Baalin palvonta – taistelu israelilaisten sydämistä

Lähes tuhannen vuoden ajan riehui taistelu Israelin kansan sydämistä. Toisella puolella olivat taikauskoinen pelko ja sukupuoliset palvontamenot ja toisella usko ja uskollisuus. Tässä taistelussa elämästä ja kuolemasta olivat vastakkain Baalin palvonta ja Jehovan palvonta.

PYSYISIKÖ Israelin kansakunta uskollisesti kiinni siinä tosi Jumalassa, joka toi sen pois Egyptistä? (2. Mooseksen kirja 20:2, 3.) Vai siirtyisikö se palvomaan Baalia, kanaanilaisten suosikkijumalaa, joka lupasi tehdä maasta hedelmällisen?

Tällä tuhansia vuosia sitten käydyllä hengellisellä taistelulla on merkitystä meille. Miksi? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Nämä – – kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” (1. Korinttilaisille 10:11.) Tämän historiallisen taistelun perimmäisestä opetuksesta on meille enemmän hyötyä, jos tajuamme, kuka Baal oli ja mitä Baalin palvontaan liittyi.

Kuka Baal oli?

Israelilaiset joutuivat tekemisiin Baalin kanssa, kun he saapuivat Kanaaniin vuoden 1473 eaa. tienoilla. He havaitsivat kanaanilaisten palvovan useita jumalia, jotka muistuttivat Egyptin jumalia, vaikka ne olivatkin erinimisiä ja niillä oli joitakin erilaisia ominaispiirteitä. Raamatun mukaan Baal oli kuitenkin kanaanilaisten huomattavin jumala, ja arkeologiset löydökset vahvistavat tämän (Tuomarit 2:11). Baal ei ollut heidän pantheoninsa ylin jumala, mutta juuri tällä jumalalla oli heille eniten merkitystä. He uskoivat, että Baal hallitsi sadetta, tuulta ja pilviä ja että yksin hän voisi pelastaa ihmiset – samoin kuin heidän eläimensä ja satonsa – hedelmättömyydeltä ja jopa kuolemalta. Ilman Baalin suojelusta Mot,  kostonhimoinen kanaanilaisten jumala, aiheuttaisi heille varmasti onnettomuutta.

Baalin palvonta oli sukupuolisten palvontamenojen läpitunkemaa. Jopa Baaliin liittyvillä uskonnollisilla välineillä, kuten pyhillä patsailla ja paaluilla, oli sukupuolinen merkitys. Pyhät patsaat – fallossymbolin muotoiset kivenlohkareet tai veistetyt kivet – edustivat ilmeisesti Baalia, sukupuolisen kanssakäymisen miesosapuolta. Pyhät paalut taas olivat puisia esineitä tai puita, jotka edustivat Aseraa, Baalin puolisoa ja naisosapuolta. (1. Kuninkaiden kirja 18:19.)

Myös temppeliprostituutio ja lapsiuhrit olivat Baalin palvonnan huomattavia piirteitä (1. Kuninkaiden kirja 14:23, 24; 2. Aikakirja 28:2, 3). Kirjassa ”Raamattu ja arkeologia” (The Bible and Archaeology) sanotaan: ”Kanaanilaisten temppeleissä oli mies- ja naisprostituoituja (’pyhiä’ miehiä ja naisia), ja niissä harjoitettiin kaikenlaista irstautta. [Kanaanilaiset] – – uskoivat, että jotenkin nämä palvontamenot saivat maan tuottamaan ja karjan menestymään.” Tämä antoi ainakin uskonnollisen oikeutuksen tuollaiselle moraalittomuudelle, vaikka se epäilemättä vetosikin palvojien lihallisiin haluihin. Miten Baal sitten vietteli israelilaisten sydämet?

Miksi niin puoleensavetävää?

Kenties monet israelilaiset harjoittivat mieluummin uskontoa, joka vaati heiltä vähän. Palvoessaan Baalia heidän ei tarvinnut noudattaa Lakia, esimerkiksi viettää sapattia tai totella Lain monia moraalisia rajoituksia. (3. Mooseksen kirja 18:2–30; 5. Mooseksen kirja 5:1–3.) Mahdollisesti kanaanilaisten aineellinen hyvinvointi sai toiset vakuuttumaan siitä, että Baalia täytyi lepyttää.

