Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Päättäneinä kulkea Jumalan elämäntietä

Päättäneinä kulkea Jumalan elämäntietä

Päättäneinä kulkea Jumalan elämäntietä

”Jumalan elämäntien” konventeilla oli todella paljon annettavaa niille, jotka haluavat palvella Jumalaa! Eräs konventin läsnäolija kuvaili sitä ”suurenmoiseksi opetuksen, rohkaisun ja valistuksen ajaksi”.

ERÄS toinen sanoi, että ”konventti oli todella nautittava ja se antoi paljon mietittävää ja omaksuttavaa”. Tarkastellaanpa nyt itse ohjelmaa.

Jeesus Kristus – tie, totuus ja elämä

Tämä oli ensimmäisen konventtipäivän teema (Johannes 14:6). Ensimmäinen puhe osoitti, miksi olemme kokoontuneet yhteen tähän konventtiin: tarkoitus on saada lisää opetusta parhaasta mahdollisesta elämäntavasta, Jumalan elämäntiestä. Jehova opettaa kansalleen, miten kulkea hänen teitään. Hän tekee tämän Raamatun, ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” ja pyhän hengen välityksellä (Matteus 24:45–47; Luukas 4:1; 2. Timoteukselle 3:16). Mikä etu onkaan olla kaikkeuden Suvereenin opetettavana!

Päivän teeman mukaisesti avainpuheen aiheena oli ”Kristuksen lunnaat – Jumalan tie pelastukseen”. Jotta voisi mukautua Jumalan elämäntiehen, on elintärkeää tuntea Jeesuksen Kristuksen osa Jehovan tarkoituksessa. Puhuja sanoi: ”Ilman Jeesuksen Kristuksen lunastusuhria ei yksikään ihminen, olivatpa hänen uskonkäsityksensä tai tekonsa millaisia tahansa, voisi saada Jumalalta ikuista elämää.” Sitten hän lainasi Johanneksen 3:16:ta, jossa sanotaan: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” Kristuksen lunastusuhriin uskominen vaatii sitä, että opimme tuntemaan totuuden täsmällisesti. Siihen sisältyy myös elämämme vihkiminen Jehovalle ja sen vertauskuvaksi vesikasteelle meneminen sekä eläminen Jeesuksen Kristuksen antaman mallin mukaisesti (1. Pietarin kirje 2:21).

Iltapäivän ohjelmajakso alkoi puheella ”Rakkauden tie ei koskaan häviä”. Siinä tarkasteltiin jae jakeelta 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–8:aa, jossa on Paavalin sykähdyttävä kuvaus rakkaudesta. Kuulijoita muistutettiin siitä, että uhrautuva rakkaus on kristillisyyden tunnuspiirre ja että Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen on välttämätön osa Jehovan hyväksymää palvontaa.

Seuraavana oli kolmiosainen puhesarja ”Vanhemmat, teroittakaa lapsillenne Jumalan teitä”. Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan palvelemaan Jumalaa antamalla hyvän esimerkin hänen Sanansa lukemisessa ja tutkimisessa. He voivat teroittaa lapsilleen totuutta säännöllisen, perheen tarpeita vastaavan perhetutkistelun välityksellä. On myös tärkeää auttaa lapsia osallistumaan seurakunnan toimiin ja kenttäpalvelukseen. Vaikka Jumalaa pelkäävien lasten kasvattaminen on haaste tässä jumalattomassa maailmassa, sen tekeminen on hyvin palkitsevaa.

Tätä puhesarjaa seurasi puhe ”Anna Jehovan muovata sinua kunnialliseen käyttöön”. Aivan kuten savenvalaja muovailee saviastiaa, Jumalakin muovailee niitä, jotka haluavat palvella häntä (Roomalaisille 9:20, 21). Hän tekee tämän Sanansa neuvojen sekä järjestönsä välityksellä. Jehova auttaa meitä käyttämään kykyjämme täysin määrin, jos asetumme käytettäviksi, otamme tilaisuuksista vaarin ja annamme halukkaasti hänen ohjata askeleitamme.

Sitten seurasi jännittävä ohjelmanosa: ”Palvelus lähetyskentällä”. Tällä hetkellä 148 maassa kautta maailman palvelee 2 390 sellaista kristittyä sananpalvelijaa, jotka on nimitetty lähetystyöntekijöiksi. He antavat loistavan esimerkin uskollisuudesta ja innosta, ja he ovat syvästi kiitollisia edustaan palvella ulkomaisilla kentillä. Tässä konventtiohjelman osassa lähetystyöntekijät kertoivat lähetystyöntekijän elämän haasteista ja iloista.

