Taistelua ”pyhästä” paikasta

HEINÄKUUN 15. päivänä 1099 saavutettiin Rooman paavin alulle paneman, ensimmäisen ristiretken päämäärä: Jerusalem valloitettiin. Teurastus oli kauhistuttavaa! Asukkaista pelastuivat ainoastaan käskynhaltija ja hänen henkivartiostonsa suuren lahjuksen turvin. Pappismies Antony Bridge kertoo ristiretkiä käsittelevässä kirjassaan, mitä tapahtui muille muslimi- ja juutalaisasukkaille: ”Heti kun ristiretkeläiset olivat päässeet kaupungissa valloilleen, heidät valtasi suunnaton ja hirvittävä verenhimo. – – He tappoivat jokaisen miehen, naisen ja lapsen, jonka he kaupungista löysivät – –. Kun kaikki oli tapettu, voittajat kulkivat kulkueena pitkin kaupungin katuja – – Pyhän haudan kirkkoon kiittämään Jumalaa.” (The Crusades.)

Ristiretkeläisten valloituksesta lähtien kristikunnan läsnäoloa Jerusalemissa on leimannut roomalaiskatolisen ja idän ortodoksisen kirkon sekä muiden niin sanottujen kristillisten uskontojen välillä vallinnut epäsopu. Useiden kirkon johtajien välille vuonna 1850 syntynyt kiista Jerusalemin ja sen ympäristön pyhistä paikoista oli yksi merkittävä syy Krimin sotaan. Englanti, Ranska ja Turkki taistelivat Venäjää vastaan, mikä vaati puolen miljoonan ihmisen hengen.

Sota ei tehnyt loppua Jerusalemia ja sen pyhiä paikkoja koskevista kristikunnan erimielisyyksistä. Ottomaanit, jotka tuohon aikaan hallitsivat maata, yrittivät rakentaa rauhaa jakamalla pyhät paikat eri uskontojen kesken. ”Tämän periaatteen”, selittää tri Menashe Har-el Jerusalemista kertovassa kirjassaan, ”[hyväksyi] Yhdistyneet kansakunnat vuoden 1947 marraskuun jakosuunnitelmassaan. Täten se on osa kansainvälistä lakia.” (This Is Jerusalem.) Tämän johdosta Pyhän haudan kirkko on jaettu roomalaiskatolilaisten, ortodoksien, armenialaisten, syyrialaisten ja  koptien kesken. Lisäksi myös etiopialaiset vaativat osuuttaan tästä kirkosta, sillä joitakuita sikäläisiä asuu majoissa sen katolla. Monet pitävät Pyhän haudan kirkkoa kristikunnan kaikkein pyhimpänä paikkana. Se on täynnä pyhäinjäännöksiä, patsaita ja ikoneita. Jotkut protestantit kunnioittavat Jeesuksen oletettuna teloitus- ja hautapaikkana erästä toista niin sanottua pyhää paikkaa, Gordonin Golgataa.

Kauan sitten Jeesus kertoi eräälle naiselle, joka uskoi pyhiin paikkoihin: ”Tulee hetki, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. – – Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:21–24.) Tästä syystä tosi kristityt eivät osoita pyhille paikoille uskonnollista kunnioitusta. Uskottoman Jerusalemin tuho, jonka Rooman armeijat aiheuttivat vuonna 70, on varoituksena kristikunnalle. Se väittää olevansa kristillinen, mutta sen epäjumalanpalvelus, jakaumat ja verivelka osoittavat väitteen vääräksi. Siksi se tulee saamaan kohtalon, jonka Jumala on ennustanut kaikille Suuren Babylonin muodostaville uskonnoille (Ilmestys 18:2–8).