Hieronymus – kiistelty Raamatun kääntämisen uranuurtaja

HUHTIKUUN 8. päivänä 1546 Trenton kirkolliskokous antoi säädöksen, jonka mukaan ”[katolinen] kirkko on hyväksynyt” latinalaisen Vulgatan, ja ”kenenkään ei tule uskaltaa eikä juljeta millään tekosyyllä hylätä sitä”. Vaikka Vulgata oli saatu valmiiksi jo yli tuhat vuotta aiemmin, niin se samoin kuin sen kääntäjä Hieronymus olivat pitkään olleet kiistelyn keskipisteinä. Kuka Hieronymus oli? Miksi hän ja hänen raamatunkäännöksensä olivat kiistanalaisia? Miten hänen työnsä vaikuttaa nykyiseen raamatunkäännöstyöhön?

Tie oppineeksi

Hieronymus syntyi noin vuonna 346 Stridonissa, joka sijaitsi Rooman provinssissa Dalmatiassa lähellä nykyistä Italian ja Slovenian välistä rajaa. a Hänen vanhempansa olivat suhteellisen varakkaita, ja Hieronymus sai lapsena nauttia rahan tuomista eduista, sillä hän kävi koulua Roomassa ja oli maineikkaan kieliopin tutkijan, Donatuksen, oppilas. Hieronymus osoittautui lahjakkaaksi oppilaaksi kieliopissa, puhetaidossa ja filosofiassa. Tuolloin hän alkoi opiskella myös kreikan kieltä.

Lähdettyään Roomasta vuonna 366 Hieronymus kuljeksi ympäriinsä ja päätyi lopulta Aquileiaan Italiaan, missä hän tutustui asketismiin. Koska sen äärimmäistä itsensä kieltämistä koskevat näkemykset viehättivät häntä, hän vietti useita vuosia askeettista elämää pienen ystäväjoukon kanssa.

Jonkin selittämättömän sekaannuksen vuoksi ryhmä hajosi vuonna 373. Pettyneenä Hieronymus kulki itään Bithynian, Galatian ja Kilikian  halki ja saapui aikanaan Syyrian Antiokiaan.

Pitkä matka vaati veronsa. Nääntyneenä ja heikkokuntoisena Hieronymus oli menehtyä kuumeeseen. ”Voi, kunpa Herra Jeesus Kristus vain toisi minut äkkiä luoksesi”, hän kirjoitti ystävälleen. ”Ruumis parkani, terveenäkin heikko, on musertunut.”

Ikään kuin sairaudessa, yksinäisyydessä ja sisäisessä kamppailussa ei olisi ollut kylliksi, Hieronymus kohtasi pian uuden, hengellisen kriisin. Hän näki unessa, miten hänet ”raahattiin [Jumalan] tuomioistuimen eteen”. Kun Hieronymukselta kysyttiin, kuka hän oli, hän vastasi: ”Olen kristitty.” Mutta tuomari tiuskaisi: ”Valehtelet. Sinä olet Ciceron, et Kristuksen, seuraaja.”

Sitä ennen Hieronymus oli tutkinut intohimoisesti pääasiassa pakanallisia klassikoita pikemmin kuin Jumalan sanaa. ”Omantunnon tuli kidutti minua”, hän sanoi. Hieronymus toivoi voivansa oikaista tilanteen ja antoi siksi unessaan juhlallisen lupauksen: ”Herra, jos milloinkaan enää omistan maailmallisia kirjoja tai luen niitä, olen kieltänyt Sinut.”

Myöhemmin Hieronymus väitti, ettei häntä voitu pitää vastuullisena unessa annetusta lupauksesta. Hän oli silti päättänyt täyttää lupauksensa – ainakin periaatteessa. Niinpä hän lähti Antiokiasta ja haki yksinäisyyttä Khalkisin erämaasta Syyriasta. Hän eli erakkona ja uppoutui Raamatun ja teologisen kirjallisuuden tutkimiseen. Hän sanoi: ”Luin Jumalan kirjoja innokkaammin kuin olin aiemmin lukenut ihmisten kirjoja.” Hän oppi myös paikallisen syyrian kielen ja alkoi opiskella hepreaa erään kristillisyyteen kääntyneen juutalaisen avustuksella.