Perjantain viimeisen puheen teema oli ”Onko elämää kuoleman jälkeen?” Tämä kysymys on hämmentänyt ihmiskuntaa tuhansia vuosia. Kaikissa yhteiskunnissa ihmiset ovat painiskelleet tämän kysymyksen kanssa. Tarjotuista vastauksista ei ole pulaa. Niitä on yhtä monia kuin on niitä esittävien ihmisten tapoja ja uskontoja. Ihmisten on kuitenkin kuultava totuus.

Puhuja ilmoittikin uuden, värikkään, 32-sivuisen kirjasen julkaisemisesta. Kirjasen nimi on Mitä meille tapahtuu kun kuolemme? Tämä kirjanen selittää, mistä opetus sielun kuolemattomuudesta on peräisin ja miten siitä on tullut lähes kaikkien nykyisten maailman uskontojen keskeinen käsite. Kirjanen tarkastelee selkeästi ja vetoavasti, mitä Raamattu sanoo siitä, mikä sielu on, miksi me kuolemme ja mitä meille tapahtuu kuolemassa. Se selittää myös, mitä toivoa on sekä kuolleilla että elossa olevilla. Tämä julkaisu on todellinen siunaus totuuden etsijöille kaikkialla!

Pitäkää tarkoin silmällä, miten vaellatte

Tämä oli todella sopiva teema konventin toiseksi päiväksi! (Efesolaisille 5:15.) Aamupäivän ohjelmajakso kohdisti huomion saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen. Päivän tekstin tarkastelun jälkeen ohjelma jatkui puheella ”Auta ihmisiä elämän tielle”. On tärkeää, että meillä on myönteinen asenne, kun teemme tätä kiireellistä työtä. Meidän on tajuttava, että totuuden jakaminen muille on sekä etu että vastuu. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla useimmat ihmiset hylkäsivät Jumalan sanan. Vastustuksesta huolimatta oli kuitenkin niitä, jotka ’oli asetettu ehdolle ikuiseen elämään ja tulivat uskoviksi’. (Apostolien teot 13:48, 50; 14:1–5.) Tilanne on nykyään samanlainen. Vaikka monet hylkäävät Raamatun totuuden, me jatkamme niiden etsimistä, jotka osoittavat vastakaikua (Matteus 10:11–13).

Seuraava puhe käsitteli haastetta, joka liittyy ihmisten tavoittamiseen elämän sanomalla. Koska nykyään on entistä vaikeampaa tavata ihmisiä kotoa, meidän on oltava perusteellisia ja neuvokkaita, jotta voisimme levittää Valtakunnan sanomaa mahdollisimman monelle. Monissa maissa hyvän uutisen julistajat saavat hyviä tuloksia todistamalla puhelimitse ja saarnaamalla liikealueilla, sillä näin löydetään ihmisiä, joita muuten on vaikea tavoittaa.

Puhe ”Opettakaa opetuslapsille kaikki mitä Kristus käski” tähdensi sen tärkeyttä, että tulemme taitaviksi sananpalveluksessamme. Opetustaitomme hioutuvat, kun opimme muilta ja sovellamme käytäntöön sitä erinomaista valmennusta, jota saamme seurakunnan kokouksissa. Kun meistä tulee taitavia opettajia, tunnemme suurempaa iloa ja tyytyväisyyttä auttaessamme toisia oppimaan Raamatun totuuden.

Aamupäivän ohjelmajakson päätti puhe, joka käsitteli vihkiytymisen ja kasteen merkitystä. Puhuja mainitsi muun muassa, että jos luotamme Jumalaan täydellisesti ja pyrimme vilpittömästi tekemään hänen tahtonsa, hän siunaa ja tukee meitä. Viisas mies kirjoitti: ”Ota hänet [Jumala] huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:6.) Iloinen kastetilaisuus oli konventin kohokohtia, sillä se osoitti, että monet olivat astuneet Jumalan elämäntielle.

Väliajan jälkeen iltapäivän ohjelmajakso alkoi puheella ”Palvelemme loputon elämä silmämääränä”. Se Jumalan tarkoitus, että maan päällä olisi tottelevaisia ihmisiä, jotka palvelisivat häntä ikuisesti, tulee täyttymään. Miten sopivaa siksi onkaan, että keskitämme ajatuksemme, suunnitelmamme ja toiveemme Jehovan palvelemiseen ikuisuus silmämääränä! Vaikka haluamme pitää ”Jehovan päivän” läheisenä mielessämme, on hyvin tärkeää muistaa, että päämäärämme on palvella ikuisesti (2. Pietarin kirje 3:12). Se, ettemme tiedä tarkasti, milloin Jeesus panee täytäntöön Jumalan koston, pitää meidät valppaina ja antaa meille päivittäin tilaisuuksia todistaa, että palvelemme Jehovaa epäitsekkäistä vaikuttimista.

