Jeesuksen ihmiselämän viimeinen päivä

On myöhäinen perjantai-iltapäivä 14. nisankuuta vuonna 33. Joukko miehiä ja naisia aikoo juuri haudata rakkaan ystävän. Yksi miehistä, Nikodemos, on tuonut tuoksuyrttejä ruumiin hautaamisen valmistelua varten. Joosef-niminen mies on antanut puhdasta pellavaa, johon ruhjeinen ja hakattu ruumis voidaan kääriä.

KEITÄ nämä ihmiset ovat, ja ketä he ovat hautaamassa? Vaikuttaako tämä kaikki sinuun? Jotta voisimme vastata näihin kysymyksiin, palatkaamme tuon kohtalokkaan päivän alkuun.

Torstai-ilta 14. nisankuuta

Kirkas täysikuu nousee hitaasti Jerusalemin ylle. Täyteen ahtautunut kaupunki asettuu aloilleen kiireisen päivän jälkeen. Tänä iltana ilma täyttyy paahtuvan lampaanlihan tuoksusta: tuhannet ihmiset valmistautuvat erikoistapahtumaan, vuotuiseen pesahin viettoon.

Tapaamme Jeesuksen ja hänen 12 apostoliaan suuresta vierashuoneesta katetun pöydän äärestä. Kuuntele! Jeesus puhuu. ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin”, hän sanoo (Luukas 22:15). Jeesus tietää, että hänen uskonnolliset vihollisensa aikovat tapattaa hänet. Mutta ennen kuin niin käy, jotakin hyvin tärkeää tapahtuu tänä iltana.

 Kun pesah on vietetty, Jeesus ilmoittaa: ”Yksi teistä kavaltaa minut.” (Matteus 26:21.) Tämä saa apostolit huolestumaan. Kuka se voisi olla? Hetken keskustelun jälkeen Jeesus sanoo Juudas Iskariotille: ”Mitä teet, tee nopeammin.” (Johannes 13:27.) Juudas on petturi, vaikka toiset eivät sitä tajuakaan. Hän lähtee täyttämään raukkamaista tehtäväänsä Jeesusta vastaan punotussa juonessa.

Erikoisjuhla

Jeesus panee nyt alulle aivan uuden juhlan – oman kuolemansa muiston vieton. Hän ottaa leivän, esittää sen johdosta kiitosrukouksen ja jakaa sen. ”Ottakaa, syökää”, hän kehottaa. ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne.” Kun jokainen heistä on syönyt hieman leipää, hän ottaa maljan punaviiniä ja esittää siunauksen. ”Juokaa siitä, te kaikki”, Jeesus sanoo heille ja selittää: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Hän käskee jäljelle jääneitä 11:tä uskollista apostolia: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Matteus 26:26–28; Luukas 22:19, 20; 1. Korinttilaisille 11:24, 25.)

Sinä iltana Jeesus valmistaa apostoleitaan huomaavaisesti siihen, mitä on edessä, ja vakuuttaa heille rakastavansa heitä syvästi. ”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta”, hän selittää. ”Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.” (Johannes 15:13–15.) Nämä 11 apostolia ovat tosiaankin osoittaneet olevansa Jeesuksen tosi ystäviä, kun he ovat pysyneet hänen kanssaan hänen koettelemustensa aikana.

Myöhään illalla, kenties puolenyön jälkeen, Jeesus pitää ikimuistoisen rukouksen, minkä jälkeen he laulavat ylistyslauluja Jehovalle. Sitten he suuntaavat kulkunsa täydenkuun valossa ulos kaupungista ja Kidroninlaakson toiselle puolelle. (Johannes 17:1–18:1.)

Getsemanen puutarhassa

Hetken kuluttua Jeesus ja apostolit saapuvat Getsemanen puutarhaan. Jeesus jättää kahdeksan apostolia puutarhan sisäänkäynnin luokse ja ottaa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen kauemmas oliivipuiden siimekseen. ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti”, hän sanoo näille kolmelle. ”Jääkää tähän ja pysykää valveilla.” (Markus 14:33, 34.)

