Miten voit osoittaa todellista nöyryyttä?

TODELLISELLA nöyryydellä on suuri arvo Jumalan silmissä. Jaakob kirjoitti: ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta nöyrille hän antaa ansaitsematonta hyvyyttä.” (Jaakobin kirje 4:6.) Jaakob on saattanut viitata tässä useisiin Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainittuihin ajatuksiin. ”Jehova on korkea, ja kuitenkin hän näkee nöyrän, mutta ylpeän hän tuntee ainoastaan kaukaa.” ”Ihmisen ylpeiden silmien täytyy painua alas, ja miesten ylväyden täytyy kumartua, ja Jehova yksin on oleva korotettu.” ”Jos on kyse pilkkaajista, hänkin [Jumala] pilkkaa, mutta sävyisille hän osoittaa suopeutta.” (Psalmit 138:6; Jesaja 2:11; Sananlaskut 3:34.)

Myös apostoli Pietari kehotti nöyryyteen. Hän kirjoitti: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan, sillä Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.)

Kristuksen esimerkki nöyryydestä

Saatat kysyä, mitä hyveellistä nöyränä olemisessa on ja mitä hyötyä siitä on. Vastaus on ratkaiseva ihmiselle, joka ponnistelee ollakseen tosi kristitty: nöyränä oleminen merkitsee sitä, että on Kristuksen kaltainen. Jeesus osoitti olevansa nöyrä, kun hän otti vastaan ainutlaatuisen tehtävän tulla taivaista maan päälle vähäiseksi ihmiseksi, enkeleitä alhaisemmaksi (Heprealaisille 2:7). Vaikka hän oli Jumalan Poika, hän kesti nöyryytykset, joita hänen uskonnolliset vihollisensa syytivät hänen niskaansa. Hän pysyi tyynenä koettelemustensa aikana siitä huolimatta, että hän olisi voinut kutsua avukseen legioonittain enkeleitä (Matteus 26:53).

Lopulta Jeesus roikkui häväistynä kidutuspaalussa, mutta silti hän pysyi uskollisena Isälleen. Siksi Paavali saattoi kirjoittaa hänestä: ”Säilyttäkää itsellänne tämä asenne, joka oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” (Filippiläisille 2:5–8.)

Miten siis voimme osoittaa todellista nöyryyttä? Miten voimme käytännön tilanteissa reagoida pikemminkin nöyrästi kuin ylpeästi?

Miten nöyrä reagoi

Tarkastellaanpa nöyryyttä työympäristössä, oli kyseessä sitten työpaikka tai kristillinen palvelus. Jotta työ voitaisiin tehdä menestyksellisesti, saatetaan tarvita valvojia tai esimiehiä. Jonkun täytyy tehdä päätökset. Kuinka reagoit? Järkeiletkö: ”Kuka hän oikein luulee olevansa, kun hän tulee sanomaan minulle, mitä pitää tehdä? Minä olen ollut tässä työssä useamman vuoden kuin hän”? Niin, jos olet ylpeä, ärsyynnyt joutuessasi alistumaan. Toisaalta nöyrä ihminen pyrkii siihen, ettei hän ”tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan – – [katsoo] nöyrämielisesti, että toiset ovat – – parempia” (Filippiläisille 2:3).

Miten reagoit, kun joku nuorempi ihminen tai nainen tekee ehdotuksen? Jos olet nöyrä, niin ainakin harkitset sitä. Jos olet ylpeä, harmistut siitä tai torjut sen suoralta kädeltä. Haluaisitko mieluummin osaksesi ylistystä ja imartelua, jotka johtavat perikatoosi, vai rakentavia neuvoja, jotka hyödyttävät sinua? (Sananlaskut 27:9; 29:5.)

