Suurperheitä yksimielisinä Jumalan palveluksessa

”Pojat ovat perintö Jehovalta”, kirjoitti psalmista. ”Kohdun hedelmä on palkka. Niin kuin nuolet väkevän miehen kädessä, niin ovat nuoruuden pojat. Onnellinen on se voimakas mies, joka on täyttänyt nuolikotelonsa niillä.” (PSALMIT 127:3–5)

LAPSET voivat tosiaankin olla siunaus Jehovalta. Aivan niin kuin jousiampuja saa tyydytystä, kun hän tietää, miten suunnata nuolikotelonsa nuolet, vanhemmatkin saavat suurta iloa, kun he ohjaavat lapsiaan polulla, joka johtaa ikuiseen elämään (Matteus 7:14).

Kauan sitten perheet, joiden ’nuolikotelot täyttyivät’ useista lapsista, olivat tavallisia Jumalan kansan keskuudessa. Ajattele esimerkiksi vuosia, jotka se vietti Egyptin orjuudessa: ”Israelin pojat tulivat hedelmällisiksi, ja heitä alkoi olla vilisemällä, ja he lisääntyivät lisääntymistään ja tulivat mahtavammiksi aivan tavatonta vauhtia, niin että maa tuli lopulta heitä täyteen.” (2. Mooseksen kirja 1:7.) Kun niiden israelilaisten määrää, jotka menivät Egyptiin, verrataan sieltä lähteneiden määrään, voidaan päätellä, että perheissä oli keskimäärin kymmenen lasta!

Myöhemmin Jeesus kasvoi perheessä, jota monet saattaisivat nykyään pitää suurena. Jeesus oli esikoinen, mutta Joosef ja Maria saivat lisäksi neljä muuta poikaa ja joitakin tyttäriä (Matteus 13:54–56). Se että heillä oli niin monta lasta, selittää todennäköisesti, miten Maria ja Joosef saattoivat aloittaa matkansa Jerusalemista huomaamatta, että Jeesus puuttui heidän joukostaan (Luukas 2:42–46).

 Suurperheitä nykyään

Nykyisin monet kristityt päättävät rajoittaa perheensä kokoa hengellisistä, taloudellisista, sosiaalisista ja muista syistä. Suurperheet ovat kuitenkin edelleen yleisiä monissa yhteiskunnissa. Suurinta syntyvyys on ”Maailman lasten tila 1997” -raportin mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Siellä nainen synnyttää keskimäärin kuusi lasta.

Suurperheiden kristittyjen vanhempien ei ole helppoa kasvattaa lapsiaan rakastamaan Jehovaa, mutta monet onnistuvat siinä. Menestys riippuu siitä, onko perhe yksimielinen puhtaassa palvonnassa. Apostoli Paavalin Korintin seurakunnalle osoittamat sanat soveltuvat yhtä lailla nykyajan kristittyihin perheisiin. Hän kirjoitti: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, – – että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopivasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” (1. Korinttilaisille 1:10.) Miten tuollainen yhtenäisyys voidaan saavuttaa?

Vanhempien täytyy olla hengellisiä ihmisiä

Avainasia on, että vanhempien täytyy olla täysin omistautuneita Jumalalle. Harkitse, mitä Mooses sanoi israelilaisille: ”Kuuntele, oi Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. Ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:4–7.)

Huomaa, että Mooses osoitti, että Jumalan käskyjen piti olla vanhempien ”sydämellä”. Vasta silloin vanhemmat pyrkisivät antamaan säännöllistä hengellistä opetusta lapsilleen. Kun vanhemmat ovat hengellisesti vahvoja, he ovatkin innokkaita opettamaan lapsilleen hengellisiä asioita.

Jotta voisi tulla hengelliseksi ihmiseksi ja rakastaa Jehovaa koko sydämestään, on välttämätöntä lukea, mietiskellä ja soveltaa Jumalan sanaa säännöllisesti. Psalmista kirjoitti, että siitä, joka iloitsee Jehovan laista ja lukee sitä ”päivin ja öin”, ”on tuleva kuin vesivirtojen varrelle istutettu puu, joka antaa oman hedelmänsä ajallaan ja jonka lehvistö ei lakastu, ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy” (Psalmit 1:2, 3).

Aivan niin kuin puu kantaa hyvää hedelmää, jos sitä kastellaan jatkuvasti, niin hengellisesti ravitut perheetkin kantavat jumalista hedelmää Jehovan ylistykseksi. Länsi-Afrikassa asuva Uwadiegwun perhe on tyypillinen esimerkki. Vaikka Uwadiegwulla ja hänen vaimollaan on kahdeksan lasta, molemmat palvelevat vakituisina tienraivaajina eli Jehovan todistajien kokoaikaisina sananpalvelijoina. Hän sanoo: ”Perheemme on pitänyt yllä säännöllistä perhetutkistelua yli 20 vuoden ajan. Olemme opettaneet lapsillemme Jumalan sanaa pienestä pitäen, emme vain perhetutkistelussamme, vaan myös sananpalveluksessa ja muina aikoina. Kaikki lapsemme ovat Valtakunnan hyvän uutisen julistajia, ja ainoastaan nuorin, joka on kuusivuotias, ei ole vielä kastettu.”