Kahdessa seuraavassa puheessa käsiteltiin Paavalin kirjoittaman Efesolaiskirjeen neljättä lukua. Tarkastelun kohteena oli muun muassa saamamme siunaus, ”lahjat ihmisinä”. He ovat pyhän hengen nimittämiä hengellisesti päteviä miehiä. Nämä vanhimmat antavat neuvoja ja ohjausta hengelliseksi hyödyksemme. Paavalin henkeytetty kirje kehottaa kristittyjä myös pukemaan ylleen ”uuden persoonallisuuden” (Efesolaisille 4:8, 24). Jumaliseen persoonallisuuteen sisältyvät esimerkiksi sääli, huomaavaisuus, nöyrämielisyys, lempeys, pitkämielisyys ja rakkaus (Kolossalaisille 3:12–14).

Siihen, että pidämme tarkoin silmällä miten vaellamme, kuuluu itsemme suojeleminen maailman tahroilta, mikä olikin seuraavan puheen teemana. Ajanvietteen valinnassa, suhtautumisessa seuranpitotilaisuuksiin ja aineellisen tavoittelussa tarvitaan tasapainoa. Kun noudatamme Jaakobin kirjeen 1:27:n neuvoa suojella itseämme maailman tahroilta, meillä on puhdas asema Jumalan edessä ja hyvä omatunto. Voimme myös elää merkityksellistä elämää, ja meitä siunataan rauhalla, hengellisellä hyvinvoinnilla ja erinomaisella seuralla.

Sen jälkeen oli vuorossa kolmiosainen puhesarja ”Nuoret – noudattakaa Jumalan teitä”. Koska nuoret tietävät, että Jumala rakastaa heitä ja arvostaa heidän ponnistelujaan tosi palvonnan tukemiseksi, heidän tulee kehittää havaintokykyään, jotta he voisivat palvella Jumalaa uskollisesti. Eräs tapa kehittää havaintokykyä on lukea Jumalan sanaa päivittäin ja mietiskellä sitä. Jos teemme näin, voimme tulla tuntemaan Jehovan tiet. (Psalmit 119:9–11.) Havaintokykyä kehitetään myös siten, että otetaan vastaan vanhempien, vanhinten ja Seuran julkaisujen kypsät neuvot. Kun nuoret käyttävät havaintokykyään oikein, he vastustavat aineellisiin tavoitteisiin keskittymistä, epäpuhdasta puhetta ja liiallista virkistäytymistä, jotka ovat tyypillisiä tälle Jumalasta vieraantuneelle maailmalle. Jumalan elämäntietä kulkemalla nuoret ja vanhat voivat nauttia todellisesta menestyksestä.

Päivän viimeinen puhe oli ”Luoja – hänen persoonallisuutensa ja tiensä”. Kiinnitettyään huomion siihen, että miljardit ihmiset eivät tunne Luojaa, puhuja sanoi: ”Elämän todellinen tarkoitus liittyy Luojan, persoonallisen Jumalamme, tuntemiseen, hänen persoonallisuutensa ymmärtämiseen ja hänen teihinsä mukautumiseen. – – Maailmaamme ja meihin liittyy todellakin sellaisia tosiasioita, joiden avulla voimme auttaa ihmisiä uskomaan Luojaan ja löytämään tarkoituksen hänen yhteydessään.” Sitten puhuja tarkasteli todisteita siitä, että on olemassa viisas ja rakastava Luoja. Puhe huipentui uuden kirjan Onko Luojaa joka välittää sinusta? julkaisemiseen.

”Tässä on tie. Kulkekaa sitä”

Tämä oli kolmannen konventtipäivän teema (Jesaja 30:21). Ohjelmajakso alkoi kiehtovalla kolmen puheen sarjalla, joka keskittyi Hesekielin temppelinäkyyn. Tällä näyllä on suuri merkitys Jumalan kansalle nykyään, sillä se liittyy aikamme puhtaaseen palvontaan. Avain näyn ymmärtämiseen on tämä: Jehovan suuri hengellinen temppeli edustaa hänen järjestelyjään puhdasta palvontaa varten. Näyn piirteitä tarkasteltaessa kuulijat punnitsivat mielessään, miten he tukevat työtä, jota voideltuun jäännökseen kuuluvat rakkaudelliset valvojat ja tulevat johtomiesluokkaan kuuluvat tekevät.

