Raši – vaikutusvaltainen raamatunselittäjä

MIKÄ kirja oli ensimmäisten heprean kielellä painettujen kirjojen joukossa? Pentateukin (viiden Mooseksen kirjan) selitysteos. Se julkaistiin Reggio Calabriassa Italiassa vuonna 1475. Entä kirjoittaja? Mies, joka tunnettiin nimellä Raši.

Miksi tämä ainutlaatuinen kunnia suotiin selitysteokselle? Esra Shereshevsky toteaa kirjassaan ”Raši – mies ja hänen maailmansa” (Rashi—The Man and His World), että Rašin kommentaarista eli selitysteoksesta ”tuli juutalaisten kotien ja opin talojen perusteos. Mikään muu juutalaisen kirjallisuuden tuote ei ole koskaan saanut osakseen samanlaista arvonantoa – –. Tiedossa on yli 200 lisäkommentaaria, jotka käsittelevät suoranaisesti Rašin pentateukkikommentaaria.”

Onko Rašin selitysteos vaikuttanut vain juutalaisiin? Vaikka asia ei olekaan monille tuttu, Rašin laatima Raamatun heprealaisten kirjoitusten kommentaari on vaikuttanut raamatunkääntäjiin vuosisatojen ajan. Mutta kuka Raši oli, ja miten hänestä tuli niin vaikutusvaltainen?

Kuka oli Raši?

Raši syntyi Troyes’ssa Ranskassa vuonna 1040. a Hän opiskeli nuorena miehenä Reininmaalla Wormsin ja Mainzin juutalaisissa uskonnollisissa akatemioissa joidenkin Euroopan huomattavimpien juutalaisten oppineiden johdolla. Kun hän oli noin 25-vuotias, hänen olosuhteensa pakottivat hänet palaamaan kotikaupunkiinsa. Jo silloin tunnustusta saaneena huomattavana oppineena Rašista tuli nopeasti paikallisen juutalaisen yhteisön uskonnollinen johtaja, ja hän perusti oman uskonnollisen akatemiansa. Aikanaan tästä uudesta juutalaisen opin keskuksesta tuli jopa vaikutusvaltaisempi kuin Rašin opettajien akatemiat Saksassa.

Niihin aikoihin Ranskan juutalaisten ja heidän kristityiksi tunnustautuvien naapureittensa välillä vallitsi suhteellinen rauha ja sopu, mikä antoi suuremman vapauden Rašin akateemisille pyrkimyksille. Hän ei kuitenkaan ollut mikään syrjään vetäytyvä tutkija. Opettajan ja akatemian johtajan arvovallastaan huolimatta Raši hankki elantonsa viininvalmistajana. Tämä tavallisten ammattien perusteellinen tuntemus saattoi hänet läheisemmin tekemisiin tavallisten juutalaisten kanssa, mikä auttoi häntä ymmärtämään heidän olosuhteitaan. Myös Troyes’n sijainti vaikutti hänen ajatusmaailmaansa. Kaupunki oli tärkeiden kauppareittien varrella, mikä teki siitä kansainvälisen keskuksen, ja tämä antoi Rašille mahdollisuuden perehtyä useiden kansojen tapoihin.

 Miksi selitysteosta tarvittiin?

Juutalaiset tunnettiin kirjan kansana, mutta ”kirja” – Raamattu – oli hepreankielinen ja ”kansa” puhui nyt arabiaa, espanjaa, ranskaa, saksaa ja lukuisia muita kieliä. Vaikka useimmille juutalaisille edelleenkin opetettiin hepreaa lapsesta pitäen, he eivät ymmärtäneet monia raamatullisia termejä selvästi. Lisäksi rabbiinisessa juutalaisuudessa vuosisatojen ajan vaikuttanut suuntaus sai ihmiset luopumaan Raamatun tekstin kirjaimellisen merkityksen tutkimisesta. Raamatun sanoihin ja jakeisiin liittyviä vertauskuvia ja legendoja oli runsaasti. Monia tällaisia selityksiä ja kertomuksia oli koottu laajaksi kirjoituskokoelmaksi, josta käytettiin nimitystä midraš. b