Kanaanilaisten palvontapaikkojen, jotka tunnettiin uhrikukkuloina ja jotka sijaitsivat lehdoissa vuorten alemmilla kukkuloilla, on täytynyt tarjota viehättävät puitteet niissä harjoitetuille hedelmällisyysmenoille. Ennen pitkää israelilaiset eivät tyytyneet käymään kanaanilaisten pyhillä paikoilla, vaan he jopa rakensivat itselleen omansa. ”Hekin rakensivat itselleen uhrikukkuloita ja pyhiä patsaita ja pyhiä paaluja jokaiselle korkealle kukkulalle ja jokaisen rehevän puun alle.” (1. Kuninkaiden kirja 14:23; Hoosea 4:13.)

Baalin palvonta vetosi kuitenkin ennen kaikkea lihaan (Galatalaisille 5:19–21). Baalin palvojat menivät aistillisissa tavoissaan suuren sadon ja karjan haluamista pitemmälle. He ihannoivat seksiä. Tästä todistavat monet esiin kaivetut pienoispatsaat, joiden sukupuolisia piirteitä on liioiteltu ja jotka kuvaavat sukupuolista kiihottuneisuutta. Juhliminen, tanssi ja musiikki virittivät tunnelman sopivaksi estottomalle käyttäytymiselle.

Voimme kuvitella tyypillisen varhaissyksyn näkymän. Pidoissa itsensä täyteen ahtaneet ja viinin huumaamat palvojat tanssivat upeassa luonnonmaisemassa. Heidän hedelmällisyystanssinsa tarkoitus on herättää Baal kesäisestä toimettomuudestaan, niin että maata siunattaisiin sateella. He kiertävät fallospatsaiden ja pyhien paalujen ympäri yhä uudelleen. Liikkeet – varsinkin temppeliprostituoitujen – ovat eroottisia ja aistillisia. Musiikki ja yleisö kiihottavat heitä jatkamaan. Ja todennäköisesti tanssin ollessa kiihkeimmillään tanssijat vetäytyvät Baalin huoneen kammioihin harjoittamaan moraalittomuutta. (4. Mooseksen kirja 25:1, 2; vrt. 2. Mooseksen kirja 32:6, 17–19; Aamos 2:8.)

He vaelsivat näkemisen eivätkä uskon avulla

Vaikka monia viehätti aistillinen palvontamuoto, myös pelko ajoi israelilaisia Baalin palvontaan. Kun he menettivät uskonsa Jehovaan, kuolleiden pelko, tulevaisuuden pelko ja heidän viehtymyksensä okkultismiin johti heidät harjoittamaan spiritismiä, johon vuorostaan liittyi äärimmäisen turmeltuneita menoja. Eräs Raamatun selitysteos kuvailee, kuinka kanaanilaiset kunnioittivat kuolleiden henkiä, mikä oli osa esi-isien palvontaa: ”Juhlia vietettiin sukuhaudassa tai hautakummuilla, ja rituaaliin kuului juopottelu ja sukupuolisuhteet (mahdollisesti myös insesti), joihin vainajien ajateltiin ottavan osaa.” (The International Standard Bible Encyclopedia.) Tuollaisiin alentaviin spiritistisiin tapoihin osallistuminen loitonsi  israelilaiset yhä kauemmaksi Jumalastaan Jehovasta (5. Mooseksen kirja 18:9–12).

Myös epäjumalankuvat – ja niihin liittyvät rituaalit – viehättivät niitä israelilaisia, jotka vaelsivat mieluummin näkemisen kuin uskon avulla (2. Korinttilaisille 5:7). Jopa nähtyään Jehovan näkymättömän käden tekemiä mahtavia ihmeitä monet Egyptistä lähteneet israelilaiset tunsivat tarvitsevansa hänestä jonkin näkyvän todisteen (2. Mooseksen kirja 32:1–4). Samoin jotkut heidän jälkeläisistään halusivat palvoa jotakin näkyvää, kuten Baalin patsaita (1. Kuninkaiden kirja 12:25–30).

Kumpi voitti?