Myöhemmin aamupäivällä nähtiin värikäs, historiallisissa puvuissa esitetty raamatullinen näytelmä. Sen nimi oli ”Perheet, tehkää päivittäisestä Raamatun lukemisesta elämäntapa!” Se kuvasi niiden kolmen heprealaisen uskoa ja rohkeutta, jotka kieltäytyivät kumartamasta Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin pystyttämää kultaista kuvapatsasta. Näytelmän tarkoituksena oli osoittaa, että Raamattu ei ole vain kirja, joka sisältää muinaista historiaa, vaan että sen neuvot ovat nykyäänkin todella hyödyllisiä sekä nuorille että aikuisille.

Iltapäivällä oli yleisöesitelmän aika. Sen teema oli ”Ainoa tie ikuiseen elämään”. Tarkasteltuaan sitä, miten ihmiskunta joutui synnin ja kuoleman alaisuuteen, puhuja sanoi lopuksi nämä ajatuksia herättävät sanat: ”Tänään konventtipäivän teemajakeena on ollut Jesajan 30. luvun jae 21, jossa sanotaan: ’Mikäli menisitte oikealle tai mikäli menisitte vasemmalle, kuulevat sinun korvasi sanan takaasi sanovan: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.”’ Miten kuulemme tämän äänen? Kuuntelemalla Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua, ja noudattamalla ohjausta, jota Suuri Opettajamme, Jehova Jumala, antaa sen välityksellä ja nykyisen kristillisen järjestön välityksellä. Tämä on tosiaan ainoa tie ikuiseen elämään.”

Sen jälkeen kun oli esitetty tiivistelmä tuolla viikolla tutkittavasta Vartiotornin aineistosta, oli vuorossa loppupuhe aiheesta ”Kulje jatkuvasti Jehovan tietä”. Siinä kerrattiin konventtiohjelman pääkohtia. Sitten puhuja luki päätöksen, jossa ilmaistiin, että olemme lujasti päättäneet kulkea edelleen Jumalan tietä.

Päätöksen loppusanat olivat sävähdyttävät: ”Olemme varmoja siitä, että eläminen Raamatun periaatteiden, ohjeiden ja neuvojen mukaisesti johtaa parhaaseen elämäntapaan nyt ja luo hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisimme lujan otteen todelliseen elämään. Ennen kaikkea teemme tämän päätöksen siksi, että rakastamme Jehova Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme!” Kaikki läsnäolijat osoittivat hyväksyvänsä päätöksen sanomalla kyllä!

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

Onko Luojaa joka välittää sinusta?

Tämänniminen uusi kirja esittää vakuuttavia todisteita siitä, että on olemassa Luoja, Jehova, ja se kertoo hänen ominaisuuksistaan. Kirja on suunniteltu erityisesti oppineille ihmisille, jotka eivät kuitenkaan usko Jumalaan. Tämä 192-sivuinen kirja myös vahvistaa niiden uskoa, jotka jo uskovat Jumalaan, ja lisää heidän arvostustaan hänen persoonallisuuttaan ja teitään kohtaan.

Kirja Onko Luojaa joka välittää sinusta? ei oleta, että lukija uskoo Jumalaan. Se käsittelee pikemminkin sitä, miten nykyiset tieteelliset havainnot ja käsitykset todistavat Luojan olemassaolosta. Kirjassa on esimerkiksi seuraavanlaisia lukuja: ”Miten elämästäsi voi tulla tarkoituksellisempaa?”, ”Kiista maailmankaikkeuden synnystä” ja ”Olet ainutlaatuinen!” Toisissa luvuissa tarkastellaan, miksi voimme olla varmoja siitä, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä. Uusi kirja luo myös yleissilmäyksen Raamattuun, joka kertoo Luojan persoonallisuudesta ja hänen teistään. Kirja ei ainoastaan pohdi sitä, miksi Jumala on sallinut niin paljon kärsimystä, vaan se myös kertoo, miten hän tulee lopettamaan sen ikuisiksi ajoiksi.

[Kuvat s. 7]

Useita kastettiin

[Kuvat s. 7]

A. D. Schroeder, Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen, julkaisi uuden kirjasen

[Kuvat s. 8, 9]

Sykähdyttävä näytelmä kannusti lukemaan Raamattua päivittäin