Kolme apostolia odottavat sillä välin, kun Jeesus menee peremmälle puutarhaan rukoilemaan. Hän anoo voimakkain huudoin ja kyynelin: ”Isä, jos sinä haluat, niin poista tämä malja minulta.” Jeesuksen harteilla on suunnaton vastuu. Kuinka häntä ahdistaakaan ajatella, mitä Jehovan viholliset sanovat, kun Hänen ainosyntyinen poikansa pannaan paaluun kuin rikollinen! Vielä enemmän Jeesukselle  tuottaa tuskaa ajatus siitä häväistyksestä, jota hänen rakkaalle taivaalliselle Isälleen koituisi, jos hän epäonnistuisi tässä äärimmäisessä koetuksessa. Jeesus rukoilee niin hartaasti ja joutuu niin suuren tuskan valtaan, että hänen hikensä tulee kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan. (Luukas 22:42, 44.)

Jeesus on juuri lakannut rukoilemasta kolmannen kerran. Heitä lähestyy nyt joukko miehiä soihdut ja lamput käsissään. Etumaisena kulkeva mies on Juudas Iskariot itse, ja hän kävelee suoraan Jeesuksen luokse. ”Terve, rabbi!” hän sanoo ja suutelee Jeesusta hyvin hellästi. ”Juudas”, Jeesus vastaa, ”suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” (Matteus 26:49; Luukas 22:47, 48; Johannes 18:3.)

Yhtäkkiä apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. Heidän Herransa ja rakas ystävänsä aiotaan pidättää! Pietari kahmaisee käteensä miekan ja iskee korvan irti ylimmäisen papin orjalta. ”Antakaa mennä tähän asti”, Jeesus puuttuu nopeasti tilanteeseen. Hän ojentaa kätensä, parantaa orjan ja käskee Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Luukas 22:50, 51; Matteus 26:52.) Virkailijat ja sotilaat tarttuvat Jeesukseen ja sitovat hänet. Pelon ja hämmennyksen valtaamina apostolit jättävät Jeesuksen ja pakenevat yöhön. (Matteus 26:56; Johannes 18:12.)

Perjantaiaamu 14. nisankuuta

Puoliyö on jo mennyt, ja perjantain varhaiset tunnit ovat käsillä. Jeesus viedään ensin entisen ylimmäisen papin Hannaan kotiin. Hannas, joka on edelleenkin hyvin vaikutusvaltainen, kuulustelee häntä ja antaa käskyn viedä hänet ylimmäisen papin Kaifaan kotiin, jonne sanhedrin on kokoontunut.

Uskonnolliset johtajat yrittävät nyt löytää todistajia, jotka keksisivät syytteitä Jeesusta vastaan. Mutta edes nämä väärät todistajat eivät pääse yhteisymmärrykseen lausunnoistaan. Jeesus pysyy koko tämän ajan vaiti. Kaifas vaihtaa taktiikkaa ja vaatii vastausta: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” Tätä tosiasiaa ei voi kieltää, joten Jeesus vastaa rohkeasti: ”Olen, ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana.” (Matteus 26:63; Markus 14:60–62.)

”Hän on rienannut!” Kaifas huutaa. ”Mitä me enää todistajia tarvitsemme?” Jotkut läimäyttävät Jeesusta kasvoihin ja sylkevät hänen päälleen. Toiset lyövät häntä nyrkeillään ja syytävät hänelle herjauksia. (Matteus 26:65–68; Markus 14:63–65.) Pian sen jälkeen kun aurinko on noussut perjantaina, sanhedrin kokoontuu jälleen, mahdollisesti antaakseen laittomalle yölliselle oikeudenkäynnille edes hieman laillisuuden tuntua. Jälleen Jeesus osoittaa rohkeasti olevansa Kristus, Jumalan Poika. (Luukas 22:66–71.)