Paavin toimeksianto

Noin viisi vuotta kestäneen luostarielämän jälkeen Hieronymus palasi Antiokiaan jatkamaan opintojaan. Saavuttuaan hän kuitenkin havaitsi, että kirkko oli perusteellisesti jakautunut. Vielä erämaassa ollessaan Hieronymus olikin pyytänyt paavi Damasukselta neuvoa ja sanonut: ”Kirkko on jakautunut kolmeen ryhmäkuntaan, ja jokainen niistä haluaa innokkaasti saada minut puolelleen.”

Aikanaan Hieronymus päätti asettua Paulinuksen puolelle. Tämä oli yksi niistä kolmesta miehestä, jotka olivat vaatineet itselleen Antiokian piispan arvonimeä. Hieronymus suostui Paulinuksen määräysvaltaan kahdella ehdolla. Ensiksikin hän halusi työskennellä vapaasti luostaria koskevien kunnianhimoisten hankkeidensa hyväksi. Ja toiseksi hän vaati, ettei hänelle määrättäisi mitään papillisia velvollisuuksia missään nimenomaisessa kirkossa.

Vuonna 381 Hieronymus meni Paulinuksen mukana Konstantinopolin kirkolliskokoukseen ja jatkoi sen jälkeen hänen kanssaan edelleen Roomaan. Paavi Damasus havaitsi nopeasti Hieronymuksen oppineisuuden ja kielelliset taidot. Vuodessa Hieronymus ylennettiin arvovaltaiseen asemaan Damasuksen yksityissihteeriksi.

Hieronymus ei sihteerinä ollessaan välttynyt kiistoilta. Hän tuntui pikemminkin vetävän niitä puoleensa. Hän muun muassa jatkoi askeettina elämistä keskellä paavin ylellistä hovia. Lisäksi koska Hieronymus puolusti ankaran yksinkertaista elämäntapaansa ja puhui kiivaasti papiston maailmallista irstailua vastaan, hän sai koko joukon vihollisia.

Vaikka Hieronymusta arvosteltiin, hän sai paavi Damasuksen täyden tuen. Paavilla oli hyvä syy kannustaa Hieronymusta jatkamaan Raamatun tutkimistaan. Tuohon aikaan oli käytössä lukuisia latinankielisiä raamatunkäännöksiä. Monet niistä oli kuitenkin käännetty huolimattomasti, ja niissä oli räikeitä virheitä. Damasus oli huolissaan myös siitä, että kirkko oli kielen vuoksi jakautumassa itäiseen ja läntiseen osaan. Idässä vain harvat hallitsivat latinan kielen ja lännessä vielä harvemmat kreikan kielen.

Siksi paavi Damasus toivoi kiihkeästi tarkistettua latinankielistä evankeliumien käännöstä. Damasus halusi käännöksen, joka vastaisi täsmällisesti alkuperäistä kreikankielistä tekstiä mutta olisi silti kaunopuheista ja puhdasta latinaa. Hieronymus oli niitä harvoja oppineita, jotka voisivat tehdä sellaisen  käännöksen. Koska hän hallitsi sujuvasti kreikan, latinan ja syyrian ja hänellä oli riittävästi myös heprean kielen tuntemusta, hän oli pätevä tuohon työhön. Niinpä Hieronymus ryhtyi Damasuksen toimeksiannosta hankkeeseen, joka veisi yli kaksikymmentä vuotta hänen elämästään.

Kiistely voimistuu

Vaikka Hieronymus piti yllä hyvää vauhtia evankeliumeja kääntäessään, hänellä oli selkeä, taitava tekniikka. Hän vertaili keskenään kaikkia silloin käytettävissä olleita kreikkalaisia käsikirjoituksia ja korjasi latinalaisen tekstin tyyliä ja sisältöä, jotta saisi sen lähemmäs kreikkalaista tekstiä.