Myös Rašin tyttärenpoika rabbi Samuel ben Meir (Rašbam) oli raamatunoppinut. 1. Mooseksen kirjan 37:2:n selityksessään hän sanoi, että ”vanhemmat selittäjät [ennen Rašia] – – pitivät yleensä saarnoja (derašot), mikä oli heidän mielestään kaikkein tärkein tavoite, – – [mutta heillä] ei ollut tapana kaivautua Raamatun tekstin kirjaimellisen merkityksen syvyyksiin”. Kommentoidessaan tätä suuntausta tri A. Cohen (teoksen Soncino Books of the Bible päätoimittaja) kirjoittaa: ”On totta, että rabbit tekivät säännön, jonka mukaan mitään tulkintaa, joka oli ristiriidassa tekstin pešatin eli ilmeisen merkityksen kanssa, ei tullut hyväksyä, mutta käytännössä he eivät kiinnittäneet tähän sääntöön paljonkaan huomiota.” Tällaisessa uskonnollisessa ympäristössä tavallinen juutalainen tunsi olevansa eksyksissä ollessaan tekemisissä Raamatun tekstin kanssa ja tunsi tarvitsevansa jotakin selittävää apuvälinettä.

Rašin tavoite ja menetelmät

Rašin elinikäinen tavoite oli tehdä Raamatun heprealaisten kirjoitusten teksti ymmärrettäväksi kaikille juutalaisille. Saavuttaakseen tämän tavoitteen hän alkoi kerätä muistikirjoihin kommentteja sellaisista sanoista ja jakeista, joiden hän ajatteli tuottavan vaikeuksia lukijalle. Raši viittasi muistiinpanoissaan opettajiensa selityksiin ja hyödynsi niissä rabbiinisen kirjallisuuden koko kirjon laajaa tuntemustaan. Kielitieteellisessä tutkimuksessa Raši käytti kaikkia saatavilla olevia lähteitä. Hän kiinnitti huomiota siihen, miten masoreettien käyttämät luku- ja korkomerkit vaikuttavat tekstin ymmärtämiseen. Sanan merkityksen selventämiseksi hän viittaa Pentateukin kommentaarissaan usein aramealaiseen käännökseen (Onkeloksen targumiin). Raši osoittautui joustavaksi ja kekseliääksi tarkastellessaan ennen tutkimattomia mahdollisuuksia selittää prepositioita, konjunktioita, verbien merkityksiä ja muita kielioppiin ja lauserakenteeseen liittyviä näkökohtia. Sellaiset kommentit olivat arvokas lisäapu heprean kielen lauserakenteen ja kieliopin ymmärtämiseen.

Vastoin rabbiinisessa juutalaisuudessa vallinnutta suuntausta Raši pyrki aina korostamaan tekstin yksinkertaista, kirjaimellista merkitystä. Mittavaa midraš-kirjallisuutta, jonka juutalaiset niin hyvin tunsivat, ei kuitenkaan voinut jättää huomiotta. Hätkähdyttävä piirre Rašin selitysteoksessa on se, miten hän yhdistää käsiteltävät asiat juuri näihin kirjoituksiin, jotka olivat usein hämärtäneet Raamatun tekstin kirjaimellista merkitystä.

1. Mooseksen kirjan 3:8:aa käsittelevässä kommentissaan Raši selittää: ”On olemassa monia midraš aggada -kertomuksia, c joita viisaamme ovat jo sopivasti järjestäneet Berešit rabbaan ja muihin midraš-kokoelmiin. Minua kiinnostavat kuitenkin yksinomaan jakeen ilmiselvä merkitys (pešat) ja sellaiset aggadat, jotka selittävät Raamatun kertomusta sen omassa tekstiyhteydessä.” Raši poimi teokseensa ja muokkasi ainoastaan ne midraš-kertomukset,  jotka hänen mielestään auttoivat ymmärtämään jakeen merkitystä tai tekstiyhteyttä, ja näin ollen jätti pois ne, jotka aiheuttivat ristiriitaisuutta tai epäselvyyttä. Tämän muokkaamisen vuoksi juutalaisten tulevat sukupolvet tutustuivat pääasiassa Rašin valikoimiin midraš-kertomuksiin.

Vaikka Raši antoi auliisti tunnustusta opettajilleen, hän ei epäröinyt olla heidän kanssaan eri mieltä, kun hänestä näytti siltä, että heidän selityksensä sotivat raamatunkohdan selvää ajatusta vastaan. Kun hän ei ymmärtänyt jotakin kohtaa tai kun hän oli mielestään selittänyt sen aiemmin väärin, hän oli halukas myöntämään tämän ja mainitsi jopa tapauksia, joissa hänen oppilaansa olivat auttaneet häntä korjaamaan näkemystään.