Seuraavaksi ylipapit ja vanhimmat vievät Jeesuksen Pontius Pilatuksen, Juudean roomalaisen käskynhaltijan, tuomittavaksi. He syyttävät Jeesusta siitä, että hän villitsee kansakuntaa, kieltää maksamasta veroja keisarille ja sanoo ”itseään Kristukseksi, kuninkaaksi” (Luukas 23:2; vrt. Markus 12:17). Kuulusteltuaan Jeesusta Pilatus ilmoittaa: ”En löydä tästä miehestä mitään rikosta.” (Luukas 23:4.) Kun Pilatus saa kuulla, että Jeesus on galilealainen, hän lähettää hänet Galilean hallitsijan Herodes Antipaan luokse, joka on pesahin ajan Jerusalemissa. Herodes ei ole kiinnostunut oikeuden toteutumisesta. Hän tahtoo vain nähdä Jeesuksen tekevän jonkin ihmeen. Koska Jeesus ei tyydytä hänen uteliaisuuttaan vaan pysyy vaiti, hän tekee  sotilaineen pilaa Jeesuksesta ja lähettää tämän takaisin Pilatuksen luokse.

”Mitä pahaa tämä mies sitten on tehnyt?” Pilatus kysyy jälleen. ”En ole löytänyt hänestä mitään, mikä ansaitsee kuoleman; sen tähden minä kuritan häntä ja päästän hänet vapaaksi.” (Luukas 23:22.) Niin Pilatus antaa ruoskia Jeesuksen monisiimaisella ruoskalla, joka pureutuu tuskallisesti hänen selkäänsä. Sitten sotilaat painavat hänen päähänsä orjantappurakruunun. He pilkkaavat häntä ja lyövät häntä jykevällä ruokokepillä, niin että orjantappurakruunu työntyy syvemmälle hänen päänahkaansa. Koko tämän sanoin kuvaamattoman tuskan ja pahoinpitelyn ajan Jeesus pysyy huomattavan arvokkaana ja vahvana.

Pilatus – kenties siinä toivossa, että Jeesuksen hakattu olemus herättäisi hieman sääliä – tuo hänet taas ihmisjoukon nähtäville. ”Katso!” Pilatus huudahtaa. ”Minä tuon hänet ulkopuolelle teidän luoksenne tietääksenne, etten löydä hänestä mitään syytä.” Mutta ylipapit huutavat: ”Pane paaluun! Pane paaluun!” (Johannes 19:4–6.) Kun joukko käy yhä itsepintaisemmaksi, Pilatus antaa periksi ja luovuttaa Jeesuksen paaluun pantavaksi.

Tuskallinen kuolema

Nyt on aamupäivä, lähestytään jo puoltapäivää. Jeesus viedään Jerusalemin ulkopuolelle Golgata-nimiseen paikkaan. Hänen käsiensä ja jalkojensa läpi isketään suuret naulat kiinni kidutuspaaluun. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä tuskaa, jota kidutuspaalun pystyyn nostaminen aiheuttaa, kun ruumiinpaino repii naulojen aiheuttamia haavoja. Ihmisiä kerääntyy katsomaan Jeesusta ja kahta paaluun pantavaa rikollista. Monet puhuvat Jeesuksesta herjaavasti. ”Muita hän pelasti”, ylipapit ja muut pilkkaavat, ”itseään hän ei voi pelastaa!” Jopa sotilaat ja kaksi paaluun naulittua rikollista ivaavat Jeesusta. (Matteus 27:41–44.)

Äkkiä puoliltapäivin, Jeesuksen oltua paalussa jo jonkin aikaa, kolkko, Jumalasta lähtöisin oleva pimeys laskeutuu maahan kolmeksi  tunniksi. a Ehkä juuri tämä saa toisen pahantekijän nuhtelemaan toista. Sitten hän kääntyy Jeesuksen puoleen ja anelee: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Mitä hämmästyttävää uskoa aivan kuoleman edessä! ”Totisesti minä sanon sinulle tänään”, Jeesus vastaa, ”sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:39–43.)