Taistelu israelilaisten sydämistä riehui satojen vuosien ajan: siitä lähtien, kun he saapuivat Moabin tasangoille hieman ennen Luvattuun maahan astumista, siihen saakka, kun heidät vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Voitolla näytti olevan vuoroin kumpikin osapuoli. Toisinaan israelilaisten enemmistö pysyi uskollisena Jehovalle, mutta usein he kääntyivät Baalin puoleen. Suurin syy tähän oli heidän kanssakäymisensä heitä ympäröivien pakanakansojen kanssa.

Sotilaallisen tappionsa jälkeen kanaanilaiset taistelivat salakavalammin keinoin. He elivät israelilaisten rinnalla ja kannustivat valloittajiaan ottamaan heidän maansa jumalat omikseen. Sellaiset rohkeat tuomarit kuin Gideon ja Samuel vastustivat tätä suuntausta. Samuel kehotti kansaa: ”Poistakaa vieraat jumalat keskuudestanne – – ja ohjatkaa sydämenne horjumatta Jehovan puoleen ja palvelkaa yksin häntä.” Jonkin aikaa israelilaiset noudattivat Samuelin kehotusta, ja he ”panivat pois Baalit ja Astoretin kuvat ja alkoivat palvella yksin Jehovaa”. (1. Samuelin kirja 7:3, 4; Tuomarit 6:25–27.)

Saulin ja Daavidin hallituskausien jälkeen Salomo alkoi myöhempinä vuosinaan uhrata vierasmaalaisten jumalille (1. Kuninkaiden kirja 11:4–8). Joukko muitakin Israelin ja Juudan kuninkaita teki samoin ja antautui Baalille. Kaikesta huolimatta uskolliset profeetat ja kuninkaat, kuten Elia, Elisa ja Josia, johtivat taistelua Baalin palvontaa vastaan (2. Aikakirja 34:1–5). Lisäksi koko tämän Israelin historian aikakauden ajan oli yksilöitä, jotka pysyivät uskollisina Jehovalle. Jopa Ahabin ja Isebelin aikana, jolloin Baalin palvonta oli huipussaan, seitsemäntuhatta kieltäytyi ’notkistamasta polviaan Baalille’ (1. Kuninkaiden kirja 19:18).

Lopulta sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin pakkosiirtolaisuudesta, ei Baalin palvonnasta enää ole mainintaa. Niiden tavoin, jotka mainitaan Esran 6:21:ssä, kaikki ’erottautuivat maan kansakuntien epäpuhtaudesta etsiäkseen Jehovaa, Israelin Jumalaa’.

Varoittavia opetuksia Baalin palvonnasta

Vaikka Baalin palvonta on hävinnyt kauan sitten, tuolla kanaanilaisella uskonnolla ja nykyajan yhteiskunnalla on yksi yhteinen piirre: seksin ihannointi. Houkutukset syyllistyä moraalittomuuteen tuntuvat kyllästävän jopa ilman, jota hengitämme (Efesolaisille 2:2). ”Me olemme vastakkain sen näkymättömän voiman kanssa, joka valvoo tätä pimeää maailmaa, ja itse pahuuden päämajasta tulleiden henkiolentojen kanssa”, Paavali varoittaa (Efesolaisille 6:12, Phillips).

Tämä Saatanan ”näkymätön voima” edistää sukupuolista moraalittomuutta, jotta hän voisi orjuuttaa ihmiset hengellisesti (Johannes 8:34). Nykyajan sallivassa yhteiskunnassa hillikkeitä ei hylätä hedelmällisyysmenojen nimissä, vaan pikemminkin koska sitä pidetään yhtenä tapana toteuttaa itseään tai tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Ja propaganda on aivan yhtä houkuttelevaa. Viihteen, musiikin ja mainonnan välittämät seksuaaliset viestit kyllästävät ihmisten tajunnan. Jumalan palvelijat eivät ole immuuneja tälle hyökkäykselle. Suurin osa niistä, jotka erotetaan kristillisestä seurakunnasta, ovatkin tällaisiin tapoihin langenneita yksilöitä. Kristitty voi pysyä siveellisesti puhtaana vain, jos hän torjuu nämä moraalittomat ajatukset jatkuvasti (Roomalaisille 12:9).