Hieronymuksen neljän evankeliumin käännös sai yleisesti hyvän vastaanoton, samoin kuin hänen korjaamansa latinankielinen Psalmien kirja, joka perustui kreikkalaisen Septuagintan tekstiin. Kaikesta huolimatta häntä yhä arvosteltiin. Hieronymus kirjoitti: ”Tietyt halveksittavat olennot hyökkäsivät tahallaan kimppuuni väittäen, että olin pyrkinyt korjaamaan evankeliumien kohtia vastoin muinaisajan sivistyneiden arvovaltaa ja koko maailman näkemystä.” Tällainen ankara arvostelu voimistui paavi Damasuksen kuoltua vuonna 384. Koska uusi paavi ei suhtautunut Hieronymukseen yhtä suosiollisesti kuin Damasus, hän päätti lähteä Roomasta. Jälleen kerran Hieronymus oli matkalla itään.

Heprean kielen tutkijaksi valmistuminen

Vuonna 386 Hieronymus asettui Betlehemiin, missä hän viettikin loppuelämänsä. Pieni uskollinen joukko seurasi hänen mukanaan. Heihin kuului Paula, varakas aatelisnainen Roomasta. Paula oli omaksunut askeettisen elämäntavan Hieronymuksen saarnaamisen johdosta. Hän tuki Hieronymusta taloudellisesti, kun tämä perusti munkkiluostarin. Siellä Hieronymus harjoitti tutkijan työtään ja saattoi valmiiksi elämänsä suurimman hankkeen.

Palestiinassa asuminen soi Hieronymukselle mahdollisuuden parantaa heprean kielen taitoaan. Hän palkkasi useita juutalaisia opettajia, jotta nämä auttaisivat häntä ymmärtämään joitakin vaikeampia kielen piirteitä. Se oli kuitenkin vaikeaa jopa opettajan avulla. Eräästä opettajasta, tiberialaisesta Baraninaksesta, Hieronymus sanoi: ”Minulle koitui valtavasti vaivaa ja kustannuksia, jotta sain Baraninaksen opettamaan minua yön suojissa.” Miksi he opiskelivat yöllä? Koska Baraninas pelkäsi, mitä juutalainen yhdyskunta ajattelisi siitä, että hän on tekemisissä ”kristityn” kanssa!

Hieronymuksen päivinä juutalaiset usein pilkkasivat hepreankielisiä pakanoita siitä, etteivät nämä osanneet ääntää kurkkuäänteitä oikein. Kovien ponnistelujen jälkeen Hieronymus kuitenkin oppi hallitsemaan nämä äänteet. Hän myös translitteroi useita hepreankielisiä sanoja latinalaiseen kirjoitusjärjestelmään. Tämä ei ainoastaan auttanut häntä sanojen muistamisessa, vaan se myös ylläpiti taitoa ääntää tuon ajan hepreaa.

Hieronymuksen suurin kiista

Ei tiedetä, kuinka paljon paavi Damasus halusi Hieronymuksen kääntävän Raamattua. Mutta siitä tuskin on epäilystä, miten Hieronymus työhönsä suhtautui. Hän keskittyi työhönsä päättäväisesti. Hänellä oli palava halu tuottaa jotakin ”kirkolle käyttökelpoista ja säilyttämisen arvoista”. Hän päätti näin ollen tuottaa tarkistetun latinankielisen käännöksen koko Raamatusta.

 Raamatun heprealaisten kirjoitusten kääntämisessä Hieronymus aikoi käyttää työnsä perustana Septuagintaa. Monet pitivät tätä alun perin 200-luvulla eaa. valmistunutta kreikankielistä Raamatun heprealaisten kirjoitusten käännöstä suoranaisesti Jumalan henkeyttämänä. Septuaginta levisi siksi laajalti tuohon aikaan eläneiden kreikankielisten kristittyjen keskuudessa.

