemmin vain vähän tai tuskin lainkaan.
”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa”
13, 14. Minkä neuvon Paavali antoi Roomassa asuville kristityille, ja miten voimme soveltaa sitä ollessamme tekemisissä ulkopuolella olevien kanssa?
13 Paavali neuvoi pakanallisessa Roomassa asuvia kristittyjä seuraavasti: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’ Mutta ’jos vihollisellasi on nälkä, anna hänelle syötävää; jos hänellä on jano, anna hänelle juotavaa; sillä näin tekemällä sinä kasaat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle’. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita jatkuvasti paha hyvällä.” (Roomalaisille 12:17–21.)
14 Tosi kristittyinä kohtaamme väistämättä vastustajia ollessamme tekemisissä ulkopuolisten kanssa. Edellä lainatuissa jakeissa Paavali osoittaa, että on viisasta yrittää voittaa vastustus ystävällisin teoin. Tulisten hiilien tavoin nämä ystävälliset teot voivat sulattaa vihamielisyyden ja saada vastustajan suhtautumaan ystävällisemmin Jehovan kansaan, kenties jopa herättää hänen kiinnostuksensa hyvään uutiseen. Kun näin käy, paha on voitettu hyvällä.
15. Milloin kristittyjen tulee erityisen huolellisesti vaeltaa viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan?
15 Viisaalla tavalla vaeltaminen ulkopuolella olevia kohtaan on erityisen tärkeää kodeissa, joissa toinen aviopuoliso ei ole vielä omaksunut totuutta. Raamatun periaatteiden noudattaminen saa aikaan entistä parempia aviomiehiä, vaimoja, isiä ja äitejä sekä lapsia, jotka ovat tottelevaisempia ja opiskelevat ahkerammin koulussa. Ei-uskovan tulisi voida nähdä, miten tervehenkisesti Raamatun periaatteet vaikuttavat uskovaan. Näin jotkut voidaan voittaa sanatta vihkiytyneen perheenjäsenten käytöksellä (1. Pietarin kirje 3:1, 2).
Hyvän tekeminen kaikille
16, 17. a) Millaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt? b) Miten meidän tulee ”tehdä hyvää” veljillemme sekä ulkopuolella oleville?
16 Kaikkein parasta, mitä voimme tehdä lähimmäisellemme, on viedä hänelle elämän sanoma ja antaa hänelle opetusta sovituksesta Jehovan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta (Roomalaisille 5:8–11). Apostoli Paavali sanoo meille sen vuoksi: ”Uhratkaamme aina hänen [Kristuksen] kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” (Heprealaisille 13:15.) Paavali lisää: ”Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:16.) Julkisen todistustyömme lisäksi meidän ei tule unohtaa ”hyvän tekemistä”. Se kuuluu olennaisena osana uhreihin, joihin Jumala on hyvin mielistynyt.
17 Teemme luonnollisestikin hyvää hengellisille veljillemme, jotka saattavat olla tunneperäisessä, hengellisessä, fyysisessä tai aineellisessa ahdingossa. Paavali ilmaisi tämän kirjoittaessaan: ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Galatalaisille 6:10; Jaakob 2:15, 16.) Emme saa kuitenkaan unohtaa sanoja: ”Tehkäämme hyvää kaikille.” Huomaavainen teko sukulaiselle, naapurille tai työtoverille voi merkittävällä tavalla murtaa meitä kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja ja avata ihmisen sydämen totuudelle.
18. a) Mitä vaaroja meidän tulee välttää? b) Miten voimme tukea julkista todistustyötämme kristillisellä hyvyydellä?
18 Meidän ei tarvitse tämän tekemiseksi ystävystyä läheisesti ulkopuolella olevien kanssa. Sellaiset ystävät voivat olla vaarallisia (1. Korinttolaisille 15:33). Ei ole myöskään tarkoitus ystävystyä maailman kanssa (Jaakob 4:4). Kristillinen hyvyytemme voi kuitenkin tukea saarnaamistamme. Joissakin maissa on tullut entistä vaikeammaksi keskustella ihmisten kanssa heidän kotonaan. Joitakin kerrostaloja valvotaan sellaisin keinoin, ettemme pääse tapaamaan asukkaita. Teollisuusmaissa voidaan saarnaamiseen käyttää puhelinta. Useimmissa maissa voidaan todistaa kadulla. Kaikissa maissa voivat ystävällisyys, kohteliaisuus, huomaavaisuus ja avuliaisuus kuitenkin avata tilaisuuksia murtaa ennakkoluuloja ja antaa hyvää todistusta.
Vastustajien vaientaminen
19. a) Mitä voimme odottaa sen vuoksi, ettemme yritä miellyttää ihmisiä? b) Miten meidän tulee pyrkiä noudattamaan Danielin esimerkkiä ja soveltamaan Pietarin neuvoa?
19 Jehovan todistajat eivät ole ihmisten miellyttäjiä, eikä heitä vaivaa ihmispelko (Sananlaskut 29:25; Efesolaisille 6:6). He tajuavat täysin, että vaikka he pyrkivätkin olemaan kaikin keinoin esimerkillisiä veronmaksajia ja kelpo kansalaisia, vastustajat levittävät heistä ilkeämielisiä valheita ja puhuvat heistä väheksyvästi (1. Pietarin kirje 3:16). Koska he tietävät tämän, he yrittävät jäljitellä Danielia, josta hänen vastustajansa sanoivat: ”Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä – ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan.” (Daniel 6:5.) Emme koskaan tingi Raamatun periaatteista miellyttääksemme ihmisiä. Toisaalta emme myöskään tavoittele marttyyriutta. Pyrimme elämään rauhaisasti ja noudattamaan apostolin neuvoa: ”Sillä sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte mielettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Pietarin kirje 2:15.)
20. a) Mistä olemme vakuuttuneita, ja miten Jeesus rohkaisi meitä? b) Miten voimme vaeltaa edelleen viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan?
20 Olemme vakuuttuneita siitä, että erossa olomme maailmasta on täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneiden kristittyjen historia tukee kantaamme. Jeesuksen sanat rohkaisevat meitä: ”Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33.) Me emme pelkää. ”Kuka on tosiaan se mies, joka tekee teille pahaa, jos tulette innokkaiksi sen puolesta, mikä on hyvää? Mutta vaikka kärsisittekin vanhurskauden vuoksi, niin olette onnellisia. Älkää kuitenkaan pelätkö heidän pelkonsa kohdetta älkääkä kiihtykö, vaan pyhittäkää Kristus Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä perustetta teissä olevaan toivoon, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:13–15.) Toimiessamme tällä tavoin vaellamme edelleen viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan.
Kertausta
◻ Miksi Jehovan todistajien täytyy vaeltaa viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan?
◻ Miksi tosi kristityt eivät voi koskaan odottaa maailman rakastavan heitä, mutta mitä heidän tulee yrittää tehdä?
◻ Millainen asenne meillä tulee olla maailman ihmisiä kohtaan ja miksi?
◻ Miksi meidän tulee ”tehdä hyvää” sekä veljillemme että ulkopuolella oleville?
◻ Miten se, että vaellamme viisaalla tavalla ulkopuolella olevia kohtaan, auttaa meitä julkisessa todistustyössämme?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 18]
Vasemmalla: Tosi kristityt auttavat lähimmäisiään tulvan jälkeen Ranskassa
[Kuva s. 20]
Huomaavaiset kristilliset teot voivat auttaa suuresti murtamaan ennakkoluuloja
[Kuva s. 23]
Kristittyjen tulee olla ”valmiita kaikkeen hyvään työhön”