Ajan vaikutus

Raši oli perin juurin aikansa tasalla. Eräs kirjoittaja tiivisti sen näin: ”[Rašin] suuri lahja juutalaisuudelle oli kaikkien olennaisten raamatunkohtien uudelleentulkitseminen aikansa kansankielelle niin selvällä, helppotajuisella kielellä, niin lämpimästi ja ihmisystävällisesti, niin tietävästi ja taitavasti, että hänen selitysteoksiaan kunnioitettiin pyhinä kirjoituksina ja rakastettiin kirjallisuutena. Raši kirjoitti hepreaa niin kuin se olisi ollut ranskaa: älykkäästi ja elegantisti. Aina silloin, kun täsmällistä heprealaista sanaa ei ollut tarjolla, hän käytti sen sijasta ranskalaista sanaa, jonka hän kirjoitti heprealaisin kirjaimin.” Näistä translitteroiduista ranskalaisista ilmauksista – jollaisia Raši käytti yli 3 500 – on tullut arvokas lähde muinaisranskan kielentutkimuksen ja lausumisen tutkijoille.

Vaikka Rašin elämä alkoikin suhteellisen rauhallisissa oloissa, hän näki myöhempinä vuosinaan juutalaisten ja kristityiksi tunnustautuvien välisen jännityksen kasvavan. Vuonna 1096 ensimmäinen ristiretki aiheutti tuhoa juutalaisten yhteisöjen keskuudessa Reininmaalla, missä Raši oli opiskellut. Tuhansia juutalaisia tapettiin. Vaikuttaa siltä, että näistä verilöylyistä kertovilla uutisilla oli voimakas vaikutus Rašin terveyteen (joka huononi tasaisesti, kunnes hän kuoli vuonna 1105). Tästä eteenpäin hänen Raamatun selitysteoksissaan on havaittavissa ilmeinen muutos. Yksi huomattava esimerkki on Jesajan 53. luku, joka kertoo Jehovan kärsivästä palvelijasta. Aiemmin Raši sovelsi nämä jakeet Talmudin tavoin Messiaaseen, mutta näyttää siltä, että ristiretkien jälkeen hän ajatteli niiden soveltuvan juutalaisiin, jotka olivat joutuneet kärsimään epäoikeudenmukaisesti. Tämä osoittautui käännekohdaksi juutalaisten tavassa selittää nämä jakeet. d Kristikunnan epäkristillinen toiminta käänsi siis monia, myös juutalaisia, pois siitä, mikä on totuus Jeesuksesta (Matteus 7:16–20; 2. Pietarin kirje 2:1, 2).

Miten hän vaikutti Raamatun kääntämiseen?

Rašin vaikutus tuntui pian juutalaisuuden ulkopuolella. Ranskalainen fransiskaanimunkki ja raamatunselittäjä Nicolaus de Lyra (1270–1349) viittasi niin usein ”rabbi Salomon” (Rašin) näkemyksiin, että hänestä käytettiin lisänimeä ”Salomon matkija”. Lyra vuorostaan vaikutti moniin raamatunselittäjiin ja kääntäjiin, kuten englantilaisen Kuningas Jaakon käännöksen tekijöiden edeltäjiin ja uskonpuhdistaja Martti Lutheriin, joka mullisti Raamatun kääntämisen Saksassa. Luther nojautui niin voimakkaasti Lyraan, että eräs suosittu loru kuului: ”Ellei Lyra olisi soittanut lyyraa, ei Luther olisi tanssinut.”

Rašiin vaikutti syvästi rabbiininen ajattelu, joka ei ole sopusoinnussa kristillisen totuuden kanssa. Kuitenkin se, että hän ymmärsi laajalti raamatullista heprealaista sanastoa, lauserakennetta ja kielioppia sekä ponnisteli jatkuvasti tajutakseen tekstin selvän ja kirjaimellisen merkityksen, tekee hänen tuotannostaan merkittävän vertailukohteen Raamatun tutkijoille ja kääntäjille.

[Alaviitteet]

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Kirjoitus: Per gentile concessione del Ministero dei Beni Culturali e Ambientali