Työskennelkää ”joukkueena”

”Viisaudella huonekunta rakennetaan”, sanotaan Raamatussa (Sananlaskut 24:3). Perheessä tällainen viisaus saa aikaan yhteispeliä. Perhejoukkueen ”kapteeni” on isä,  Jumalan nimittämä huonekunnan pää (1. Korinttilaisille 11:3). Henkeytetty apostoli Paavali painotti johtoaseman vastuun vakavuutta, kun hän kirjoitti: ”Jos joku ei pidä huolta [sekä aineellisesti että hengellisesti] omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.)

Sopusoinnussa tämän Jumalan sanan neuvon kanssa kristittyjen aviomiesten täytyy huolehtia vaimonsa hengellisyydestä. Jos vaimot ovat kotitöiden kuormittamia, heidän hengellisyytensä kärsii. Eräässä Afrikan maassa muuan vastakastettu kristitty valitti seurakuntansa vanhimmille, että hänen vaimonsa vaikutti välinpitämättömältä hengellisten asioiden suhteen. Vanhimmat arvelivat, että hänen vaimonsa tarvitsi käytännön apua. Niinpä mies alkoi auttaa häntä kotitöissä. Hän käytti aikaa myös siihen, että hän auttoi vaimoaan parantamaan lukutaitoaan ja Raamatun tuntemustaan. Tämä reagoi myönteisesti, ja nyt koko perhe palvelee Jumalaa yksimielisenä.

Isien täytyy huolehtia myös lastensa hengellisyydestä. Paavali kirjoitti: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.) Kun vanhemmat noudattavat varoitusta olla ärsyttämättä lapsiaan sekä ohjetta valmentaa heitä, lapset tuntevat olevansa osa perhejoukkuetta. Sen seurauksena lapset todennäköisesti auttavat ja kannustavat toisiaan saavuttamaan hengellisiä tavoitteita.

Yhteispeliin kuuluu hengellisten vastuiden antaminen lapsille, kun he ovat valmiita kantamaan niitä. Eräs isä, kristitty vanhin, jolla on 11 lasta, herää aikaisin aamulla ja johtaa tutkisteluja muutamalle heistä ennen töihin lähtöä. Käytyään kasteella vanhemmat lapset auttavat vuorotellen nuorempia veljiään ja siskojaan, mihin sisältyy osallistuminen Raamatun opettamiseen. Isä valvoo opettamista ja kiittää heitä heidän vaivannäöstään. Kuusi lasta on kastettu, ja muut edistyvät jatkuvasti kohti tuota tavoitetta.

Hyvää viestintää, yhteisiä tavoitteita

Hyvin tärkeitä edellytyksiä sille, että perheet voivat olla yhtenäisiä, ovat rakkaudellinen viestintä ja yhteiset hengelliset tavoitteet. Gordon, Nigeriassa asuva kristitty vanhin, on seitsemän 11–27-vuotiaan lapsen isä. Kuusi heistä on vanhempiensa tavoin tienraivaajia. Nuorin, joka kastettiin äskettäin, osallistuu säännöllisesti opetuslasten tekemiseen muun perheen kanssa. Kaksi aikuista poikaa ovat seurakunnan avustavia palvelijoita.

Gordon on johtanut raamatuntutkistelua henkilökohtaisesti jokaiselle lapselleen. Sen lisäksi perheellä on monipuolinen raamatullinen opetusohjelma. He kokoontuvat joka aamu tarkastelemaan päivän tekstin ja valmistautuvat sitten seurakunnankokouksiin.

Yksi jokaiselle perheenjäsenelle asetettu tavoite on lukea Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien kaikki kirjoitukset. Hiljattain he lisäsivät ohjelmaansa päivittäisen Raamatun lukemisen. Keskustelemalla lukemastaan perheenjäsenet kannustavat toisiaan pitämään tätä tapaa yllä.

Viikoittainen perhetutkistelu on niin hyvin vakiintunut, että ketään ei tarvitse muistuttaa siitä – kaikki odottavat sitä. Perhetutkistelun sisältö, rakenne ja kesto ovat vuosien mittaan vaihdelleet lasten iän ja tarpeiden mukaan. Perhe on vetäytynyt lähelle toisia uskollisia Jumalan palvelijoita, ja tällä on ollut hyödyllinen vaikutus lapsiin.