 Kykenetkö vastaamaan vastoinkäymisten haasteeseen? Nöyryyden ansiosta pystyt kohtaamaan vaikeat olosuhteet rohkeasti ja kestämään niin kuin Job. Jos olet ylpeä, turhaudut helposti ja kenties kapinoit joutuessasi ahdistaviin olosuhteisiin ja oletettujen vääryyksien kohteeksi. (Job 1:22; 2:10; 27:2–5.)

Nöyryys on rakkaudellinen ja anteeksiantavainen

Joidenkin ihmisten on vaikea sanoa: ”Olen pahoillani. Tein virheen. Sinä olit oikeassa.” Mikä siihen on syynä? Liika ylpeys. Kuinka usein vilpitön anteeksipyyntö voisi kuitenkin helposti lopettaa perheriidan.

Oletko halukas antamaan anteeksi, kun joku loukkaa sinua? Vai kannatko ylpeydessäsi kaunaa mahdollisesti päivien tai kuukausien ajan puhumatta oletetulle loukkaajalle? Alatko jopa hautoa kostoa päästäksesi tasoihin hänen kanssaan? Joissakin tällaisissa tapauksissa ihmisiä on murhattu. Toisissa tapauksissa keinona on ollut maineen mustaaminen. Nöyrä ihminen taas on rakkaudellinen ja anteeksiantavainen. Miksi? Koska rakkaus ei pidä kirjaa pahasta. Jehova oli halukas antamaan anteeksi israelilaisille, jos he nielisivät ylpeytensä. Jeesuksen nöyrä seuraaja on halukas antamaan anteeksi – jopa toistuvasti! (Joel 2:12–14; Matteus 18:21, 22; 1. Korinttilaisille 13:5.)

Nöyrä ihminen ’ottaa johdon kunnian osoittamisessa toisia kohtaan’ (Roomalaisille 12:10). Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo: ”Arvostakaa toista enemmän kuin itseänne.” Kiitätkö toisia ja arvostatko heidän kykyjään ja taitojaan? Vai täytyykö sinun aina löytää heistä jokin vika himmentääksesi heidän mainettaan? Tosiaankin, kykenetkö kiittämään toisia aidosti? Jos sinulla on vaikeuksia tässä suhteessa, ongelmanasi ovat ehkä epävarmuus ja ylpeys.

Ylpeä ihminen on kärsimätön. Nöyrä on kärsivällinen ja pitkämielinen. Entä sinä? Kirveleekö kaikenlainen havaitsemasi epäsuotuisa kohtelu mieltäsi? Sellainen reaktio on pitkämielisyyden vastakohta. Jos olet nöyrä, et ota itseäsi liian vakavasti. Muista, mitä tapahtui, kun Jeesuksen opetuslapset ottivat itsensä liian vakavasti: he joutuivat kiihkeisiin kiistoihin siitä, kuka heistä oli tärkein. He unohtivat olevansa kaikki ”kelvottomia orjia”. (Luukas 17:10; 22:24; Markus 10:35–37, 41.)

Ranskalainen kirjailija Voltaire kuvaili nöyryyttä ”sielun vaatimattomuudeksi – – vastalääkkeeksi ylpeydelle”. Nöyryys onkin nöyrämielisyyttä. Nöyrä ihminen on hengeltään vaatimaton, ei ylpeä. Hän on syvästi kunnioittava ja kohtelias.

Miksi siis ponnistella ollakseen nöyrä? Koska nöyryydellä on Jumalan hyväksyntä ja se auttaa meitä saamaan osaksemme jumalallista ohjausta. Jehova piti Danielia ”hyvin arvostettuna” osittain hänen nöyryytensä vuoksi ja lähetti enkelinsä hänen luokseen antamaan näyn (Daniel 9:23; 10:11, 19). Nöyryydestä koituu monia palkintoja. Se tuo tosi ystäviä, jotka rakastavat sinua. Mikä tärkeämpää, se tuo Jehovan siunauksen. ”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä.” (Sananlaskut 22:4.)

[Kuva s. 7]

Nöyrä anteeksipyyntö voi tehdä elämästä kitkattomampaa