Kolmen tienoilla iltapäivällä Jeesus tuntee lopun olevan lähellä. ”Minun on jano”, hän sanoo. Sitten hän huutaa suurella äänellä: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” Jeesus voi aistia, että hänen Isänsä on ikään kuin poistanut häneltä suojeluksensa, jotta hänen nuhteettomuutensa voitaisiin koetella äärimmilleen, ja hän lainaa Daavidin sanoja. Joku tuo hapanviinillä kastellun sienen Jeesuksen huulille. Saatuaan viiniä Jeesus huoahtaa: ”Se on täytetty!” Sitten hän huutaa: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”, minkä jälkeen hän kallistaa päänsä ja antaa henkensä. (Johannes 19:28–30; Matteus 27:46; Luukas 23:46; Psalmit 22:1.)

 Koska on myöhäinen iltapäivä, hautausjärjestelyt hoidetaan nopeasti, niin että Jeesus saataisiin haudattua ennen sapattia (15. nisankuuta), joka alkaa auringonlaskusta. Arimatiasta oleva Joosef, tunnettu sanhedrinin jäsen, joka on salaa ollut Jeesuksen opetuslapsi, saa luvan haudata hänet. Nikodemos, hänkin sanhedrinin jäsen, joka on salaa uskonut Jeesukseen, antaa yli 30 kiloa mirhaa ja aaloeta. He asettavat Jeesuksen ruumiin varovaisesti lähellä sijaitsevaan uuteen muistohautaan.

Jälleen elossa!

On vielä pimeää aikaisin sunnuntaiaamuna, kun Maria Magdaleena ja jotkut muut naiset lähestyvät Jeesuksen hautaa. Mutta mitä ihmettä! Haudan suulla ollut kivi on vieritetty pois. Hautahan on tyhjä! Maria Magdaleena kiiruhtaa kertomaan tästä Pietarille ja Johannekselle. (Johannes 20:1, 2.) Hän on tuskin ehtinyt lähteä, kun toisille naisille ilmestyy enkeli. Tämä sanoo: ”Älkää te pelätkö.” Hän kehottaa myös: ”Menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hänet on herätetty kuolleista.” (Matteus 28:2–7.)

Kun he rientävät matkaan, kukapa muu tulee heitä vastaan kuin Jeesus itse! ”Menkää, ilmoittakaa veljilleni”, hän sanoo heille. (Matteus 28:8–10.) Myöhemmin Maria Magdaleena on haudalla itkemässä, kun Jeesus näyttäytyy hänelle. Hän pystyy hädin tuskin hillitsemään iloaan ja ryntää kertomaan nämä suurenmoiset uutiset muille opetuslapsille. (Johannes 20:11–18.) Kuolleista herätetty Jeesus näyttäytyy tuon unohtumattoman sunnuntain aikana useille eri opetuslapsille viisi kertaa, niin ettei siitä, että hän todella on elossa, ole mitään epäilystä!

Miten tämä vaikuttaa sinuun

Miten 1966 vuoden takaiset tapahtumat voivat vaikuttaa sinuun nyt kolmannen vuosituhannen kynnyksellä? Noiden tapahtumien silminnäkijä selittää: ”Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” (1. Johanneksen kirje 4:9, 10.)

Millä tavoin Kristuksen kuolema on ”sovitusuhri”? Se tuo sovituksen, koska se mahdollistaa otollisen suhteen Jumalaan. Ensimmäinen ihminen Aadam kapinoi Jumalaa vastaan ja jätti siksi jälkeläisilleen perinnöksi synnin ja kuoleman. Toisaalta Jeesus antoi elämänsä lunnaiksi maksaakseen hinnan ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta ja antoi siten Jumalalle perusteen osoittaa armoa ja suopeutta. (1. Timoteukselle 2:5, 6.) Kun uskot Jeesuksen synnitsovittavaan uhriin, sinut voidaan vapauttaa langettavasta tuomiosta, jonka olet perinyt syntiseltä Aadamilta. (Roomalaisille 5:12; 6:23.) Tämä taas avaa suurenmoisen tilaisuuden saada henkilökohtainen suhde rakkaudelliseen taivaalliseen Isääsi, Jehova Jumalaan. Lyhyesti sanottuna Jeesuksen ylivertainen uhri voi merkitä sinulle loputonta elämää. (Johannes 3:16; 17:3.)