Nuoret todistajat ovat erityisen alttiita vaaralle, koska monet asiat, jotka saattavat heistä tuntua vetoavilta, ovat seksin läpitunkemia. Tilanteesta tekee vielä vaikeamman se, että heidän täytyy vastustaa toisten nuorten yllytystä  (vrt. Sananlaskut 1:10–15). Moni on joutunut vaikeuksiin esimerkiksi suurissa seuranpitotilaisuuksissa. Kuten muinoin Baalin palvonnassa, musiikki, tanssiminen ja sukupuolinen vetovoima muodostavat huumaavan sekoituksen. (2. Timoteukselle 2:22.)

”Miten nuori mies voi puhdistaa polkunsa?” kysyi psalmista. ”Olemalla varuillaan sinun [Jehovan] sanasi mukaan”, hän vastasi. (Psalmit 119:9.) Aivan niin kuin Jumalan laissa käskettiin israelilaisia karttamaan läheistä kanssakäymistä kanaanilaisten kanssa, Raamatussa varoitetaan meitäkin epäviisaan seuran vaaroista (1. Korinttilaisille 15:32, 33). Nuori kristitty osoittaa kypsyytensä, kun hän sanoo ei sille, mikä saattaa olla aistillisesti puoleensavetävää mutta minkä hän tietää olevan moraalisesti vahingollista. Uskollisen Elian tavoin emme mekään voi antaa yleisen mielipiteen sanella, millaisia päätöksiä teemme (1. Kuninkaiden kirja 18:21; vrt. Matteus 7:13, 14).

Toinen varoitus koskee uskonpuutetta, ”meidät helposti kietovaa syntiä” (Heprealaisille 12:1). Näyttää siltä, että monet israelilaiset yhä uskoivat Jehovaan, mutta he pitivät Baalia jumalana, joka suojelisi heidän satojaan ja täyttäisi heidän päivittäiset tarpeensa. Heistä tuntui kenties siltä, että Jerusalemissa sijaitseva Jehovan temppeli oli liian kaukana ja että hänen lakiensa pitäminen oli epäkäytännöllistä. Baalin palvonta vaati niin vähän, ja se sopi heille niin mukavasti – hehän saattoivat jopa suitsuttaa uhrisavua Baalille omien talojensa katoilla (Jeremia 32:29). He ajautuivat Baalin palvontaan ehkäpä vain olemalla mukana joissakin palvontamenoissa tai jopa uhraamalla Baalille, mutta Jehovan nimessä.

Miten me saattaisimme menettää uskomme ja vetäytyä hitaasti pois elävästä Jumalasta? (Heprealaisille 3:12.) Voisimme vähitellen lakata arvostamasta kokouksia ja konventteja. Sellainen asenne paljastaisi, että emme luota Jehovan antavan hengellistä ”ruokaa oikeaan aikaan” (Matteus 24:45–47). Tuolla tavoin heikentyneinä voisimme höllentää ”otetta elämän sanaan” tai meissä voisi jopa kehittyä jakautunut sydän, jolloin saattaisimme langeta tavoittelemaan aineellista tai harjoittamaan moraalittomuutta (Filippiläisille 2:16; vrt. Psalmit 119:113).

Nuhteettomina pysyminen

Ei ole epäilystäkään siitä, että nykyäänkin on käynnissä taistelu sydämistä. Pysymmekö uskollisina Jehovalle, vai johtaako tämän maailman löyhä moraali meidät harhaan? Surullista kyllä, aivan niin kuin israelilaiset joutuivat inhottavien kanaanilaisten tapojen pauloihin, joitakuita nykyajan kristittyjä miehiä ja naisia on houkuteltu syyllistymään häpeällisiin tekoihin (vrt. Sananlaskut 7:7, 21–23).

Voimme välttää tuollaisen hengellisen perikadon, jos pysymme Mooseksen tavoin ”vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön” (Heprealaisille 11:27). Meidän on totisesti ’ryhdyttävä ankaraan taisteluun uskon puolesta’ (Juudaan kirje 3). Mutta kun pysymme uskollisina Jumalallemme ja hänen periaatteilleen, voimme odottaa innokkaasti aikaa, jolloin väärä palvonta häviää ikuisiksi ajoiksi. Voimme olla varmoja siitä, että aivan niin kuin Jehovan palvonta pääsi voitolle Baalin palvonnasta, maa on pian ”oleva täynnä Jehovan tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9).

[Kuva s. 31]

Baalin palvonnassa käytettyjen pyhien patsaiden jäännöksiä Geserissä

[Kuvan lähdemerkintä s. 28]

Musée du Louvre, Paris