He tekevät asioita yhdessä perheenä ja varaavat aikaa virkistäytymiseen. Heillä on kerran viikossa ”perheilta”, jolloin järjestetään tietokilpailuja, kerrotaan hyvän maun mukaisia vitsejä, soitetaan pianoa, kerrotaan tarinoita ja yleensäkin rentoudutaan. Toisinaan he menevät rannalle ja muihin kiinnostaviin paikkoihin.

 Luottakaa Jehovaan

Minkään edellä mainitun ei ole tarkoitus vähätellä suurperheen kasvattamisen vaikeutta. ”On valtava haaste olla hyvä isä kahdeksalle lapselle”, sanoi eräs kristitty. ”Heidän huoltamisensa vaatii ylen määrin kirjaimellista ja hengellistä ruokaa; minun täytyy tehdä kovasti töitä hankkiakseni tarpeeksi rahaa, jolla elättää heidät. Vanhemmat lapset ovat teini-iässä, ja kaikki kahdeksan käyvät koulua. Tiedän, että hengellinen valmennus on elintärkeää, ja kuitenkin jotkut lapsistani ovat itsepäisiä ja tottelemattomia. He murehduttavat minua, mutta tiedän, että joskus itsekin murehdutan Jehovan sydämen ja hän antaa minulle anteeksi, joten minun täytyy kärsivällisesti jatkaa lasteni oikaisemista, kunnes he tulevat järkiinsä.

Yritän noudattaa Jehovan esimerkkiä siitä, että hän on kärsivällinen meitä kohtaan, koska hän haluaa kaikkien pääsevän katumukseen. Tutkin perheeni kanssa, ja jotkut lapsista edistyvät kohti kastetta. En luota omaan voimaani tulosten saavuttamisessa – se voi saada aikaan vain vähän. Yritän vetäytyä aina vain lähemmäs Jehovaa rukouksessa ja soveltaa sananlaskua, joka sanoo: ’Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.’ Jehova auttaa minua suoriutumaan lasteni valmentamisesta.” (Sananlaskut 3:5, 6.)

Älkää koskaan antako periksi!

Joskus lasten valmentaminen saattaa tuntua epäkiitolliselta tehtävältä, mutta älkää koskaan antako periksi! Jatkakaa siinä kestävinä! Elleivät lapsenne arvosta vaivannäköänne ja reagoi siihen myönteisesti nyt, he saattavat ymmärtää sen arvon myöhemmin. Lapsen kasvu kristityksi, joka kantaa hengen hedelmää, vie aikaa (Galatalaisille 5:22, 23).

Keniassa asuva Monica on yksi kymmenestä lapsesta. Hän sanoo: ”Vanhempani opettivat meille Raamatun totuutta pienestä pitäen. Isä tutki kristillisiä julkaisuja kanssamme joka viikko. Hänen työnsä takia tutkistelu ei ollut aina samana päivänä. Joskus tullessaan töistä kotiin hän näki meidät leikkimässä ulkona ja käski meitä tulemaan viiden minuutin kuluessa sisälle raamatuntutkisteluamme varten. Tutkistelun jälkeen meitä kannustettiin esittämään kysymyksiä tai kertomaan mistä tahansa ongelmista.

Isä piti huolta siitä, että vietimme aikaa jumalisten lasten kanssa. Hän kävi koulussa säännöllisesti kysymässä opettajilta käytöksestämme. Kerran hän kuuli, että kolme vanhempaa veljeäni olivat tapelleet toisten poikien kanssa ja että he olivat joskus epäkohteliaita. Isä rankaisi heitä huonosta käytöksestä, mutta hän käytti aikaa myös siihen, että hän selitti Raamatun perusteella, miksi heidän piti käyttäytyä jumalisesti.

Vanhempamme osoittivat meille, mitä hyötyä on kokouksissa käymisestä, valmistautumalla ohjelman osiin kanssamme. Meitä valmennettiin sananpalvelijoiksi pitämällä kotona harjoituksia. Olimme vanhempiemme mukana kenttäpalveluksessa pienestä pitäen.

Nykyään kaksi isoveljeäni toimii erikoistienraivaajina, yksi sisko on vakituinen tienraivaaja, ja toinen sisko, joka on naimisissa ja jolla on perhettä, on innokas todistaja. Kaksi pikkusiskoani, 18- ja 16-vuotiaat, ovat kastettuja julistajia. Kahta nuorempaa poikaa valmennetaan. Minä olen palvellut Jehovan todistajien Kenian-haaratoimistossa kolme vuotta. Rakastan ja arvostan vanhempiani, koska he ovat hengellisiä ihmisiä. He olivat meille hyvänä esimerkkinä.”

Olipa teillä kuinka monta lasta tahansa, älkää koskaan luopuko heidän auttamisestaan ikuiseen elämään johtavalla polulla. Kun Jehova siunaa ponnisteluanne, toistatte epäilemättä apostoli Johanneksen sanoja, jotka hän lausui hengellisistä lapsistaan: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 4.)