Näitä ja näihin liittyviä asioita käsitellään torstai-iltana 1. huhtikuuta kymmenissätuhansissa paikoissa ympäri maailman, kun miljoonat ihmiset kokoontuvat viettämään Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistoa. Toivotamme sinut tervetulleeksi tähän tilaisuuteen. Paikalliset Jehovan todistajat kertovat sinulle mielellään ajan ja paikan. Läsnä oleminen epäilemättä syventää arvostustasi sitä kohtaan, mitä rakkaudellinen Jumalamme ja hänen rakas Poikansa tekivät Jeesuksen ihmiselämän viimeisenä päivänä.

[Alaviite]

 [Taulukko/Kuvat s. 7]

JEESUKSEN KUOLEMA JA YLÖSNOUSEMUS

NISANKUU TAPAHTUMIA SUURIN

V. 33 IHMINEN b

14. Pesahin vietto; Jeesus pesee 113

Torstai- apostolien jalat; Juudas poistuu kpl 2 –

ilta kavaltaakseen Jeesuksen; Jeesus 117

asettaa kuolemansa muiston vieton kpl 1

(vietetään tänä vuonna torstaina

1. huhtikuuta auringonlaskun

jälkeen); Jeesus antaa neuvoja,

jotka valmistavat apostoleita

hänen poislähtöään varten

Keskiyöstä Rukouksen ja ylistyslaulujen 117–120

auringon- jälkeen Jeesus ja apostolit

nousuun menevät Getsemanen puutarhaan;

Jeesus rukoilee voimakkain huudoin

ja kyynelin; Juudas Iskariot

saapuu paikalle suuren ihmisjoukon

kanssa ja kavaltaa Jeesuksen;

apostolit pakenevat, kun Jeesus

sidotaan ja viedään Hannaan luokse;

Jeesus viedään ylimmäisen papin

Kaifaan luokse sanhedrinin eteen;

tuomitaan kuolemaan; kohdellaan

kaltoin sanallisesti ja fyysisesti;

Pietari kieltää Jeesuksen kolmesti

Perjantai- Auringon noustua Jeesus on jälleen 121–124

aamu sanhedrinin edessä; viedään

Pilatuksen luokse; lähetetään

Herodeksen luokse; takaisin

Pilatuksen eteen; Jeesusta

ruoskitaan, solvataan ja

pahoinpidellään; Pilatus luovuttaa

painostuksen alaisena hänet paaluun

pantavaksi; viedään aamupäivällä

teloitettavaksi Golgatalle

Keski- Naulitaan paaluun hieman ennen 125,

päivästä puoltapäivää; pimeys keskipäivästä 126

iltapäivän noin kello kolmeen, jolloin Jeesus

puoliväliin kuolee; voimakas maanjäristys;

temppelin esirippu repeää kahtia

Myöhäinen Jeesus viedään puutarhahautaan 127

iltapäivä ennen sapattia kpl 1–7

15.

Perjantai- Sapatti alkaa

ilta

Lauantai Pilatus myöntää vartijoita 127

Jeesuksen haudalle kpl 8, 9

16. Jeesuksen hauta todetaan aikaisin 127

Sunnuntai aamulla tyhjäksi; kuolleista kpl 10 –

herätetty Jeesus näyttäytyy 1) 129

naisista koostuvalle opetuslasten kpl 10

ryhmälle (mukana mm. Salome,

Johanna ja Jaakobin äiti Maria),

2) Maria Magdaleenalle, 3)

Kleopaalle ja hänen toverilleen,

4) Simon Pietarille sekä 5) koolla

oleville apostoleille ja muille

opetuslapsille

[Alaviite]