Työnsä edistyessä Hieronymus kuitenkin havaitsi kreikkalaisten käsikirjoitusten välillä ristiriitaisuuksia, jotka olivat samanlaisia kuin ne, joihin hän oli törmännyt latinankielisessä tekstissä. Hänen turhautuneisuutensa kasvoi. Lopulta hän päätti, että saadakseen aikaan luotettavan käännöksen hänen pitäisi unohtaa kreikkalaiset käsikirjoitukset, myös suuresti arvostettu Septuaginta, ja mennä suoraan alkuperäiseen heprealaiseen tekstiin.

Tästä päätöksestä nousi meteli. Jotkut sanoivat Hieronymusta tekstin väärentäjäksi, Jumalan häpäisijäksi, joka hylkää kirkon perinteet juutalaisten hyväksi. Jopa Augustinus, joka oli tuolloin kirkon johtava teologi, pyysi Hieronymusta palaamaan Septuagintan tekstiin ja sanoi: ”Jos sinun käännöstäsi aletaan yhä yleisemmin lukea monissa kirkoissa, niin tuskallinen tosiasia tulee olemaan, että Raamatun lukeminen aiheuttaa eroja latinalaisten ja kreikkalaisten kirkkojen välille.”

Augustinus tosiaankin pelkäsi, että kirkko voisi jakautua, jos länsimaiset kirkot käyttäisivät Hieronymuksen latinankielistä käännöstä, joka perustui heprealaisiin teksteihin, ja idän kreikkalaiset kirkot käyttäisivät edelleen Septuagintaa. b Lisäksi Augustinus ilmaisi levottomuutensa siitä, että Septuaginta sivuutettaisiin sellaisen käännöksen tieltä, jota vain Hieronymus saattoi puolustaa.

Miten Hieronymus suhtautui kaikkiin näihin vastustajiin? Tyylilleen uskollisena hän jätti huomiotta saamansa kritiikin. Hän jatkoi kääntämistä suoraan hepreasta, ja vuoteen 405 mennessä hän sai valmiiksi latinankielisen Raamattunsa. Vuosia myöhemmin hänen käännöstään kutsuttiin Vulgataksi, mikä viittaa yleisesti saatavilla olevaan käännökseen (latinan sana vulgatus merkitsee ’yleistä, kaikkialle levinnyttä’).

Pysyviä saavutuksia

Käännös, jonka Hieronymus teki Raamatun heprealaisista kirjoituksista, oli paljon enemmän kuin olemassaolevan tekstin korjattu versio. Se muutti tulevien sukupolvien Raamatun tutkimisen ja käännöstyön suuntaa. ”Vulgata”, sanoi historioitsija Will Durant, ”säilyy 300-luvun merkittävimpänä ja vaikuttavimpana kirjallisena tuotteena.”

Vaikka Hieronymuksella oli terävä kieli ja riitaisa luonne, hän ohjasi yksinään Raamatun tutkimustyön takaisin henkeytettyyn heprealaiseen tekstiin. Hän tutki ja vertasi tarkkaan muinaisia heprealaisia ja kreikkalaisia Raamatun käsikirjoituksia, jotka eivät enää nykyään ole käytettävissämme. Hänen työnsä edelsi myös juutalaisten masoreettien työtä. Vulgata on siis arvokas väline, kun halutaan verrata keskenään erilaisia Raamatun tekstejä.

Vaikka emme puolustelekaan Hieronymuksen äärimmäistä käytöstä tai uskonnollisia näkemyksiä, niin Jumalan sanaa rakastavat voivat arvostaa tämän kiistellyn Raamatun kääntämisen uranuurtajan uutteria ponnistuksia. Lisäksi Hieronymus saavutti tavoitteensa: hän tuotti jotakin ”säilyttämisen arvoista”.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 28]

Betlehemissä sijaitseva Hieronymuksen patsas

[Lähdemerkintä]

Garo Nalbandian

[Kuvien lähdemerkinnät s. 26]

Ylhäällä vasemmalla, heprealainen käsikirjoitus: Shrine of the Book, Israel Museum, Jerusalem; alhaalla vasemmalla, syyrialainen käsikirjoitus: The Trustees of the Chester Beatty Library, Dublin; ylhäällä keskellä, kreikkalainen käsikirjoitus: Israel Antiquities Authority